Pikku apulainen!

Taas alkoi juoksut Ellulla! Nähtävästi meidän pikkutyttönen nyt sitten tosiaan kuuluu tähän joukkoon, jolla tulee juoksut kolme kertaa vuodessa. Juoksut sattuivat nyt kyllä ajallisesti hyvään kohtaan, kun ei ole koirakursseiluja kesken tai mitään, pystytään siis ihan kotona hengaamaan. Ellu on taas ollut kovin läheisyyden- ja hellyydenkipeä, haluaisi syliä ja silityksiä koko ajan. On myös ollut rauhallisempi kuin tavallisesti, nukkuu paljon, ja lenkkeilykin sujuu mallikkaasti, ei oo hihnassa tempomisia kun pitää jokainen toisen koiran jalanjälki nuustaa tarkasti. :) Jostain syystä myös kontakti on parantunut paljon viime aikoina, Ellu ottaa lenkillä tosi hyvin silmäkontaktia (josta saa välillä namin, välillä kehun). Hassua, sillä ei olla mielestämme tehty nyt vähään aikaan mitään kovin erikoista...liekö hormooneja vai mitä, mutta nyt toimii kontakti! Nautitaan siis siitä.

On kokonaan unohtunut päivittää tänne Ellun apulaisena oleminen: kasattiin tässä yksi päivä nimittän uutta tv-tasoa ja Ellu siinä vieressä kovin parsonmaisesti tarkkaili, mitä teimme. Kyllä se niin vaan on, että parsonit tykkää osallistua kaikkeen tekemiseen!

"Saako noit tappeja syödä?"

(Nuuhkimisen jälkeen tappeja työnnettiin lattiaa pitkin nenällä eteenpäin.)

Naamapesu!

"Siis hei kamoon, kato nyt tätä pläänii! Te ootte kokoamas tätä ihan väärin!"