Talvisessa metsässä temmeltämässä

Eilen kävimme Hervannan metsissä samoilemassa. Ihanaa, kun pääsi Ellun kanssa pitkästä aikaa metsään ja oikein ajan kanssa - koulutyöt ovat pitäneet kiireisinä, mutta nyt kun ne ovat vihdoin valmiita ja joululoma alkanut, on saanut taas keskittyä pikkukoiran kanssa elämiseen. :) 

Päästimme Ellun vapaaksi metsässä ja hänellä näytti olevan oikein hauskaa kaiken sen lumen keskellä: jokainen pikkukolo tutkittiin ja polulta poikettiin monta kertaa ihan vain kinoksissa hyppimään. Voi sitä riemua ja menoa! Metsässä harjoittelimme myös luoksetuloa, mikä sujui mainiosti.

Tässä vielä pikainen otos lumessa juoksemisen riemusta:

                                                "MOI MAMMA JA PAPPA!!"

                                 

Metsäreissun jälkeen pikkuinen söi hetken puruluuta ja nukahti sitten tyytyväisenä sohvankoloon. 

Koirakamuja ja talven riemua

Talvi on todellakin saapunut Hervantaan, sillä kun ikkunasta ulos katselee, näkee silmänkantamattomiin vain ihania lumisia kinoksia ja valkohuippuisia puita. Ihanaa! Ellukin on tykännyt talvesta tosi paljon: kadunviertä ei millään jaksa tepsutella, vaan nietoksiin on ihan pakko päästä hyppelemään ja pomppimaan. Lisäksi lumi on niin ihmeellistä, että sitä pitää kuonolla oikein kunnolla kaivella ja haistella - välillä on nenu niin syvällä lumessa, että vain korvanpäät näkyvät!

Yhtenä päivänä kokosimme uutta työpöytäämme olkkarissa, ja laitoimme Ellun siksi ajaksi eteiseen. Kuulimme jonkin ajan kuluttua hassua ääntä eteisestä ja menimme katsomaan mitä Ellu puuhasi: siellähän se koirulimme iloisesti loiskutteli vettä tassulla vesikiposta! Laitoimme pyyhkeen kipon alle ja jatkoimme pöydän kokoamista. Hetken päästä katsastimme taas Ellun tekemisiä ja kohtasimme tällaisen näyn:

Onneksi Ellu-neiti ei ole tämän tapauksen jälkeen enää vettä läiskytellyt, edes yksin ollessaan. Toivottavasti jäi tähän yhteen kertaan! :D 

Koirakamuja olemme myös nähneet, sillä Ellu on päässyt telmimään Bella-borderterrierin ja Minni-parsonin kanssa aina silloin tällöin. Tänään kävimme Minnin kanssa läheisessä koirapuistossa, jossa pennut saivat jahdata toisiaan ja purkaa energiaa. Hauskaa näytti niillä kahdella kyllä olevan! Ulkoleikkimisen jälkeen tulimme vielä meille sisälle lämmittelemään, ja Ellu ja Minni jaksoivat vielä pitkään tuhista keskenään.

Hihnakäyttäytymisessä ollaan nyt alettu pitämään "hihnapäiväkirjaa". Kirjataan siis toisin sanoen ylös, miten ulkona on milläkin lenkillä / pisulla mennyt hihnakäyttäytymisen kannalta. Päädyttiin tähän, jotta pystytään samalla seuraamaan, tehdäänkö edistystä vai ei. Ja onhan sitä edistystä tapahtunut. Ellulla on hienot hetkensä, jolloin se tarjoaa itse kontaktia ja pysyy hienosti vieressä - toisaalta on myös niitä parsonpamaushetkiä, jolloin hihna kiristyy melkeinpä jokaisen eteenpäin vievän askeleen jälkeen. Eteenpäin ollaan hihnakäyttäytymisessä kuitenkin päästy, mikä on tosi hyvä. :) Harjoitusta vain paljon!

Ai niin, käytiin nyt vihdoinkin ostamassa Ellulle uusi kuljetusboksi. Mukaan Koiraliike Teemeristä lähti ruskeanvärinen Clipper 3, johon Ellu heti kotona innolla tutustui! :) Boksia on jo kerran matkanteossa testattukin ja hyvin meni - kunnon sisäänajo boksilla tapahtuu kuitenkin lauantaina, kun vierailemme kotonamme Salossa. Uskoisin, että Ellu tykkää matkustella tässä uudessa boksissaan, sen verran hyvin hän siellä näytti viihtyvän. :)

Koirakoulu osa 5 - viimeinen kerta

Keskiviikkona oli koirakoulumme viimeinen kerta (snif), jolloin harjoiteltiin luopumista. Harjoitukset toteutettiin namien avulla: nameja pidettiin kädessä nyrkissä, ja nyrkki koiran pään korkeudella. Kun koira lopetti käden haistelemisen ja veti kuononsa pois, naksautettiin ja annettiin nami. Pikkuhiljaa alettiin sitten pidentämään matkaa, joka koiran pitää vetäytyä, ja lopulta otettiin käsky mukaan (naksun tilalle). Ellulla harjoittelu jäi valitettavasti melkeinpä välistä, kun ei jaksaneet namit kiinnostaa: kana ei maistunut tällä kertaa ja kiinnostus lopahti, kun Ellu ei ihan heti ymmärtänyt, mitä pitää tehdä. Tehtiin sitten perus keppitreeniä Ellun kanssa, jotta saatiin hänet keskittymään edes johonkin - tähänkin tarvittiin avuksi lainanameja Konnalta (muistaakseni siankieltä tai -sydäntä), mikä auttoi jonkin verran. Opit saatiin kuitenkin taskuun, ja se on hyvä! :) 

Todettiin kurssilla Jaana-ohjaajan kanssa, että Ellu on vähdän ADHD, kun kaikki (namit, ympäristö, ihmiset, hajut...) kiinnostaa koko ajan ja ne vie kiinnostusta pois itse toimimisesta ja harjoittelusta - tärkeää Ellun kanssa onkin siis saada se ensin kiinnostumaan uudesta toiminnasta, jota ollaan harjoittelemassa ja saada mahdollisimman paljon ja tiheästi tehtyä toistoja ja annettua namipalkintoja, jotta kiinnostus ei lopahda alkuunsa. Jaana antoi hyväksi neuvoksi keppitreenillä aloittamisen: näin Ellu saadaan keskittymään ensin keppitreeniin, josta on helpompi jatkaa jonkin uuden asian opetteluun. Tätä neuvoa on sitten toteutettukin kotona ennen oppien opettamista, eli kosketustreeniä joko keppiin tai käteen ennen harjoittelua. :)

Tänään saatiin vihdoinkin ostettua Ellulle uusi panta! Kamalaa, miten senkin osto on vaan venähtänyt ja venähtänyt eteenpäin...päädytiin lopulta sitten ostamaan sisaruksillakin nähtyjä Hurtan pantoja. Kävi kyllä tuuri, olivat nimittäin Mustissa ja Mirrissä alennuksessa! :) Samalla tuli ostettua muutama uusi puruluu, joista varsinkin krokotiilin muotoinen nyppyläinen luu sai heti hännän heilumaan vimmatusti!

Nameista viisastuneena kävin tänään S-marketissa ostamassa Ellulle siankielen - tuntui näin kasvissyöjänä kieltämättä (hehheh) hieman oudolta ostaa possunkieli, mutta kunhan Ellu tykkää niin hyvä niin. :) Muistelin, että kyllä meidän perheen Emmi-koira ainakin kielestä kovin piti, ja vahti aina kuola valuen keittokattilan vieressä kypsymistä odotellen...saas nähdä miten Ellun kanssa käy, mahtaako rynniä peräti keittiön koiraportin läpi hyvien tuoksujen perässä!

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Koulutuksessa menossa tällä hetkellä on tuo luopumisharjoittelu ja peruskäskyjen kertausta sekä niiden harjoittelemista häiriötekijöiden kanssa. Tekemistä riittää siis, mutta se on kiva vaan! :)

Edistystä hihnakäyttäytymisessä :)

Jes, nyt ollaan kyllä kaikki hyvällä mielellä, nimittäin Ellun hihnakäyttäytymisessä on näkynyt selkeä muutos jo näin viikonkin harjoittelun aikana! Välillä Ellu innostuu vetämään, jos joku hyvä haju tulee vastaan tai jos jossain näkyy toinen koira, mutta palaa kyllä nätisti vierelle muistutettaessa nameista. :D Kovin pitkiä lenkkejä ei vielä olla onnistuttu tekemään, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Halutaan nyt taata Ellullekin onnistuminen, niin ei sen takia olla mihinkään hirmu kauas tai ihmisvilinään lähdetty - kaikki aikanaan sitten. Ollaan kyllä molemmat Villen kanssa tyytyväisiä! :) Ja varmasti Ellullakin on kivempaa, ainakin hän saa paljon namia ulkona ollessamme!

Kokeiltiin tässä yhtenä päivänä opiskelijabudjetin älylelua Ellulla: laitoimme kaksi pahvikuppia sisäkkäin niin, että niiden pohjien väliin laitoimme muutaman kananpalan. Jonkin aikaa Ellulla meni, ennen kuin hän hoksasi, että vetämällä sisemmän kupin pois, kanat saa kupin pohjasta napsittua - hauskaa näytti koirulilla olevan! Tässä parin minuutin videopätkä kyseisestä hommasta (sen verran Ellulla sitten alkoi mennä aikaa namien saamiseen). :)

Hoksasimme eilen, että olemme molemmat olleet nyt aika paljon Ellun kanssa kotona, joten yksin ei koirulimme ole vähään aikaan joutunut olemaan (koulun kurssit alkavat loppumaan, minkä seurauksena on tullut uusia vapaapäiviä). Tämän takia ollaan virkistetty yksinoloharjoituksia ja muutenkin lähdetty kotoa vaikka lenkille yksin tai kauppaan käymään, jotta Ellu muistaa, että kyllä me aina takaisin tullaan, vaikka jonnekin mentäisiinkin. :)

Varasin tänänä Ellulle hammaslääkäriajan: tarkoituksena ois ens viikon tiistaina vetää maitokulmahampaat pois, kun eivät ole vielä lähteneet. :/ Muuten tulee ongelmia, jos ei oteta niitä pois...hirmuisesti on koitettu vetoleikkejä leikkiä ja erilaisia kovia luita syöttää, mutta ei auta leikkiminen tai hamppaitten heiluttelu - kiinni on ja pysyy. Toivottavasti lääkäriajan varaaminen saisi Murphyn lait liikkeelle ja hampaat lähtisivät pikapikaa ennen lekurille menoa... 

Lopuksi vielä video, jossa Ellu ihmettelee lehteä (siivosimme lehtikorin ja Ellu tuli seuraamaan) - miksei tästä pääse kaivautumaan läpi? (Video on vähän tumma, mutta koittakaa saada selvää.)

Koirakoulu osa 4 ja muita kuulumisia

Kylläpä ollaan Ellun kanssa taas treenattu! Kaikenlaista on tullut harjoiteltua: talvitakissa kulkemista, luoksetuloa, käsittelyä, peruskäskyjä, kerrostalon ääniin totuttamista, odottamista ovella vieraiden tullessa kylään, kosketusalustaa...oppipa Ellu tänään heittämään Villelle femmatkin käskyllä "Yläviis!". :D Paljon on kaikkea siis tehty, muttei toki olla leikkimistä ja olemistakaan unohdettu: puruluun syöminen tai pehmolelun nassuttaminen on edelleen yksi parhaista jutuista (varsinkin olkkarin pehmoisella matolla on Ellusta mukava makoilla).

Talvitakkiin Ellu on nyt onneksi tottunut, ja tänään olimme ensimmäistä kertaa lenkillä talvitakki päällä. Ei ois kyllä voinut parempaan aikaan Ellu takkiinsa tottua, sen verran kylmiä päiviä on luvattu loppuviikolle...Uutta pantaa ei olla vielä(kään) ehditty Ellulle ostaa, jotenkin tuntuu että aina on jotain kiirettä (nyt ei toisaalta olla voitu missään hirmuisesti käydäkään, kun Ellulla on tuo nenäpunkki ollut). Nenäpunkista puheenollen: oireita Ellulla ei onneksi enää ole, joten on menossa pois mokoma punkkero. Ensi viikosta voimmekin sitten turvallisin mielin taas nähdä koirakavereita! :) Silloin myös viimeistään käymme ostamassa sen uuden pannan - vihdoinkin!

Eilen oli taas tämänviikkoinen koirakoulu. Tällä kertaa harjoittelimme nätisti hihnassa kulkemista. Ellu seurasi uskomattoman hienosti sisätiloissa, olin varautunut pieneen ja nopeaan torpedoon, millainen hän lenkeillä välillä on! Seuraamisharjoitus eteni seuraavasti:

- Kun koira ottaa ITSE kontaktin (ei siis huudella nimeä tms.), sanotaan hyvä tai naksautetaan ja annetaan nami. Namin paikkana toimii se puoli, jolla haluaa koiran seuraavan (meillä vasen). Koira palkitaan vasemmalle puolelle polven viereen ja samalla lähdetään liikkelle. 

- Heti kun koira katsoo taas ( = ottaa kontaktin), sanotaan taas "hyvä!" ja palkitaan liikkeestä siihen kohtaan, missä koiran halutaan seuraavan. Ei siis pysähdytä.

- Jos koira vetää paljon, voi hitaasti lähteä peruuttamaan ( = hihna löystyy vain, jos koira tulee omistajaa kohti). Tällöin heti taas kun koira kääntyy ja ottaa kontaktin, hihna löysätään ja koira palkitaan namilla polven viereen.

---> Tätä mennään niin kauan, kunnes koira alkaa itse ottaa kontaktia ja tarjoaa sivulla olemista. Sitten vain kävellään eteenpäin ja kehutaan, kun koira kulkee vierellä nätisti ja ottaa kontaktia.

Ah, kylläpä helpotti tämänkertainen koirakoulu! Oltiin itse menty Villen kanssa väärään siinä, että jos Ellu oli lenkillä vetänyt, oltiin pysähdytty, odotettu että katsoo ja sitten palkittu seisaaltaan, eikä liikuttu mihinkään. Tämä kaikki johti sitten jojo-liikkeeseen, jossa Ellu namin saatuaan ponkaisi taas eteenpäin. Nyt sitten aiotaan tehdä näitä hihnaharjoituksia paljon kotona ja ulkonakin (vaikkei se siellä varmasti kovin hyvin vielä suju), eiköhän se Ellukin jossain vaiheessa hihnakäyttäytymisen säännöt opi. :) 

Nalle saa kyytiä + koirakoulu osa 3

Ellu on ollut ihan innoissaan nallepehmolelusta, jonka annoimme hänelle eilen. Voi sitä täpinän määrää! Tämän suuren nallen kanssa Ellu jaksaisi varmasti telmiä vaikka kuinka kauan - on pikkuinen melko polleena aina kantelemassa tuota nalluskaa ja murisemassa sille leikkisästi. Milloin on suussa korva, milloin koko karhuntassu...

Tänään iltasella olimme taas koirakoulussa, aiheena oli luoksetulo / lähellä pysyminen. Ellulla oli tällä kertaa huono päivä koulutuksen kannalta: ei kiinnostaneet namit, eikä naksutinkaan hirmuisesti - ihmiset ja ympäristö veivät voiton 1-0. Namin vaihdon jälkeen (Jaana-kouluttajalta saadut HK:n sinisen palat) Ellu keskittyi vähän paremmin, mutta silti kontaktia oli vaikea ylläpitää. Kotona kovin pohdimme Villen kanssa, mistä keskittymiskyvyn puuttuminen johtui, mutta ei keksitty muuta kuin täysi maha / unisuus / namit ei kelvanneet. Tai sitten Ellulla oli vaan huono päivä, ettei koulutus kiinnostanut. Tai meikäläisellä itsellään oli huono päivä, josko jotenkin en ohjaistanut tarpeeksi hyvin tms. 

No mutta, hyvä koulussa oli kuitenkin tänäänkin käydä, opittiin taas paljon uutta! 

Seuraavanlaisia harjoituksia tullaan siis tekemään: Heti, kun koira ottaa kontaktia (katsekontakti, kääntyy kouluttajaan päin) naksautetaan naksuttimella, jonka jälkeen liikutaan koirasta pari askelta taaksepäin (koira lähtee tulemaan luo) ja kun koira on luona, palkitaan namilla. :) Kuulostaa simppeliltä, mutta kaikkein vaikeinta on muistaa, että naksu tulee ensin ja vasta sitten käsi sukeltaa namitaskuun - kouluttajakin joutuu siis koko ajan keskittymään täysillä! Melko pian naksun äänen voi korvata käskyllä - me tullaan harjoittelemaan "Tänne!"-käskyllä, koska ollaan sitä tähänkin asti käytetty. Hyvin Ellu luokse tulee, jos on vaikka kentällä vapaana, mutta kyllä siinä silti harjoitusta vielä tarvitaan, varsinkin jos on jotain hälinää ympärillä.

Ellulle on jostain muuten tarttunut nenäpunkki (tarttuu vain suorassa kontaktissa koirasta toiseen). Tiedä sitten, miltä koirulilta Ellu on sen saanut, vaikea sanoa, kun nenäpunkki voi joillain koirilla olla ihan oireetonkin. (Ellulla se on aiheuttanut semmoista korisevaa ääntä, jota Ellu pitää öisin ja aamuisin.) Mistään vakavasta jutusta ei onneksi ole kyse, vaiva korjaantuu kolmella pillerillä ja tietysti sillä, ettei näe muita koiria nyt, jottei tartuta toisia. Siinä mielessä tuo Trainer's Choicen koirakoulu on tosi kätevä, kun siellä jokaista koiraa koulutetaan yksitellen, niin päästiin sinne Ellun vaivasta huolimatta kuitenkin menemään. :)

Tulevat päivät pitävät sisällään koulutuksen jatkamista: luoksetuloa ainakin tullaan harjoittelemaan ja kertaamaan paljon, samoin kosketuskeppi- ja kosketusalustaharjoituksia tullaan jatkamaan, jotta säilyvät hyvin muistissa. Siinä samassa pitäisi sitten jatkaa Ellun totuttamista pöydällä olemiseen ja siinä käsittelyyn sekä talvitakkiin totuttamiseen. Huhhei! Kiirettä siis tulee pitämään, tekemistä olisi paljon! Pitää vaan olla tarkkana, ettei rasiteta pikkuista liikaa, vaan muistetaan pitää tarpeeksi taukoja ja leikkiä ja temmeltää kaiken koulutuksen ohessa. :)


Ellu lähettää terveisiä kaikille lukijoille! :)

Koirakoulu osa 2

Keskiviikkona oltiin taas Trainer's Choice -koirakoulussa. Tällä kertaa kerrattiin kosketuskeppiharjoituksia naksuttimen kera ja uutena asiana harjoiteltiin kosketusalustaa. Kosketusalustan avulla koiran voi opettaa esim. menemään käskystä petiin, mikä onkin meidän seuraava tavoite Ellun kanssa. Tällä hetkellä harjoitellaan vielä pelkän alustan kanssa: Ellu saa naksuttimesta *click* äänen ja sen jälkeen namin aina kun laittaa tassun alustalle. Siitä sitten lähdetään viemään alustaa pikkuhiljaa petiä kohti, ja lopulta alusta ja naksutin häivytetään ja tilalle otetaan "peti"-käsky. Kätevää! Alustasta on varmasti apua myös tulevaisuuden agility-harjoituksissa. :)

Ellu rauhoittui autoon jo paljon paremmin kuin viime kerralla, joka oli Ellun ensimmäinen kerta boksissa auton takakontissa (aiemmin Ellu on matkustanut boksissa takapenkillä, kun meidän autojen takakonttiin ei boksi mahdu). Ellu tykkäsi boksissa olosta jopa niin paljon, että kun menin häntä harjoituksia varten sisälle hakemaan, oli pikkuinen nukahtanut tyytyväisenä boksin perälle, eikä olisi millään malttanut tulla boksista pois. Harjoitukset menivätkin sitten enemmän tai vähemmän pöhnässä haukotuksien säestämänä. Hyvin Ellu kuitenkin pystyi keskittymään, ja opittiin taas uutta! :)

Ellulla tuntuu tällä hetkellä olevan joku hassu haukkumiskausi meneillään: tummia ja/tai epäilyttäviä hahmoja pitää tuhista tai haukahdella pois reviiriltä. Samanlaista käytöstä on ilmennyt onneksi myös muilla koiruleilla tämän ikäisinä, joten taitaapi olla vain joku tähän ikäkauteen liittyvä juttu. Ollaan yritetty ennakoida tilanteita tosi paljon, ja jos joku epäilyttävä tyyppi lähestyy meitä, niin kiinnitetään Ellun huomio äkkiä meihin, ennen kuin ehtii haukkumaan. Mikäli Ellu ehtii jo haukahtaa, niin silloin huikataan vaan "Mennään!" ja viedään Ellu pois tilanteesta menemällä vastakkaiseen suuntaan. Jonkinlaista kehitystä on tässäkin onneksi jo tapahtunut: tänäänkin kulman takaa pomppasi yhtäkkiä suuri musta pystykorva (omistaja onneksi hihnan toisessa päässä), jota Ellu vähän säikähti, mutta ei haukahtanut, vaikka pystykorva haukkui Ellulle. Ellu saikin paljon namia ja kehuja hyvästä käytöksestään. :) 


Edellispäivänä Taikatuuli ja Minni-koira kävivät meillä telmimässä - olipa menoa! Pikkukoirat jahtasivat toisiaan ja innostuivat välillä vetoleikkiinkin toistensa kanssa. Hyvin tulivat toimeen keskenään. :) Sisällä telmimisen jälkeen kävimme yhdessä vielä kentällä ja päästimme koirat vapaaksi. Heittelimme niille lumipalloja, joita kelpasi ihmetellä: mihin se pallo oikein meni? Aiemmin viikolla meillä vieraili myös jackrussellinterrieri Stella, jonka kanssa leikkiminen myös meni hyvin. Pentujen temmellystä on kyllä niin hauska katsella! Niillä näyttää olevan niin hauskaa että tulee itsellekin pakosta hyvä mieli. :) Lisäksi tapasimme siskoni labbiksen Tarmon nyt toista kertaa. Ellu ensin haukahteli Tarmolle, käsittääkseni vain innostuksesta, koska häntä heilui ja olisi kovin halunnut Tarmon luo, mutta veimme Ellua aina poispäin, jos haukkui. Lopulta koirat pääsivät tervehtimään ja jahtamaan toisiaan takaa - tai tässä tapauksessa pieni valkoinen Ellu jahtasi isoa ruskeaa Tarmoa ympäri kenttää. :D Aikamoinen näky!

Koirakoulua ja uusia harjoituksia

Huh, kylläpä on aikaa vierähtänyt viime päivityksestä! Syynä tähän on se, että meikäläinen sairasti parisen viikkoa hirmuisessa taudissa - nyt on onneksi olo jo paranemaan päin. :) Mutta se minusta, tämähän on Ellun blogi!  

Ellun kanssa aloitettiin viime viikolla koirankoulutuskurssi yhdessä Ellun sisarusten ja Lulun pentujen, Armin ja Konnan, kanssa. Kurssi alkoi maanantaina koirakouluttaja Tommy Wirénin luennolla "Miten koira oppii". Torstaina oli sitten vuorossa harjoituksia, niissä ohjaajana toimii Jaana Rajamäki. Harjoittelimme torstaina naksuttimen ja kosketuskepin käyttöä koira kerrallaan. Ellua ensin vähän jännitti tulla tilaan (uusi paikka, uudet ihmiset, ja autossa uudessa häkissä istuminen ja oleminen varmaan aiheuttivat stressiä), mutta rentoutui sitten onneksi muutaman harjoituksen jälkeen. Naksutinta emme Ellun kanssa vielä kokeilleet, mutta kosketuskeppiharjoitukset menivät tosi hienosti, ne Ellu hoksasi nopeasti. Kosketuskeppiharjoituksissa koiran tarkoituksena on koskettaa kosketuskepin päätä kuonollaan, jolloin saa namin -> koira siis ehdollistetaan tähän liikkeeseen, jota hyödynnetään sitten muussa opetuksessa ja harjoituksissa (koiran voi tällä tavalla esim. opettaa laittamaan valot päälle, seuraamaan vierellä, olemaan rauhallisesti eläinlääkärin käsittelyssä yms.).

Kotona olemme jatkaneet kosketuskeppitreenailua, joka sujuu hyvin. Naksuttimen saamme ensi viikolla, sitten pääsemme sitäkin treenaamaan. Lisäksi ollaan Ellun kanssa jatkettu käsittelyharjoituksia (Ellu seisoo pöydällä tutkittavana, kuten eläinlääkärissä) ja nyt on harjoittelun alla myös talvitakkiin totuttaminen. Ellulla kun menee toimintakyky heti kun takin laittaa päälle. Olemme opettaneet häntä takkiin samalla tavalla kuin pantaan, eli takki = paljon kivoja asioita, kuten namia ja leikkejä. Eiköhän se siitä. :) 

Tällaisia pikakuulumisia tällä kertaa! :)

Matka Saloon ja jalkapallofanaatikko-Ellun ensimmäinen peli

Viime sunnuntaina suuntasimme nokan kohti Saloa, kotikaupunkiamme, jossa viivyimme torstaihin asti. Matka piti sisällään monen monta uutta tuttavaa Ellulle, kuten sukulaisia, ystäviä ja koirakavereita, ja paljon uusia mestoja. Häntä pystyssä Ellu nuusteli tarkasti kaikki uudet paikat ja hajut ja tuntui olevan tosi täpinöissään uusista asioista. :)

Kävimme muutaman kerran läheisen Pajulan koulun kentällä, jonne pikkupojat olivat unohtaneet vanhan ja räsäisen jalkapallon. Ellu kirmasi riemukkaasti heti pallon luo ja alkoi leikkiä sillä. Parhautta oli, kun toinen meistä potkaisi pallon kauas ja sen perässä sai juosta. Tässä videopätkiä:

Käytiin myös monta kertaa lenkillä Pajulan metsässä, jossa Ellu sai juosta vapaana - hirmu ketterä Ellu on, juurakoiden ja kivien yli se hyppeli kuin vanha tekijä!

Ehdittiin myös käydä Villen perheen mökillä Suomusjärvellä. Siellä Ellu viipotti tuhatta ja sataa pihalla innoissaan, ja into vaan kohosi, kun hän huomasi mökin liepeillä olevan ison hiekkakasan. Ja eikun kaivamaan! Kävimme myös rannassa hieman vettä ihmettelemässä: ulkona hieman tuuli silloin ja vesi liplatti rantakallioon - tätä ääntä Ellu vähän ihmetteli ja haukahteli pari kertaa. Tassulla sitten puolivahingossa kokeilikin järvivettä ja hypähti heti taaksepäin - kylmää!

Eksyimme lisäksi taas Salon Mustiin ja Mirriin, josta mukaan tarttui pari uutta puruluuta (ne ovat nyt suuressa huudossa täällä päin!) ja semmoinen oravannahalta näyttävä vinkulelu (suuri hitti!). Kun olimme puruluuhyllyn luona vertailemassa erilaisia luita, Ellu ehti meidän silmän välttäessä bongata hyllyjen alle tippuneen pienen minipuruluun, jota alkoi heti nassuttamaan - piti sitten seki ostaa kotio...onneksi se maksoi vaan 0,20e. :D 


Eilen Ville oli Ellun kanssa pentukurssilla, joka oli nyt meidän toinen kertamme. Siellä harjoiteltiin luoksetuloa häiriötekijöiden kanssa, maahanmenoa ja uutena asiana kahdeksikkoa, eli jalkojen välistä pujottelua. Herkkuna Ellulle oli varattuna suurenmoista kivipiiraa, jonka eteen Ellu tekee kyllä ihan mitä vaan. :D Tällä kertaa myös Ellun keskittymiskyky oli parempi, koska Ville pääsi ajelemaan paikan päälle heidän äidin autolla (eli Ellulla ei mennyt aikaa ja tarmoa bussilla matkustamisen ihmettelyyn ja kestoon, vaan autolla matka taittui nopeasti). Itse en päässyt kurssille tällä kertaa, (yleensä menemme sinne aina molemmat), koska olin/olen kovassa kuumeessa. Harmitti kovin, mutta onneksi samoja temppuja voi sitten treenailla kotona Ellun kanssa. :)

Uusia kavereita

Tänään kävimme taas Hervannan Mustin ja Mirrin pentuhulinassa. Ellu tapasi siellä paljon erilaisia ja eri-ikäisiä pentuja: oli vaaleanruskea villakoira, villakoiran ja jackrussellin sekoitus (eli "pusseli" tai "jackapoo", heh), mäyräkoira ja pienenpieni jackrusselin pentu. Ellu telmi innoissaan kaikkien kanssa, mutta koirakaveriksi asti päätyi pieni jacki nimeltä Stella: vaihdettiin omistaja-Mikan kanssa puhelinnumeroita, ja sovittiin, että tavataan joku viikonloppu pentutelmimisen merkeissä. Kivaa, että Ellu sai uuden koirakaverin!

Perjantaina Ellu sai viimeiset rokotuksensa. Lääkärin mukaan Ellu on terve, hyvänkokoinen (3,5kg!) ja sosiaalinen pentu - tykkäsi kovin Ellusta ja antoi paljon namia meidän pikku ahmatille...ja Ellu taasen tykkäsi lääkäristä, oli niin paras setä, kun antoi paljon kanaa... :D

Huomenna lähdemme syyslomaseikkailulle Saloon, joten seuraavat kuulumisemme saatte sieltä päin Suomea!

Pentukursseilua ja syksyä

Lauantaina menimme ensi kertaa pentukurssille. Kurssia pidetään Pirkkahallin lähellä siinä Ilmailunkadun pitkällä suoralla - matkaa täältä Hervannan pusikosta sinne on siis jonkin verran. Auto olisi kyllä niin kätevä juttu, mutta tällaisella opiskelijabudjetilla siihen ei vielä ole varaa. Onneksi Villen äidin autoa saadaan aina välillä lainaan. :) 

Bussilla sitten siis köröteltiin Pirkkahallille, ensin Hervannasta keskustaan päin ja keskustasta toisella bussilla hallille - melkoinen matka Ellulle! Pitkän matkan takia Ellu oli vähän überylihyper-tilassa paikalle saavuttuamme, joten keskittyminen ei ollut mitä parhainta luokkaa (lisätään tähän vielä uudet kivat koirakaverit, joiden kanssa olisi ollut kiva telmiä). Suoritus ei ehkä ollut parasta luokkaa, mutta opittiin kuitenkin käteviä juttuja: tällä tunnilla harjoiteltiin vierelle tuloa, kontaktia, paikallaan istumista ja vahvistettiin tänne-käskyä. Harjoittelua on nyt sitten jatkettu täällä kotosalla, ja vierelle tulo ja kontakti sujuu Ellulta ja oikein mallikaasti! Vierelle tuloon on otettu käsky "liki", joka on helppo ja nopea sanoa - ja Ellu tykkää, kun tulee vierelle istumaan ja saa suurta herkkua, eli tässä tapauksessa kanaa, nams! :)


Sunnuntaina puolestaan vierailimme naapurissa Bella-pennun luona. Hauska parivaljakko tuo Ellu ja Bella, toinen on valkoinen ja toinen musta, ihan kuin jing ja jang. :D


Ollaan muutaman kerran oltu Ellun kanssa Ahvenisjärvellä kävelemässä, nyt kun on ollut niin nätit ilmat. Siellä sitä riittääkin koirulille ihmeteltävää ja haisteltavaa, kun on lokkeja, sorsia, oravia ja hirmuisesti kaikki mielenkiintoisia hajuja! Myös lentävät lehdet ja lehtipyörteet aiheuttaa Ellussa "eteenpäin, pongahda!" -efektin. :) 

On kyllä ollut oikein rattoisa viikko tähän mennessä. Viikonloppuna (sunnuntaina) suuntaammekin ensimmäistä kertaa Ellun kanssa kotikaupunkiimme Saloon, jossa vietämme muutaman päivän - Ellu valloittaa siis uusia paikkoja! :)

Nettivastaava Ellu esittäytyy

Ellusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä meidän ikioma nettivastaava: tässä yhtenä päivänä palatessani kotiin koulusta, katselin ihmeissäni narunpätkää eteisen lattialla - ja huomasin, että se olikin itse asiassa meidän nettipiuhamme, jonka Ellu oli repinyt lattialistan päältä pois ja natustanut pienempiin osiin. Huhhei! Ellu päätti, että meillähän ei mitään langallista nettiä tarvita, vaan langaton sen olla pitää kun sellainen on kaikilla muillakin! Onneksi pikkuinen oli vain tuhonnut piuhan, eikä sentään syönyt sen palasia.

En muista olenko maininnut Ellun intoilusta kaivella kuoppia, mutta menkööt nyt uusintana jos jo olen: Ellu rakastaa kaivaa kuoppaa meidän takanamme olevan kentän pituushyppypaikan hiekkaan. Silloin hiekka lentää ja äristään hirmuisesti kaikille kaivuun tielle tulevilla pikkukiville! Tässäpä kyseisestä hommasta videokuvaa ja valokuva (yleensä annamme Ellun olla vapaana kentällä, mutta tänään hänellä oli hihna, koska kentän toisessa päässä oli kultainennoutaja): 

Viikonloppua täällä odotamme jo kaikki kolme innoissamme: huomenna Ellulla alkaa pentukurssi (jonka aloitusta jouduimme lykkäämään pari viikkoa Ellun sairastelun takia) ja sunnuntaina menemme kylään naapuriimme, jossa asustaa samanikäinen Bella-hauveli. Koiratapaamisia ja telmimistä siis luvassa! :)

Uusia leluja

Taas on muutama päivä vierähtänyt. Ellulla jouduttiin aloittamaan antibioottikuuri, koska vatsatauti ei ottanut hellittääkseen - tautia lukuunottamatta Ellu on onneksi voinut hyvin, ollut iloinen ja reipas oma itsensä. :) Ruuaksi tarjotaan nyt kuurin aikana riisi-kana-sekoitusta, nappuloihin palataan vähitellen sitten kun masu on taas kunnossa. Olkaa ihmiset tarkkoina koiriennen kanssa ulkona nyt tähän aikaan, eläinlääkärissä sanottiin, että Tampereella on tätä samaista vatsatautia nyt TODELLA paljon liikenteessä!

Käytiin Villen kanssa tässä yhtenä päivänä Nekalan Mustissa ja Mirrissä shoppailemassa. Mukaan tarttui paljon kaikkea: älylelu (semmoinen pallo, josta tipahtelee nappuloita, kun koira työntää sitä kuonolla eteenpäin), pari uutta purulelua (Ellun ikenet kutiavat varmasti tosi paljon nyt, uusia hampaita tulossa!), uusi pidempi hihna (jossa on myös heijastin, hyvä juttu näin pimeässä säässä), pari siankorvaa ja namusia. Kyllä Ellun nyt kelpaa!


Eilen myös pesimme Ellun ensimmäistä kertaa - nyt meillä on vienosti kookokselta tuoksuva, hyvin pehmoinen pikkukoira! Pesua todellakin tarvittiin, varsinkin sen jälkeen kun Ellu innostui lenkillä ollessamme kaivelemaan hiekkaan mielettömän kuopan ja muuttui valkoisesta koirasta hiekanruskeaksi...Pesun ja kuivauksen jälkeen pikkuinen nukahti tyytyväisenä sohvankulmaan.

Ellu on nyt alkanut viihtyä boksissaan paljon, siirrettiin se olkkariin, niin hän voi mennä sinnekin halutessaan lepäilemään ja natustamaan luuta. Tässä hieno video, jossa Ellu taikoo boksista pyyhkeen! (Video on hieman tumma, mutta koittakaa saada selvää!)

Ja taas lääkäriin...

Lääkärirumba jatkuu taas...eilen iltapissillä Ellu kakkasi melkoista ruikulia, josta vähän huolestuttiin ja pääteltiin tarkkailla tilannetta. Yön aikana eteiseen oli sitten tullut lisää hyvin vetistä kakkaa, joten soitettiin aamusta Hervannan eläinlääkäriin ja saatiin onneksi peruutusaika heti aamuksi.

Lääkärissä sitten todettiin, että Ellulla on yksinkertaisestai vatsatauti - sitä on kuulemma nyt täällä päin juuri liikkeellä. Tauti kuulemma yleensä ilmenee ensin juurikin kuumeena ja sitten sen jälkeen alkaa vatsa oireilemaan. Saimme special purkkiruokaa, jonka pitäisi imeytyä tavallista koiranmuonaa paremmin, ja muutaman päivän lääkekuurin. Purkkiruokaa lääkäri suositteli annettavaksi kuutisen kertaa päivässä ihan pieninä annoksina, jotta vatsa tottuu taas ruokaan ja jotta ainekset imeytyisivät paremmin. (Ensimmäinen pikkuannos annettiinkin jo, ja hyvin näytti maistuvan! Taisi olla melkoista herkkua...) Ihan reippaalta Ellu muuten vaikuttaa, nukkuu vain tavallista enemmän eikä tavallinen ruoka oikein maistu, joten sinänsä ei ole syytä huoleen. Muutama päivä tässä nyt vielä tarkkaillaan tilannetta, mutta uskoisin, että kohta on pienokainen jo ihan täpinöissä ja terveenä! :)

Ellu lähettää paljon pusuja kaikille lukijoille! :)

Pienokainen kipeänä

Huhhei, mikä päivä takana! Aamulla vähän ihmettelimme, kun Ellulla oli veto jotenkin poissa, eikä ruokakaan oikein maittanut. Ajattelimme, että hän on varmaan vain väsynyt, ja niinpä Villen mentyä kouluun meikäläinen otti päikkärit Ellun kanssa sohvalla. Nukuimme monta tuntia, jonka jälkeen tarjosin Ellulle uudestaan ruokaa. Oma ruoka ei kelvannut, kävi vain haistamassa kuppia, joten kokeilin pientä määrää lämmitettyä rusinatonta maksalaatikkoa, joka onneksi maittoi. Tämän jälkeen Ellu meni taas nukkumaan, mikä ihmetytti - missä on parsonenergiabuustaukset? 

Kun Ellu seuraavan kerran heräsi, kävimme ulkona pissillä ja tulimme pian takaisin sisälle, kun Ellua ei kiinnostanut ulkona oikein olla. Leikkimisestäkään koiruli ei innostunut, vaan kiipesi väsyneenä syliini. Pitäessäni Ellua sylissäni, huomasin, miten paljon pienokainen tärisee ja on jotenkin kovin lämpimän oloinen - kuumettahan se. Huolestuin kovasti ja soitin Hervannan eläinlääkäreihin, josko sieltä saisi ajan. Heillä oli valitettavasti kaikki ajat jo menneet, ohjeistivat soittamaan päivystävään Tuhatjalkaan. Sieltä olisi ajan saanut vasta iltakahdeksaksi, johon asti en halunnut odottaa. Alkoi suunnaton soittelurumba kaikkiin Tampereen eläinlääkäriasemille, ja lopulta tärppäsi ja sain ajan Nekalan Koirasta ja Kissasta puoli kuudeksi. Iltapäivästä Ellu hieman virkistyi ja tykkäsi olla ulkonakin, ruokakin jo maittoi paremmin - saatettiin Villen kanssa jo hieman huokaista helpotuksesta.

Lääkärillä sitten selvisi, että Ellu on todennäköisesti saanut sivuoireita maanantain ensimmäisestä rokotuksesta (rokotus on tavallaan aiheuttanut samoja oireita kuin taudit, joita ehkäisee). Lääkäri määräsi kuumeeseen ja kipuun lääkkeitä, joilla kuumeen pitäisi pieneltä laskea. 

Nyt iltasella Ellu on taas jo ollut enemmän oma reipas itsensä, varmaankin lääkärin antama ensimmäinen kuumelääke jo hieman vaikuttaa. Katsellaan nyt viikonlopun ajan, että miten hän jakselee, mutta näiltä näkymin kaikki näyttäisi jo hyvältä. :)
Mutta jo oli päivä! Toivottavasti tällaisia ei tule tulevaisuudessa lisää...

Ensimmäinen rokotus ja muita kuulumisia

Nyt ei olekaan vähän aikaan taas tullut päivitettyä tätä blogia. Mitään sen kummempia ei ole tapahtunut, aika perus arkielämää ollaan eletty. Käskyistä ollaan jatkettu ja opetettu seuraavia: istu, tänne, maahan, irti, odottaa. Lisäksi ollaan jatkettu hihnassa nätisti kävelyn opettamista, joka sekin sujuu jo paremmin. Hyvin osaa pienoinen. :) Kiipeillä Ellu haluaisi paljon, yhtenä päivänä hän yritti kiivetä Villen dataus-tuolille (kenties blogia päivittämään?)

Tänään oli Ellulla ensimmäinen rokotus eläinlääkärillä. Paljon mahtui uusia asioita ja ympäristöjä tähän päivään, menimme eläinlääkäriin (Hervannan Eläinlääkärit) nimittäin bussilla ja tulimme kävellen takaisin. Bussissa Ellua vähän jännitti, mutta hän oli silti nätisti meikäläisen sylissä ja katseli ikkunasta maisemia. 

Eläinlääkärissä meni tosi hyvin! Eläinlääkäriasema oli Ellun mielestä ihan mielettömän kiva paikka, siellä kun oli kaksi mukavaa tätiä ja maailman kivoin lääkärisetä - heitä kaikkia olisi ollut hirmu kiva pusutella. Innoissaan Ellu haisteli asemalla ympäriinsä, eikä ollut moksiskaan kun joutui pöydälle tutkittavaksi. Hännänpään mutka nyt sitten varmistui, mutta lääkäri sanoi mutkan olevan vain esteettinen haitta, joten ei ole onneksi syytä huoleen. Ellu sai iloisen, reippaan ja ennen kaikkea terveen pennun paperit! Rokotuspiikistäkään Ellu ei ollut moksiskaan, vaan keskittyi syömään juustoa Villen kädestä. Kiitokset vaan osaavalle ja mukavalle lääkärille. :)

Koirakavereitakin ollaan nähty: Ellu on tutustunut ystäväni perhoskoiraan Migoon (todella kiltti 2-vuotias uroskoira) ja melkein naapurista, seuraavasta rapusta, ollaan löydetty Ellulle viikkoa vanhempi leikkikaveri borderterrieri Bella. Bella kävi meillä yhtenä päivänä Ellun kanssa leikkimässä ja kyllä oli hurjaa menoa! Parivaljakko olisi jaksanut telmiä vaikka aamuun asti - hyvin saivat molemmat energiaa purettua, ja hauskaa näytti olevan! Lisäksi bongattiin, että meidän kanssa samassa rapussa asustaa toinen parsoni, 3,5-vuotias uroskoira, jonka kanssa Ellu on myös tehnyt tuttavuutta ja hieman telminyt pihalla. :)

Ollaan kehitetty Ellulle helppo nami, nimittäin jääpala, jossa on oma kuivamuonanappula sisällä. Sitäkös kelpaa nuolla ja kuljettaa pitkin lattiaa! Se on oikeaa herkkua, ja varmasti jännäntuntuinen suussa kun on niin kylmä!

Älyleluksi kongin lisäksi ollaan käytetty vanhaa tyynyliinaa, johon ollaan kätketty pieniä juustonpaloja niin, että osa on tyynyliinan sisällä ja osa taitettujen kerrosten välissä. Senkin parissa vierähtää Ellulta tovi jos toinenkin, mieletön nuuskiminen ja tuhina vain kuuluu kun hän tassuillaan penkoo tyynyliinaa. (Sen kanssa on kiva leikkiä myös vielä senkin jälkeen, kun namit on jo löydetty... :D)

PS: Ellu on muuten virallisesti kasvanut! Lenkillä ollessamme yksi mies, joka käveli ohitsemme, nimittäin tokaisi seuraavasti: "Hehe, siinä taitaa olla Hervannan toiseksi pienin koira!" Toiseksi! Wohoo! :D 

Pikaista päivittelyä

Nyt pikainen päivitys kaiken kiireen keskellä. Ensinnäkin, leikkasimme tänään taas Ellun kynnet ja koko sessio sujui jo paljon paremmin! Rimpuilua ja vinkunaa toki oli, mutta Ellu rauhoittui sylissä nopeammin ja paremmin. :) (Kiitokset Riitalle hyvän tekniikan näyttämisestä!)

Tänään Ellu tutustui lenkillä taas uusiin ihmisiin, kun tapasimme koululaisia. Ellu tulee kyllä kaikenlaisten ihmisten kanssa tosi hyvin toimeen, hän on nyt tavannut lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia ja hyvin menee. :) Ihmettelyä aiheuttavat lähinnä tavarat, kuten yhden mummun rollaattori, jota piti kierrellä, katsella ja nuustella varovasti. 

On meillä kyllä maailman ihanin hauveli, on se semmonen nöpönenä tuo Ellu! <3

Sukulaisia ja ystäviä kylässä

Hiphei, Ellulla on ollut kyllä hyvin täyteinen viikonloppu! Paljon on nimittäin käynyt sakkia meillä kääntymässä ja Ellua moikkaamassa - hyvä vaan, tottuupi erilaisiin ihmisiin. Eilen meillä oli kylässä Villen kaveri Juha ja mun kaveri Satu ja sitten illemmalla tulivat vielä Villen sisko ja hänen poikaystävänsä Ellua moikkaamaan. Tänään sunnuntaina puolestaan tulivat meikäläisen vanhemmat ja sisko miehineen Ellua katselemaan ja meille vierailemaan. Kyllä Ellun kelpasi kun oli niin monta leikittäjää ja rapsuttajaa tänä viikonloppuna! :)

Eilen kävimme siellä Hervannan Mustissa ja Mirrissä pentuhulinoitsemassa, mutta tällä kertaa hieman huonolla tuurilla: Ellun kokoista leikkikaveria kun ei ollut, sillä kaikki muut pennut olivat tällä kertaa jo paljon Ellua vanhempia (5-6kk) ja kookkaampia. Viimeksi hulinoitsemassa oli kuulemma ollut paljon Ellun kokoisia, joten toivotaan, että ne kaverit tulisivat sitten taas seuraavalla kerralla telmimään. :) 

Iltasella Ellu tutustui siskoni koiriin labradorinnoutaja Tarmoon ja susikoirannäköiseen sekarotuiseen Caroon. Hyvin meni! Ellu olisi kovin halunnut leikkiä isojen koirien kanssa, mutta hänen täytyy vielä kasvaa, ennen kuin voivat alkaa yhdessä leikkimään - Ellu kun on vielä suunnilleen Tarmon pään kokoinen. :D

Parsonlenkkeilyä ja muutama sana seinästä...

Eilen torstaina kävimme Ellun ensimmäisellä parsonlenkillä! Kokoonnuimme porukalla Kaupissa ja lähdimme parkkikselta kuntopoluille lenkkeilemään kolmen kilometrin lenkkiä. Ellu jaksoi todella hienosti! Muutaman kerran kannoimme häntä sylissä, mutta suurimman osan matkasta Ellu käveli ihan itse. Hieno suoritus, vaikka onkin kovin pieni. :) Hihnakäyttäytymisessä Ellu koki parsonlenkillä muodonmuutoksen, siitä lisää seuraavaksi:


Ellulla on ollut hihnakäyttäytymisessä ja pissillä käymisessä nyt jonkin aikaa temppuilua: Sisällä etsitään paikkaa, ja kun tämän huomaamme ja viemme hänet hihnassa ulos, katoaa pissihätä saman tien. Ellu istahtaa kivetykselle ja nuustelee ilmaa rauhassa, kunnes alkaa vinkua sisälle. Sisällä sitten tehdään pissit heti paperille, mikäli ei ehditä häntä heti taas nappaista ulkona käymään. Hihnassa ei siis kotona ole juurikaan liikuttu, istuminen taitaa olla tämän hetken "juttu". Voinkin siis ylpeästi sanoa, että meidän koira istuu todella hienosti hihnassa! Heh... :D
Noh, parsonlenkillä Ellu tosiaan koki tämän muodonmuutoksen (joka kesti tosiaan siis vain lenkin ajan). Lenkillä nimittäin iski tälle pikkuiselle hirmuinen veto päälle! Kurkku suorana piti kiskoa eteenpäin eteenpäin eteenpäin - mistähän sekin tuli? Kotona iltapissillä väsytettiin puolestaan jälleen kerran istumalihaksia. Hassua toimintaa. Toivottavasti hän jonkin ajan kuluttua lopettaisi tuon istumistemppuilunsa, jotta pääsisimme treenailemaan nätisti hihnassa olemista. Jos koira ei liiku mihinkään, on se harjoitteleminen nimittäin himppasen hankalampaa...


Niin, sitten piti vielä laittaa muutama sana seinästä: tänään kotiin tullessamme (olimme molemmat olleet parisen tuntia poissa) huomasimme, että Ellu oli käynyt hieman natustelemassa seinää (sellaista jotain puuta olevaa seinänkappaletta, ei sentään betoniseinää), nimittäin pieni pala puuttui kulmauksesta. Leikitty oltiin kuitenkin myös jättämillämme leluilla, sillä ne olivat siirtyneet ja lisäksi kongiin jättämämme maksamakkaranpala oli päätynyt parempiin suihin - jotain järkevääkin oltiin siis puuhailtu. :) Täytyypi nyt katsella, miten tuo seinä alkaa Ellulle maistua, että pitääkö ottaa järeämmät keinot (esim. etikka) avuksi tähän pikkunälkään ja naposteluun...

Muuten Ellu on pärjäillyt kotona hyvin nyt, kun meillä on koulu alkanut. Kun tulemme kotiin, hän on kopassaan, varmaan juuri nukkunut ja herää oven avaamiseen. Lelujen kanssa hän on aina nähtävästi leikkinyt, ja kerran oli uudelleen sisustettukin, kun kenkätelineemme löytyi keskeltä eteistä. :D

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Hervannan Mustiin ja Mirriin, siellä on nimittäin pentuhulina klo 11! Toivottavasti Ellu saisi sieltä uusia kivoja pentukavereita! :)

Metsäretki

Tänään iltapäivällä lähdimme samoilemaan Hervannan metsiin. Ajelimme autolla läheiseen metsään ja lähdimme polkuja pitkin tallaamaan ja tutustumaan ihan uusiin ympäristöihin. Ellu tallusti metsässä kuin vanha tekijä, hän oli aivan innoissaan siellä! Annoimme hänen juoskennella vapaana polkua pitkin ja hienosti meni, Ellulla taisi olla oikein kivaa ainakin menosta päätellen. :) 

Emännälläkin oli oikein kivaa siihen asti, kunnes huomasimme että metsässä on ihan törkeän paljon hirvikärpäsiä - tällaisella tukkapehkolla kuin meikäläisellä on, hirvikärpäset ovat aikamoinen kauhistus. Kotiin saavuttuamme valjastinkin Villen käymään pääni ja vaatteemme läpi, ja löydettyjen hirvikärpästen määrä nousi lopulta seitsemään - hyi! Ellu ei semmoisista onneksi välittänyt, eivätkä nekään Ellusta, joten hän saastui sentään kaikenmoiselta ällötykseltä...kärpäsiä lukuunottamatta metsäretki oli oikein hauska ja antoisa, menemme ehdottomasti tutustumaan pian uudestaan uusiin paikkoihin! (Tosin tuohon samaiseen metsään meikäläistä taitaa olla vähän aikaa ihan turha houkutella...)

Pentuhulinaa, osa X.

Aamumme alkoi Ellun pentuhulinalla, jota kesti kauan! Pikkuisella oli energiaa vaikka muille jakaa: välillä simahdettiin omaan petiin ja herättyä taas jatkettiin samaa menoa! Iltasella kaikkea energiaa pääsi onneksi purkamaan sisarusten kanssa - kokoonnuimme nimittäin porukalla kasvattaja-Riitan luokse: mukana olivat Mauri, Martti ja Ruu, sekä vierailevana tähtenä toisesta pentueesta Riitan luona asusteleva Armi. Hirmuista temmellystä! Tässä muutama kuva pentujen leikeistä ja hulinoista:

Menoa ja meininkiä ei näiltä ainakaan puuttunut! Pihaa juostiin ympäri niin että raikui, ja välillä käytii natustamassa niin ruusupuskaa kuin jonkin toisen pennun korvaakin... :D Kiitokset Martti, Mauri, Ruu ja Armi leikityksestä! Torstaina toivottavasti nähdään taas (Ellun ensimmäisellä!) parsonlenkillä! :)

Lisää hihnaharjoittelua

Tänään harjoittelimme taas hihnassa kävelyä, sekä sisällä että ulkona. Ulkona kävely ei mennyt niin hyvin kuin sisällä, Ellu rimpuili eikä selvästikään tykännyt vapautensa riistosta. Sisällä olemme leikkineet Ellun kanssa hänen ollessaan hihnassa ja tehneet muutenkin mukavia asioita hihnan yhteydessä, jotta Ellu oppisi, että hihna on kiva asia. Eiköhän se siitä toistoilla ja määrätietoisuudella ala ulkonakin sujumaan - ymmärrettävästi Ellua sapettaa ja ihmetyttää, kun se ei enää voi juoksennella samalla tavalla kuin ennen. Toki aiomme pitää Ellua myös vapaana päivittäin, jotta hän saa olla ja juosta, mutta hihnaan pikkuinen on pakko totuttaa, ihan hänen oman turvallisuutensakin vuoksi.

Tänään on myös harjoiteltu yksinoloa pidemmissä ajoissa koiraporttien avulla. Ihan hyvin on mennyt: olemme sulkeutuneet esim. keittiöön tekemään ruokaa ja syömään, ja Ellu on aika nopeasti sopeutunut ajatukseen, ettei pääse meidän mukana kaikkialle. Toki hieman vingahtelee, mutta osaa onneksi leikkiä yksikseen ja rauhoittuakin. :)

Ilmat on selvästi kylmentyneet, joten täytyypi varmaan joku päivä mennä hankkimaan Ellulle jonkinlainen ulkoilutakki kylmempiä aamuja ja iltoja varten - ei sitten tule yllätyksenä kylmät ilmat, kun on ulkoilutamine jo valmiina.

Tällaisia tällä kertaa, peruselämätä ja kasvatuksen jatkumista. :) 
Ellu lähettää pusuja kaikille lukijoille!

PS: Iltasella tapahtui läpimurto myös pihalla lenkityksessä! Yhtäkkiä Ellua ei enää haitannutkaan hihna ja panta niin paljon, vaan hän haisteli jo innoissaan uusia hajuja ulkosallakin. Jee! Hyvä Ellu! :)

Hihnaharjoittelua

Tänään tapahtui läpimurto: Ellu ylitti sekä itsensä että meidän odotukset ja käveli jo hienosti hihnassa sisällä! Aluksi heilautimme namia hänen edessään ja veimme sitä eteenpäin ja kun Ellu liikkui namin perässä, kehuimme paljon ja muutaman askeleen jälkeen annoimme namin. Hihnakaan ei enää niin paljon kiinnostanut kuin ennen, sitä ei hirmuisesti natustettu tällä kertaa, jes! Ollaan kyllä niin ylpeitä meidän pikkuisesta, osaa se Ellu vaan kaikkea hienoa! :)

Tutustutettiin Ellua tänään myös lapsiin. Oltiin Ellun kanssa pissillä läheisen kentän isolla nurmikolla, kun siihen pyöräili viisi pikkupoikaa, jotka kysyivät, saisiko koiraa silittää. Annoimme jokaiselle pienen nakinpalan, ja ohjaistimme heitä menemään kyykkyyn ja ojentamaan namin Ellulle. Ellu tuli mielellään hakemaan namin ja antoi poikien silittääkin (olivat muuten hienoja pikkupoikia, osasivat olla rauhallisesti koiran kanssa). Pyöriä Ellu taisi hieman pelätä, mutta ei sentään mitenkään paljon, yritimme itse olla rauhallisia ja välittämättä pyöristä, niin Ellukin rauhoittui. Häntä vispasi kovin, tuntui olevan iloinen kohdatessaan nämä mukavat pikkupojat! :)

 Päivällä Ellu jaksoi leikkiä ja natustaa isoa rottalelua (melkein Ellun kokoinen, heh) vaikka kuinka kauan:

Villen sisko Emmi kävi tänään myös Ellua katsomassa, taitaa tuosta Emmistä tulla Ellun yksi lempparivieraista, tykkäsi pikkuinen nimittäin niin paljon Emmistä. :)

Kaiken kaikkiaan on ollut oikein kiva päivä tänään, vaikka ulkona on vähän sadellutkin.

Harjoittelua

Tänään harjoittelimme taas hihnan kanssa hieman. Ollaan otettu tän viikon projektiksi Ellun totuttaminen hihnaan, saa nähdä miten käy ja venähtääkö harjoittelu. Hyvin kuitenkin on harjoittelu lähtenyt käyntiin. :)

Iltasella leikkasimme Ellun kynsiä. Eilen jo alotettiin, mutta yksi tassu jäi vielä tälle päivälle. Voi sitä rimpuilemisen määrää! Oltiin kuitenkin määrätietoisia ja kynnet saatiin leikattua. Namiakin sai, jos oli nätisti sylissä. Eiköhän Ellu siitä muutaman kerran jälkeen ymmärrä, ettei se kynsienleikkuu mikään kamaluus ole, vaan ihan perusjuttu, joka tehdään rimpuilusta huolimattakin.

Tässä videona yksi Ellun iltaisista parsonpamauksista. Hirmuinen petaus käynnissä, on se oma peti vaan niin jänskä iltaisin, että piti kaivautua ihan petityynyn alle ja siellä haukahdella! :D Höpsö tapaus.

PS. Ellu nukkuu jo hienosti yksin eteisessä! Ei mitään protestiakaan siitä. :) Ja nyt illalla itse asiassa unohdettiin hänen koppa tuohon makkarin kulman taakse eteiseen (missä koppa on päivisin ja tulee nyt myöhemminkin olemaan), josta ei siis ole suoraa näköyhteyttä makkariin, vaikka ovi on auki (koiraportti ovessa). Siellä se Ellu silti hyvin tuhisee! Hienoa Ellu!

Lisää kivoja ihmisiä! :)

Tänään Ellulla taisi olla mukava päivä, kun meillä kävi muutama vieras ja Ellu sai paljon silityksiä, rapsutuksia, nameja ja huomiota. Rauhallisesti oltiin myös, sillä vieraiden kanssa ei vain telmitä ja leikitä koko ajan, pitää osata myös rauhoittua - ja niinhän Ellu osasikin. :) Ensin Ellua kävivät aamupäivästä katsomassa kaverit Elisa ja Hilda, jotka toivat tullessaan mielettömiä tuliaisia: puruluita ja vinkuvan maissilelun. Maissia sitten Ellu ihmettelikin kovin, ensin sitä kohti kuljettiin pää alhaalla ja pylly ylhäällä ja sitten varovasti tökkäistiin tassulla - ja se päästikin vinkunan! Siitäkös alkoi täpinä: muutama haukahdus ja hännänheilutus - mikähän ihme vempele tuo oikein on? Leikkiä Ellu ei maissilla vielä uskaltanut, mutta ihmetys oli suuri. Ehkä kun hän tuosta hieman kasvaa, niin maistuu maissikin leikkikaveriksi. :)

Iltapäivästä kävivät Villen siskot Emmi ja Linda Ellua moikkaamassa. Pikkuinen ei kuitenkaan kauaa jaksanut touhuta, koska oli juuri herännyt unilta ennen heidän tuloaan ja jatkoikin unia vielä hetken heidän kanssaan leikittyään.

Sisäsiistesykoulutus on sujunut aika hyvin, vaikka vahinkojakin toki sattuu, useimmiten siitä syystä, ettei Villen kanssa olla tajuttu viedä Ellua ulos. Ulkona kuitenkin tulee ravattua aina leikin, heräämisen ja ruuan jälkeen, sekä myös ennen nukkumaanmenoa ja milloin nyt siltä näyttää, että pissi on tulossa. Hienosti on Ellu ulos tehnyt asiansa. :) Tänään otettiin iltapäivästä vähän takapakkia kun ulkona satoi (hui!). Ellu ei sateessa pahemmin pitänyt, vaikka pieni vesisade ei ole aiemmin haitannut. Tänään ei kuitenkaan auttanut suuren puunkaan alle vieminen - ulos ei tehty asioita, vaan vasta sisällä uskallettiin (ja hienosti keittiön pöydän alle :D). Sade ei todellakaan ollut kiva juttu...noh, eiköhän Ellu siihen pian totu: märkä ruohokaan ei ole hänelle ollut kummastus, sade lähinnä (hyi, kun turkki kastuu!).

Tänä yönä Ellun pitäisi ensimmäistä kertaa nukkua eteisessä makkarin oven vieressä koiraportin takana (on nyt parina yönä nukkunut makkarissa koiraportin toisella puolella korissaan, sitä ennen ihan meidän sängyn vieressä). Saa nähdä, mitä pikkuinen siitä tuumaa. Yöt makkarissa ovat menneet hyvin, piippailua ei ole pahemmin tullut jos ollenkaan, mutta saattaa olla, että portin taakse joutuminen pientä nyt yöllä piipatuttaa. Hienosti Ellu on kuitenkin yöt nukkunut tähän asti. :) (Saa nähdä raaskiiko häntä vielä sinne eteiseen laittaa, vaikka kyse onkin vain muutamasta sentistä sinne tai tänne...on hän meidän pikkuinen. <3) :D

Kivoja setiä

Eilen meillä kävi ensimmäistä kertaa tuttuja katsomassa Ellua sisällä, aiemmin oltiin vielä tutustuttu ulkosalla. Vieraina piipahtamassa kävivät Villen isä ja Villen siskon poikaystävän isä, jotka olivat Tampereella käväsemässä. Annoimme heille pieniä nakinpaloja, joiden avulla he sitten tutustuivat Elluun. Ellu olikin todella hyvää pataa heidän kanssaan, taisi Ellu pitää heitä tosi mukavina setinä, kun paijasivat ja antoivat nameja. :)

Päivään mahtui myös pienoinen tapaturma, sillä Ellun häntä jäi vahingossa osittain oven väliin. :( Ovea ei onneksi ehditty laittaa kokonaan kiinni, vaan se jäi raolleen - mutta kyllä silti pelästyttiin koko konkkaronkka, kun Ellu vinkui ja lähti tuhatta ja sataa ovelta pakoon heti pois päästyään. Rauhoittelimme pienokaista ja kokeilimme varovasti häntää, ja kaikki vaikuttaisi olevan ihan ok: Ellu ei arista häntää ja touhuaa ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Kyllä siinä silti ehdittiin pari kyyneltä tirauttaa paniikissa, että mitäs nyt, pitääkö mennä eläinlääkärille...kamalaa tällaiset. Onneksi Ellu on sitkeä sissi myös hännästään!

Päivällä jatkettiin yksinoloharjoituksia, sekä aloiteltiin hieman harjoittelemaan käskyjä: tänne, istu, irti. Kaikki toimii mainiosti (ainakin nyt vielä kun on nameja :D), ja Ellu hoksaa asiat nopeasti. Istu-käskyssä hän ensin koitti kovin nousta takajaloilleen ja huitoi etutassuillaan namia pitelevää kättä kohti, mutta istahti pian pyllylleen - ja sai namin. :) Hyvä Ellu! :)

Iltasella katselimme hetken kaikki yhdessä telkkaria, jota Ellu ensin kovin ihmetteli: Mistä tuo ääni oikein kuuluu? Keitä nuo ihmiset oikein ovat? 

Parsonpamauksia

Tänään aamulla pikkuinen Ellu yllätti meidät suuresti: hän nimittäin kiipesi ensimmäistä kertaa rappuset ylös meidän kotiovelle asti! Asumme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, mutta emme kuitenkaan maantasalla - viitisentoista porrasta pitää kiivetä ylös ennen kuin ollaan meidän oven luona. Eilen Ellu vielä nosti etutassut ensimmäiselle portaalle, ja siihen se jäi. Olemme kantaneet häntä ylös aiemmin, mutta nyt hän tuntuu jo ihan odottavan portaita - mielettömällä vauhdilla hän pinkoo ne kaikki ylös! Olisi hän vielä erään pissikerran jälkeen halunnut kiivetä lisääkin portaita ja lähti jo tokaa kerrosta kohti...hassu pienokainen. 

Todistimme aamulla myös niitä kuuluisia parsonpamauksia, eli mielettömiä energiabuustauksia. Ellu kirmasi ympäri olohuonetta ja rakensi oman esteratansakin: rata alkoi verhojen takaa, jatkui patterin alla (jossa piti ryömiä nopeasti) ja loppui sohvan takaa kiertämiseen. Tätä reittiä sitten vedettiin ihan into piukassa monta kertaa ympäri molempiin suuntiin. Ja oli meillä Villen kanssa hauskaa! Ja kuten sanottu jo aiemmin: varokaa vaan, Ellusta tulee vielä mieletön agiliitäjä!

Kolmas päivä: yksinoloharjoituksia

Tänään harjoiteltiin yksinoloharjoituksia. Tutustutimme Ellun uuteen leluun - pienenpieneen jalkapalloon - ja jätimme hänet sen jälkeen olohuoneeseen leikkimään sen kanssa hetken. Kävelimme pois olkkarista ja suljimme oven takanamme, ja menimme taas hetken päästä takaisin. Näitä harjoituksia teimme peräkkäin jonkin aikaa, ja otamme ne uudestaan taas seuraavan leikkituokion yhteydessä. Hyvin näytti Ellu pallon kanssa viihtyvän. Jatkoimme myös pantaharjoittelua, joka myös sujui hyvin.

Ulkona sisäsiisteysopetuksessa huomasimme, että koiranpentu tosiaan tutkii maailmaa suullaan ja hampaillaan: milloin oli suussa kaarnanpala, keppi, pupunpapana, ruohoa, milloin taas into piukassa natustettiin männynkäpyä. Saimme kuitenkin kaikki ongittua Ellun suusta pois. Ellu taitaa meistä ajatella ulkosalla, että ollaan hirmuisen tylsiä ihmisiä kun kielletään kaikki kiva - pakko, kaarnanpalat ja tikut kun ei ruuansulatukselle hirmuisen hyvää tee...saadaan kyllä olla tosi nopeita ja silmä tarkkana tämän pikkuisen kanssa, vauhtiin päästyään hän on kuin tornado! (Odotakaa vaan, tulevat agi-kilpakumppanit!!) :)

Unenpäästäkin pikkuinen saa onneksi kiinni hyvin ja tuhisee tyytyväisenä kopassaan. :)

(Tässä kuvassa Ellun lempilelu, sininen purulelu, ja leikeistä väsynyt pikkuinen. Noin minuutti kuvan ottamisen jälkeen Ellu jo tuhisi kopassaan unten mailla.)

Pantaharjoittelua

Tänään aloitettiin pantaharjoittelu. Tuire Kaimion pentukirjasta bongasimme hyviä ohjeita pantaharjoitteluun, joka toteutettiin seuraavanlaisesti: Ellun kutsuminen luokse, paijausta, namia + samanaikaisesti panta kaulaan, sitten panta kaulassa yhdessä leikkimistä ja kehumista. Kun panta otettiin pois, loppui myös leikkiminen (-> panta kaulassa = tehdään kaikkea kivaa! -> panta on kiva!). Istuimme hetkeksi sohvalle ja vain olimme. Kun Ellukin rauhottui, kutsuimme hänet uudestaan leikkiin ja pannan sovitukseen. Tätä jatkoimme muutaman kerran menestyksellisesti, sillä panta ei näyttänyt kovasti häiritsevän Ellua. Iltapäivällä taas lisää pantaharjoituksia luvassa, pienin askelin eteenpäin. :)

PS: Näimme tänään ihan läheltä talonmiehen, jota Ellu ei pelännyt ollenkaan, vaikka äijällä oli mukana iso harava ja lapio. Jee!

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Aamulla meitä katseli sängyn viereltä pienillä mustilla silmillään maailman söpöin koira. Toivotimme Ellulle hyvät huomenet ja laitoimme ruokanappulat likoamaan - ensimmäinen päivä uudessa kodissa alkakoon! Ihmettelimme kovin Ellun piippailua, pikkuinen kun inisi paljon aamulla. Päivää kohti mentäessä ininä kuitenkin harveni ja Ellu alkoi silminnähden rauhoittua.

Ensimmäinen käynti ulkona ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan - Ellu oli kasvattajalla jo hieman pantaan tutustunut ja olimme lisäksi itse totuttaneet Ellua aamusta pantaan namien avulla, ja niinpä laitoimme sen hänelle uloskin mentäessä. Ulkona Ellu meni kuitenkin ihan paniikkiin - vinkui ja halusi syliin: yön sateesta vielä hieman märkä maa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Myöhemmin teimme kuitenkin läpimurron: veimme Ellun ulos rauhaisampaan paikkaan ilman pantaa ja otimme nameja ja lelun mukaan. Muutos oli huima! Pikku-Ellu vipelsi aivan tohinoissaan ruohikossa haistellen, touhottaen ja korvat tuulenvireessä heiluen. Loistavaa! :) Huomenna aloitamme ensiaskelista ja totutamme Ellua vähitellen paremmin pantaan periaatteella "panta = kaikkea kivaa!".

Ulkotohinoiden jälkeen Ellu otti nokoset Villen kyljessä kiinni. :) Nukkumisen jälkeen päivämme piti sisällään lisää ulkoilua, nameja, ruokaa ja leikkejä. Välillä toki vain oltiinkin, ja rauhoituttiin kaikki vierekkäin istuskelemaan. :)

Ellu kotiutuu

Eilen 17.8.2010 meille kotiutui pieni parsonrussellinterrieri nimeltä Ellu (Ulvomäen Elovena). Haimme Ellun iltasella. Kotona Ellu tuhisteli kiinnostuneena ympäri kämppää ja nukahti leikkimisen jälkeen tyytyväisenä omaan koppaansa. Ensimmäinen yö sujui ihan mukavasti - Ellu piippaili, mutta rauhoittui aina lopulta koppaansa meidän sängyn viereen. Nukkuminen jäi hieman vähemmälle yöllä, ja unissakin taisimme molemmat nähdä Ellun kuvia - ihanaa, meillä on pieni koira!