perjantai 3. syyskuuta 2010

Parsonlenkkeilyä ja muutama sana seinästä...

Eilen torstaina kävimme Ellun ensimmäisellä parsonlenkillä! Kokoonnuimme porukalla Kaupissa ja lähdimme parkkikselta kuntopoluille lenkkeilemään kolmen kilometrin lenkkiä. Ellu jaksoi todella hienosti! Muutaman kerran kannoimme häntä sylissä, mutta suurimman osan matkasta Ellu käveli ihan itse. Hieno suoritus, vaikka onkin kovin pieni. :) Hihnakäyttäytymisessä Ellu koki parsonlenkillä muodonmuutoksen, siitä lisää seuraavaksi:


Ellulla on ollut hihnakäyttäytymisessä ja pissillä käymisessä nyt jonkin aikaa temppuilua: Sisällä etsitään paikkaa, ja kun tämän huomaamme ja viemme hänet hihnassa ulos, katoaa pissihätä saman tien. Ellu istahtaa kivetykselle ja nuustelee ilmaa rauhassa, kunnes alkaa vinkua sisälle. Sisällä sitten tehdään pissit heti paperille, mikäli ei ehditä häntä heti taas nappaista ulkona käymään. Hihnassa ei siis kotona ole juurikaan liikuttu, istuminen taitaa olla tämän hetken "juttu". Voinkin siis ylpeästi sanoa, että meidän koira istuu todella hienosti hihnassa! Heh... :D
Noh, parsonlenkillä Ellu tosiaan koki tämän muodonmuutoksen (joka kesti tosiaan siis vain lenkin ajan). Lenkillä nimittäin iski tälle pikkuiselle hirmuinen veto päälle! Kurkku suorana piti kiskoa eteenpäin eteenpäin eteenpäin - mistähän sekin tuli? Kotona iltapissillä väsytettiin puolestaan jälleen kerran istumalihaksia. Hassua toimintaa. Toivottavasti hän jonkin ajan kuluttua lopettaisi tuon istumistemppuilunsa, jotta pääsisimme treenailemaan nätisti hihnassa olemista. Jos koira ei liiku mihinkään, on se harjoitteleminen nimittäin himppasen hankalampaa...


Niin, sitten piti vielä laittaa muutama sana seinästä: tänään kotiin tullessamme (olimme molemmat olleet parisen tuntia poissa) huomasimme, että Ellu oli käynyt hieman natustelemassa seinää (sellaista jotain puuta olevaa seinänkappaletta, ei sentään betoniseinää), nimittäin pieni pala puuttui kulmauksesta. Leikitty oltiin kuitenkin myös jättämillämme leluilla, sillä ne olivat siirtyneet ja lisäksi kongiin jättämämme maksamakkaranpala oli päätynyt parempiin suihin - jotain järkevääkin oltiin siis puuhailtu. :) Täytyypi nyt katsella, miten tuo seinä alkaa Ellulle maistua, että pitääkö ottaa järeämmät keinot (esim. etikka) avuksi tähän pikkunälkään ja naposteluun...

Muuten Ellu on pärjäillyt kotona hyvin nyt, kun meillä on koulu alkanut. Kun tulemme kotiin, hän on kopassaan, varmaan juuri nukkunut ja herää oven avaamiseen. Lelujen kanssa hän on aina nähtävästi leikkinyt, ja kerran oli uudelleen sisustettukin, kun kenkätelineemme löytyi keskeltä eteistä. :D

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Hervannan Mustiin ja Mirriin, siellä on nimittäin pentuhulina klo 11! Toivottavasti Ellu saisi sieltä uusia kivoja pentukavereita! :)

2 kommenttia:

  1. Isänsä tyttö.:D Enzokin nakerteli pentuna seinän kulmaa ja ihan betoniseinää.:)

    Ainoan koiran kanssa tuo hihnassa kävely on vaikeinta opetella. Aikuisen koiran kanssa pentukin kävelee monesti hyvin tai ainakin eteenpäin.;) Parsonlenkillä on Ellulla ollut kiire pysyä lajitovereitten mukana.:)

    VastaaPoista
  2. Hehe, Ellu tulee siis paljolti isäänsä. :D Tuon nakertelun jälkeen on onneksi seinät ja listat jääneet huomiotta (laitoimme kiinnostaviin kulmauksiin hieman etikkaa, joka vähensi kiinnostuksen aivan nollaan) - saa tosin nähdä mikä on tilanne sitten kun pysyvät hampaat puhkeavat. :D

    Juh, hihnassa kävelyssä kysytään kyllä pitkää hermoa ja kärsivällisyyttä. Eiköhän tämä tästä, nyt sujuu jo aika hyvin. :) Ellulta pusuja!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)