Matka Saloon ja jalkapallofanaatikko-Ellun ensimmäinen peli

Viime sunnuntaina suuntasimme nokan kohti Saloa, kotikaupunkiamme, jossa viivyimme torstaihin asti. Matka piti sisällään monen monta uutta tuttavaa Ellulle, kuten sukulaisia, ystäviä ja koirakavereita, ja paljon uusia mestoja. Häntä pystyssä Ellu nuusteli tarkasti kaikki uudet paikat ja hajut ja tuntui olevan tosi täpinöissään uusista asioista. :)

Kävimme muutaman kerran läheisen Pajulan koulun kentällä, jonne pikkupojat olivat unohtaneet vanhan ja räsäisen jalkapallon. Ellu kirmasi riemukkaasti heti pallon luo ja alkoi leikkiä sillä. Parhautta oli, kun toinen meistä potkaisi pallon kauas ja sen perässä sai juosta. Tässä videopätkiä:

Käytiin myös monta kertaa lenkillä Pajulan metsässä, jossa Ellu sai juosta vapaana - hirmu ketterä Ellu on, juurakoiden ja kivien yli se hyppeli kuin vanha tekijä!

Ehdittiin myös käydä Villen perheen mökillä Suomusjärvellä. Siellä Ellu viipotti tuhatta ja sataa pihalla innoissaan, ja into vaan kohosi, kun hän huomasi mökin liepeillä olevan ison hiekkakasan. Ja eikun kaivamaan! Kävimme myös rannassa hieman vettä ihmettelemässä: ulkona hieman tuuli silloin ja vesi liplatti rantakallioon - tätä ääntä Ellu vähän ihmetteli ja haukahteli pari kertaa. Tassulla sitten puolivahingossa kokeilikin järvivettä ja hypähti heti taaksepäin - kylmää!

Eksyimme lisäksi taas Salon Mustiin ja Mirriin, josta mukaan tarttui pari uutta puruluuta (ne ovat nyt suuressa huudossa täällä päin!) ja semmoinen oravannahalta näyttävä vinkulelu (suuri hitti!). Kun olimme puruluuhyllyn luona vertailemassa erilaisia luita, Ellu ehti meidän silmän välttäessä bongata hyllyjen alle tippuneen pienen minipuruluun, jota alkoi heti nassuttamaan - piti sitten seki ostaa kotio...onneksi se maksoi vaan 0,20e. :D 


Eilen Ville oli Ellun kanssa pentukurssilla, joka oli nyt meidän toinen kertamme. Siellä harjoiteltiin luoksetuloa häiriötekijöiden kanssa, maahanmenoa ja uutena asiana kahdeksikkoa, eli jalkojen välistä pujottelua. Herkkuna Ellulle oli varattuna suurenmoista kivipiiraa, jonka eteen Ellu tekee kyllä ihan mitä vaan. :D Tällä kertaa myös Ellun keskittymiskyky oli parempi, koska Ville pääsi ajelemaan paikan päälle heidän äidin autolla (eli Ellulla ei mennyt aikaa ja tarmoa bussilla matkustamisen ihmettelyyn ja kestoon, vaan autolla matka taittui nopeasti). Itse en päässyt kurssille tällä kertaa, (yleensä menemme sinne aina molemmat), koska olin/olen kovassa kuumeessa. Harmitti kovin, mutta onneksi samoja temppuja voi sitten treenailla kotona Ellun kanssa. :)