Talvisessa metsässä temmeltämässä

Eilen kävimme Hervannan metsissä samoilemassa. Ihanaa, kun pääsi Ellun kanssa pitkästä aikaa metsään ja oikein ajan kanssa - koulutyöt ovat pitäneet kiireisinä, mutta nyt kun ne ovat vihdoin valmiita ja joululoma alkanut, on saanut taas keskittyä pikkukoiran kanssa elämiseen. :) 

Päästimme Ellun vapaaksi metsässä ja hänellä näytti olevan oikein hauskaa kaiken sen lumen keskellä: jokainen pikkukolo tutkittiin ja polulta poikettiin monta kertaa ihan vain kinoksissa hyppimään. Voi sitä riemua ja menoa! Metsässä harjoittelimme myös luoksetuloa, mikä sujui mainiosti.

Tässä vielä pikainen otos lumessa juoksemisen riemusta:

                                                "MOI MAMMA JA PAPPA!!"

                                 

Metsäreissun jälkeen pikkuinen söi hetken puruluuta ja nukahti sitten tyytyväisenä sohvankoloon. 

Koirakamuja ja talven riemua

Talvi on todellakin saapunut Hervantaan, sillä kun ikkunasta ulos katselee, näkee silmänkantamattomiin vain ihania lumisia kinoksia ja valkohuippuisia puita. Ihanaa! Ellukin on tykännyt talvesta tosi paljon: kadunviertä ei millään jaksa tepsutella, vaan nietoksiin on ihan pakko päästä hyppelemään ja pomppimaan. Lisäksi lumi on niin ihmeellistä, että sitä pitää kuonolla oikein kunnolla kaivella ja haistella - välillä on nenu niin syvällä lumessa, että vain korvanpäät näkyvät!

Yhtenä päivänä kokosimme uutta työpöytäämme olkkarissa, ja laitoimme Ellun siksi ajaksi eteiseen. Kuulimme jonkin ajan kuluttua hassua ääntä eteisestä ja menimme katsomaan mitä Ellu puuhasi: siellähän se koirulimme iloisesti loiskutteli vettä tassulla vesikiposta! Laitoimme pyyhkeen kipon alle ja jatkoimme pöydän kokoamista. Hetken päästä katsastimme taas Ellun tekemisiä ja kohtasimme tällaisen näyn:

Onneksi Ellu-neiti ei ole tämän tapauksen jälkeen enää vettä läiskytellyt, edes yksin ollessaan. Toivottavasti jäi tähän yhteen kertaan! :D 

Koirakamuja olemme myös nähneet, sillä Ellu on päässyt telmimään Bella-borderterrierin ja Minni-parsonin kanssa aina silloin tällöin. Tänään kävimme Minnin kanssa läheisessä koirapuistossa, jossa pennut saivat jahdata toisiaan ja purkaa energiaa. Hauskaa näytti niillä kahdella kyllä olevan! Ulkoleikkimisen jälkeen tulimme vielä meille sisälle lämmittelemään, ja Ellu ja Minni jaksoivat vielä pitkään tuhista keskenään.

Hihnakäyttäytymisessä ollaan nyt alettu pitämään "hihnapäiväkirjaa". Kirjataan siis toisin sanoen ylös, miten ulkona on milläkin lenkillä / pisulla mennyt hihnakäyttäytymisen kannalta. Päädyttiin tähän, jotta pystytään samalla seuraamaan, tehdäänkö edistystä vai ei. Ja onhan sitä edistystä tapahtunut. Ellulla on hienot hetkensä, jolloin se tarjoaa itse kontaktia ja pysyy hienosti vieressä - toisaalta on myös niitä parsonpamaushetkiä, jolloin hihna kiristyy melkeinpä jokaisen eteenpäin vievän askeleen jälkeen. Eteenpäin ollaan hihnakäyttäytymisessä kuitenkin päästy, mikä on tosi hyvä. :) Harjoitusta vain paljon!

Ai niin, käytiin nyt vihdoinkin ostamassa Ellulle uusi kuljetusboksi. Mukaan Koiraliike Teemeristä lähti ruskeanvärinen Clipper 3, johon Ellu heti kotona innolla tutustui! :) Boksia on jo kerran matkanteossa testattukin ja hyvin meni - kunnon sisäänajo boksilla tapahtuu kuitenkin lauantaina, kun vierailemme kotonamme Salossa. Uskoisin, että Ellu tykkää matkustella tässä uudessa boksissaan, sen verran hyvin hän siellä näytti viihtyvän. :)

Koirakoulu osa 5 - viimeinen kerta

Keskiviikkona oli koirakoulumme viimeinen kerta (snif), jolloin harjoiteltiin luopumista. Harjoitukset toteutettiin namien avulla: nameja pidettiin kädessä nyrkissä, ja nyrkki koiran pään korkeudella. Kun koira lopetti käden haistelemisen ja veti kuononsa pois, naksautettiin ja annettiin nami. Pikkuhiljaa alettiin sitten pidentämään matkaa, joka koiran pitää vetäytyä, ja lopulta otettiin käsky mukaan (naksun tilalle). Ellulla harjoittelu jäi valitettavasti melkeinpä välistä, kun ei jaksaneet namit kiinnostaa: kana ei maistunut tällä kertaa ja kiinnostus lopahti, kun Ellu ei ihan heti ymmärtänyt, mitä pitää tehdä. Tehtiin sitten perus keppitreeniä Ellun kanssa, jotta saatiin hänet keskittymään edes johonkin - tähänkin tarvittiin avuksi lainanameja Konnalta (muistaakseni siankieltä tai -sydäntä), mikä auttoi jonkin verran. Opit saatiin kuitenkin taskuun, ja se on hyvä! :) 

Todettiin kurssilla Jaana-ohjaajan kanssa, että Ellu on vähdän ADHD, kun kaikki (namit, ympäristö, ihmiset, hajut...) kiinnostaa koko ajan ja ne vie kiinnostusta pois itse toimimisesta ja harjoittelusta - tärkeää Ellun kanssa onkin siis saada se ensin kiinnostumaan uudesta toiminnasta, jota ollaan harjoittelemassa ja saada mahdollisimman paljon ja tiheästi tehtyä toistoja ja annettua namipalkintoja, jotta kiinnostus ei lopahda alkuunsa. Jaana antoi hyväksi neuvoksi keppitreenillä aloittamisen: näin Ellu saadaan keskittymään ensin keppitreeniin, josta on helpompi jatkaa jonkin uuden asian opetteluun. Tätä neuvoa on sitten toteutettukin kotona ennen oppien opettamista, eli kosketustreeniä joko keppiin tai käteen ennen harjoittelua. :)

Tänään saatiin vihdoinkin ostettua Ellulle uusi panta! Kamalaa, miten senkin osto on vaan venähtänyt ja venähtänyt eteenpäin...päädytiin lopulta sitten ostamaan sisaruksillakin nähtyjä Hurtan pantoja. Kävi kyllä tuuri, olivat nimittäin Mustissa ja Mirrissä alennuksessa! :) Samalla tuli ostettua muutama uusi puruluu, joista varsinkin krokotiilin muotoinen nyppyläinen luu sai heti hännän heilumaan vimmatusti!

Nameista viisastuneena kävin tänään S-marketissa ostamassa Ellulle siankielen - tuntui näin kasvissyöjänä kieltämättä (hehheh) hieman oudolta ostaa possunkieli, mutta kunhan Ellu tykkää niin hyvä niin. :) Muistelin, että kyllä meidän perheen Emmi-koira ainakin kielestä kovin piti, ja vahti aina kuola valuen keittokattilan vieressä kypsymistä odotellen...saas nähdä miten Ellun kanssa käy, mahtaako rynniä peräti keittiön koiraportin läpi hyvien tuoksujen perässä!

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Koulutuksessa menossa tällä hetkellä on tuo luopumisharjoittelu ja peruskäskyjen kertausta sekä niiden harjoittelemista häiriötekijöiden kanssa. Tekemistä riittää siis, mutta se on kiva vaan! :)