Joulun odotusta ja lapsivieraita

Ihanaa, kun on joulukuu! Täällä meillä niin isot tontut kuin pieni koiratonttunenkin odottavat jo innolla joulua. Ellu on ottanut uuden sohvan myötä asiakseen tonttupäivystyksen olkkarin ikkunan luota: nyt näkee katsella!

Ellun juoksujen takia elo on ollut hyvinkin epäparsonmaista viime aikoina: pieni on nimittäin lähinnä halunnut vain levätä ja nukkua, tavanomaista parsonhulinaa ei ole kauheasti näkynyt. Nyt juoksut ovat onneksi jo ihan lopuillaan ja ellumainen meininki kohollaan. Kohta pääsemme taas koirapuistoilemaan ja metsässä juoksentelemaan. :)

Myös lapsivieraita olemme saaneet kyläilemään. 2-vuotias Hilla ja 1-vuotias Oliver ilahduttivat meitä ja Ellua vierailullaan. Ellu sai hyvää "lapsitreeniä" ja lapset puolestaan "koiratreeniä". :) Oli ihana huomata, miten Ellukin on alkanut rentoutua paremmin lasten seurassa. Alku on yhä aikamoista hulinaa, kun on suuret meiningit päällä ja Ellu haluaisi kovin olla lapsen lähellä ja pusutella, mutta jonkin ajan kuluttua alkuriemuista Ellukin rauhoittuu, eikä ole enää niin superkiinnostunut lapsista. Edistystä on siis tapahtunut!

Agiliitämistä ja temppuilua!

Viime lauantaina treffasimme pitkästä aikaa Minni-koiran ja menimme porukalla Hervantajärven metsiin samoilemaan. Ellu ja Minni juoksivat mökkyräisessä maastossa kuin vanhat taitajat ja jahtasivat ja jallittivat toisiaan kerta toisensa jälkeen paikoin melko mutaisestakin maasta huolimatta. Vähän ihmettelimme, kun Ellu oli metsässä jotensakin äreä Minnille, murisi ja ärisi välillä, kun kutsuimme koirat luokse ja annoimme namia - syy selvisikin sitten kotona, kun huomasimme, että Ellulla oli alkanut juoksut - TAAS. Kolmannet juoksut jo tänä vuonna! Mutta voipi näinkin olla, googlettelun ja kirjojen selailun jälkeen selvisi, että narttukoirien juoksut on koirasta riippuen 1-3 kertaa vuodessa. Jotenkin sitä oli itse niin jämähtänyt ajatukseen kaksista juoksuista vuodessa, mutta näinpä meillä sitten onkin kolme. Huh!

Parastahan näissä juoksuissa oli ajoitus: lauantaina siis tosiaan alkoivat ja sunnuntaina oli luvassa Tapien ( =Tampereen pikkukoirat ry) järkkäämä agilityyn tutustuminen. Way to go! Siinä sitten paniikkisähköpostien jälkeen onneksi selvisi, että Ellu saa osallistua agilityyn, kunhan laittaa juoksuhousut jalkaan ja vuorottelee kentälle myös agiliitämään tulevan uroksen kanssa. 

Agitutustuminen pidettiin Meirän hallilla (http://www.meiranhalli.com/), ja siellä oli suoraan sanottuna SUPERKIVAA! :) Ellu oli innoissaan, kun pääsi hyppelemään esteitä ja juoksemaan putken läpi. Ohjaajamme kehui, että Ellussa olisi paljon potentiaalia agiliitäjäksi, niin hyvin se kuulemma suoritui asioista ensikertalaiseksi - ja hauskahan sitä Ellun menoa oli katsellakin! Näytti todella pieni koira nauttivan liitämisestä. :) Näin tutustumiskerralla ehdimme katsastaa vain putkeen menemisen, esteen yli hyppäämisen ja kontaktiesteen, mutta hauskaa oli silti! Onkos lukijoilla suositella mitään hyviä agilityn alkeiskursseja? Ohjaajamme vinkkasi Ideaparkin vieressä sijaitsevasta Sportdogparkista ja sen kursseista, mutta oisko lisää vertailukohteita ja kokemuksia? 

Loppuun vielä video yhdeltä illalta, kun kokeilin Ellun kanssa joitain tuttuja temppuja lenkiltä ylijääneiden namien kanssa:

Koulutuksesta ja kurista

Nyt ollaan taas pitkästä aikaa kunnostauduttu Ellun koulutuksessa. On jäänyt koulutukset ja temppujen opettelut muiden kiireiden takia vähän retuperälle viime aikoina, mutta nyt taas jaksaa ja ehtii! Uusina temppuina on opeteltu muun muassa Kumpi käsi?, jossa Ellun pitää lelun tai namin saadakseen  läpsäyttää tassullaan sitä nyrkkiä, jonka sisällä palkinto on. Myös Karhu!-käskyä ollaan harjoiteltu: tällöin Ellun pitää nousta takajaloilleen seisomaan. Hauskaa katsoa kun Ellu edistyy ja oppii uutta! :)

Kiireiden takia myös kurista on hieman lipsuttu, joten kurinpalautus on nyt ollut kohdallaan. Mitään sen kummempia rikkomuksia ei me eikä Ellu oo tehnyt, mutta huomattiin tässä yks päivä että meidän superläheisriippuvaiselle koiralle voisi tehdä hyvää suurempi huomioimattomuus ja yksinolo silloin tällöin. Hyvin Ellu yksin kotiin jää meidän kouluun tai töihin lähtiessä, mutta silloin kun me ollaan kotosalla, kaipaa paljon huomiota. Niinpä ollaan nyt otettu sekä omaa aikaa että Ellu-aikaa - tasapuolinen jako on toiminut tähän mennessä hyvin, joten tällä jatketaan.  

Valjaita ei olla vieläkään saatu Ellulle ostettua, pitäisi kyllä! Käytiin jo yhdessä vaiheessa katsomassa ja kokeilemassa potentiaalisia Hurtan valjaita, mutta kyseinen malli oli hieman päästä rispaantunut ja ainoa Ellun kokoa oleva koko kaupassa. Täytyy mennä uudemman kerran katsomaan tässä joku päivä, mikäli hyllyt olisivat nyt täydentyneet. Valjaat olisivat tosi hyvät silloin, kun ollaan lenkkeilemässä muiden koirien kanssa - Ellulla kun on tällöin aina kova veto päällä, mikä ei tee hyvää kurkulle...jos jollakulla on ideoita siihen, miten Ellun saisi koiralenkeillä rauhoittumaan ja kulkemaan vierellä, niitä otetaan ilomielin vastaan! Yksin Ellun kanssa lenkkeiltäessä tämä kulkee nätisti vierellä ja ottaa kontaktia, mutta heti kun joukkoon lisätään toinen koira tai jännittävä ihminen, meno on ihan erilaista, kun pieni on niin täpinöissä. On se pienen koiran elämä vaan niin jännää välillä!

Uusi koirakaveri ollaan myös saatu, nimittäin jackrussellinterrieri Milo. Milo ja Ellu tulivat tosi hyvin toimeen keskenään, joten yhdessä lenkkeilemään menemme ehdottomasti uudelleen! :)

Loppuun vielä video Ellun salaisesta piilopaikasta, johon päästäkseen pienen piti raahata pari sohvatyynyä lattialle ja väkisin mönkiä sohvan peitteen alle. (En muista olenko joskus jo tämän kyseisen videon lisännyt, mutta here it goes anyway!)

Ellun tunnustukset

Saimme Nemon ja Lunan blogista tällaisen blogitunnustushommelin! Tack tack! :)
Tässä ohjeet:

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Ei muuta kuin että mennään suoraan asiaan ja päästetään Ellu ääneen :D. Here it goes!

Ellun tunnustukset:

1. Aina kun mamman ja papan silmä välttää mä livahdan makkariin ja hyppään sängylle lepäileen. Vaiks mä en sais, kyl mä tiiän. Mut siin on niin pehmoista loikoilla!

2. Mä oon ihan hulluna semmoseen vinkumaissileluun. Se on mun lempilelu. Mä haluisin aina leikkii sillä. Tai sit semmosella isolla karhulla. Sen karhun korva on ihan kova, vaiks se on pehmolelu, kun se on ihan mun kuolassa kun pidän aina siitä kiinni ja raahaan sitä joka paikkaan. Se karhulelu on mun saalis!

3. Mul ei oo pal yhtään hampaita. Mut ei se haittaa, en mä oikeestaan niitä kaipaa. Välil mua kyl harmittaa, kun mun kaverit saa luut tuhottua ja syötyä pal nopeammin kuin mä ku niil on paremmat hampaat.

4. Mä rakastan palloja. Varsinkin tennispalloja ja jalkapalloja.

5. Mamma ei jostain syystä aina arvosta, että mä päivystän rappukäytävän ääniä - mut hei siis, pitäähän jonkun olla tän talon vartijakingi! Ja se on meikä, se.

6. Mun mielestä lapset on tosi jännittäviä ja kivoja.

7. Nyt kun on kylmä, niin on ihan parasta käpertyä sohvalle mamman ja papan viereen viltin alle tuhisemaan. Siitä mä tykkään.

8. Lintujen ja oravien jahtaaminen on SUPERKIVAA!

Tunnustus lähteepi etiäpäin ihan yleisesti kaikille niille bloggaajille, jotka meidän blogia lueskelee, tehkööt ken haluaa. :) 

Syysmeininkejä

Syksy on saapunut Hervantaan mukanaan paljon jännittäviä juttuja. Tässä Ellun TOP 5:

1) lehtikasoissa hyppely ja niiden auraaminen kuonolla

2) mutalammikoissa läiskyttely

3) kuoppien kaivaminen märkään hiekkaan

4) kentältä löytynyt hylätty tennispallo

5) tuulessa lentävien lehtien jahtaaminen

Syksy toi mukanaan myös täydennystä Ellun vaatekaappiin, nimittäin Hurtan sadetakin. Aluksi takki oli aikamoinen kammotus Ellun mielestä, mutta nyt pieni on jo siihen tottunut, eikä enää vedä tassujarruja ulko-ovesta astumisen jälkeen. :D Takki on ollut todella hyvä, se on helppo pukea päälle ja sen verran lämmittäväkin, ettei Ellun tarvitse kylmässä ja sateisessa ilmassa palella (kun ei tuota aluskarvaa juuri ole).

Kylmien säiden takia Ellu nautiskelee nykyään myös peittojen alle kääriytymisestä, tyynyjen alla nukkumisesta ja huppareiden sängyltä alas kiskomisesta ja niiden alle piiloutumisesta - pienen koiran on löydettävä pienet ja lämpimät piilot.

Tällaista menoa siis tänne Hervantaan. :) Ellu lähettää syksyisiä terkkuja kaikille lukijoille!

E-sisarusten tapaaminen!

Tänään iltapäivällä saattoivat Näyttämönpuiston koirapuiston ohi kävelevät ihmiset hieraista silmiään pari kertaa, nimittäin siellä temmelsi neljä valkoista, energistä parsonia! Kyseessä oli Ellun sisarusten tapaaminen, eli E-pentueen tapaaminen. Valitettavasti Ruu-sisko ei tähän tapaaamiseen päässyt tulemaan, mutta toivottavasti seuraavaan! Koirapuisto oli sateiden jälkimainingeilta kiitettävän kuraisessa kunnossa, joten tassupyyhkeet tulivat käyttöön, kun ulos asteli osittain ruskeanharmahtaviksi muuttuneita parsoneja...

Menoa ja meininkiä siis riitti ja uudestaan otetaan vielä joku marraskuinen viikonloppu! Kiitokset Maurille, Martille ja Esterille omistajineen hauskasta syksyisestä iltapäivästä! :)

(Toivottavasti) viimeinen hammasoperaatio!

Tänään oli näiltä näkymin Ellun viimeinen hammasoperaatio, eli vasemman alakulmahampaan poisto. Hammas oli rautahammas, mutta se piti poistaa huonon puhkeamisensa vuoksi. Olen tästä hampaasta varmaan aiemmissa bloggauksissa selittänyt jo ummet ja lammet, mutta tässä lyhyt kertaus:

- Kyseinen hammas ei ollut puhjennut normaalisti, eli käytännössä hammasta oli enemmän ikenen alla kuin näkyvillä. Tämä olisi pitemmän ajan kuluessa voinut johtaa ienpussiin, eli tulehdukseen ikenen alla olevassa hampaanosassa - hammas poistettiin siis mahdollisten tulehdusten ja bakteerikertymien ehkäisemiseksi.

Itse operaatio sujui hyvin ja nopeasti. Ellu heräili sisupussimaiseen tapaansa eläinlääkäriasemalla jo kovaan tahtiin, kun tulimme häntä noutamaan. Jokin operaatiossa käytetty aine oli taas aiheuttanut vähän allergista reaktiota suun ympäristössä (turvonnut hieman), mutta selkeästi vähemmän kuin viime kerralla. Mikä aine, se jää mysteeriksi. Viime kerralla reaktion oltiin ajateltu johtuvan puhdistavasta suuvedestä, ja se oltiinkin tällä kertaa jätetty pois, mutta silti turvotusta tuli. Reaktion aiheuttajaksi ajateltiin tällä kertaa lääkärin käyttämiä lateksihanskoja, mutta kukapa tietää, mistä johtui.

Nyt kirjoitushetkellä Ellu vielä heräilee pedillään. Saimme kolmen päivän antibiootti- ja kipulääkekuurin hänelle, huomenna aloitamme sen. Sen verran isosta hampaasta oli kyse, että leuka onkin varmasti kipeä pienellä. Parisen viikkoa pitää nyt syöttää pehmeätä ruokaa (eli turvotettuja papanoita, kanaa, riisiä, raejuustoa, kermaviiliä...) ja desinfioida poistokohtaa ahkerasti siihen tarkoitetulla liuoksella. Sitten onkin tarkastus, jossa tsekataan miten ien on lähtenyt parantumaan. Uskoisin Ellun paranevan hyvin ja tuota pikaa, koska ainakin aiemmasta hampaanpoistosta pikkuinen tokeni melko nopeasti. :)

Huhhuh, toivottavasti Ellun hammasoperaatiot olivat tosiaan tässä nyt. Pitäkäähän lukijat peukkuja meille, että tämä oli viimeinen operaatio! 

Loppuun vielä pari kuvaa meidän munkelosta. Pystyy sitä luuta natustamaan, vaikka suussa olisikin vain 11 hammasta! :)

Loppukesän kuulumisia

Juoksut saatiin juostua ohi kunnialla ja nyt on taas palattu normaaliin arkeen. Loppukesän lomailun ohella olemme puuhailleet kaikenlaista Ellun kanssa: on nautittu koirapuistoista, koirakavereista , koulutuksesta, leikeistä ja pitkistä lenkeistä. On se elokuu ihanaa aikaa! :)

Aivan terveinä ei kuitenkaan olla pysytty. Ellulla oli vähän aikaa kummallista aamutärinää, jonka takia veimme sen eläinlääkäriin. Aina aamuruuan syötyään Ellu meni jotenkin flaatiksi, pyrki syliin ja tärisi. Eläinlääkäri arveli, että kyse olisi jostain lievästä vatsakalvontulehduksesta: yön jälkeen melko tyhjän vatsan täyttyminen nopeasti aamuruuasta sai aikaan epämiellyttäviä tunteita Ellun vatsanpohjukassa, josta tärinä johtui. Saimme lääkettä ja nyt Ellu voi jo paremmin eikä enää tärise. Aamu-uninen se edelleen on, mutta sitä se on ollut aina. Päivän aikana kyllä jaksaa sitten temmeltää! 

Ellu on nauttinut hassuista leluyhdistelmistä, kuten vanhan joulusukan sisään tungetusta vinkupallosta...:

Koirakouluunkin pääsimme taas jatkamaan! Olimme jonkin aikaa jonossa uuteen ryhmään, ja nyt ryhmäpaikka avautui! Paikan päälle emme vielä ole päässeet, kun Ellulla oli ne juoksut ja tämänviikkoinen kerta oli peruutettu, mutta toivottavasti ensi viikolla tärppäisi ja pääsisimme pitkästä aikaa harjoittelemaan! Eilen kävimme ottamassa varaslähtöä harjoittleun jatkamiseen ja kävimme koirakoulupaikallamme harjoittelemassa tokoilua yksistämme. Hauskaa oli! 

Nyt syksyn tullen Ellun turkki on taas muuttunut, ties mistä johtuu. Keväällä Ellun turkissa olleet "pisama"t saivat väistyä kesän tultua, mutta nyt syksyn saapuessa samat pisamat ovat taas saamassa valtaa turkissa - pieniä ruskeita läikkiä on nimittäin taas ilmestynyt valkoiseen parsoniimme. Samoin ihossa olevaa pigmenttiä on tullut lisää, ja haaleat mustat läiskät kuultavat tarkasti katsottuna hieman läpi Ellun turkista.  :)

Kärpästä mä metsästän...ja toiset juoksut!

Huhhei, onpas kirjoittaminen taas jäänyt! Pahoittelut lukijoille! 

Ellulla alkoi muutama päivä sitten toiset juoksut. Juoksuhousut jalassa pikkuinen istuskelee nyt sitten nurkissa ja osoittaa mieltään - ekoihin juoksuihin verrattuna tällä kertaa näyttää kuitenkin pitävän housuja himpan verran mieluummin, ainakin leikkiminen sujuu aivan entiseen tahtiin. Juoksuista johtuen Ellu lepäilee tavallista enemmän, mutta lenkillä energiaa taasen pisaa! Kovaa vauhtia mennään nenä maassa ja haistellaan mahdollisten poikaystäväehdokkaiden jäljet tarkasti. 

Herwoodin hauvoissa aloitettu toko-koirakoulu (alkeet) jäi valitettavasti vähän kesken, kun ihana koirakoulun vetäjämme Anu muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt olemme jonossa seuraavaan ryhmään, innolla odottelemme, koska pääsemme taas jatkamaan tokoilua. Hyvin on tokoilu Ellun kanssa lähtenyt käyntiin, vaikka vielä kovin alkupäässä ollaankin. Seuraavanlaisia liikkeitä harjoittelimme koirakoulussa:

- Perusasento

- Perusasennosta maahanmeno ja siinä pysyminen, vaikka omistaja kävelee poispäin

- Luoksetulo ja siitä asettuminen perusasentoon 

- Esteen yli hyppääminen ja hypyn jälkeen omistajaan päin kääntyminen

- Seuraaminen

- Liikkeestä pysähtyminen 

On ollut huima seurata Ellun kehittymistä tuolla koirakoulussa. Ensimmäiset pari tuntia menivät lähinnä (niin omistajan kuin koirankin) ihmetellessä, että mitähän täällä tulisi tehdä. Kontakti oli hukassa ja Ellua kiinnostivat muut koirat, hiekkaan kuoppien kaivaminen ja käpyjen natustaminen. Siitä eteenpäin olikin sitten pelkkää parannusta ja kehitystä: kontakti parani tunti tunnilta ja Ellu jaksoi yhä paremmin keskittyä liikkeisiin. Haastavinta oli aina viimeinen vartti (koirakoulukerta kesti aina tunnin), jolloin kontakti ja kiinnostus alkoi Ellulta hiipua - silloin vedimme yleensä ässän hihasta, eli supernamia tai kepin / kävyn kontaktia parantamaan. Päästäisiinpä taas pian harjoittelemaan tokoilua ihan kurssilla!

Pääsimme myös Tapien (Tampereen pikkukoirat ry:n) järjestämälle, viikonlopun kestävälle Verijälkeen tutustuminen -kurssille, mutta Ellun juoksujen takia päätimme jättää kurssin ja antaa paikkamme jonottajille. (Kurssin vetäjän mukaan myös juoksuinen narttu olisi voinut osallistua kurssille, kunhan olisi pysytellyt autossa ennen omaa vuoroaan, mutta ajattelimme, että selkeintä on, kun kokeilemme verijälkeä sitten kun Ellu on taas juoksuistaan selvinnyt. Ei sitten mene muiden koirien pasmat sekaisin Ellun hajusta ja Ellukin pystyy varmasti paremmin keskittymään, kun keskittyy vain verijälkeen.) Mutta verijälkeä varmasti kokeilemme vielä joku päivä, kiinnostaa nimittäin paljon tuo jäljestäminen!

Nyt kesän ollessa melkeinpä parhaimmillaan Ellulla on ilmennyt uusi harrastus, nimittäin kärpästen metsästys. Ellu vahtii kärpäsiä silmä kovana ja yrittää napata niitä suullaan kiinni ilmasta, mikä on kyllä hauskannäköistä touhua! Vielä ei ole tainnut saada yhtäkään kunnolla kiinni, mutta ainakin yritys on kova! Ehkäpä Ellun kehittyessä me emme tulevaisuudessa tarvitse kärpäslätkää ollenkaan...

Loppuun vielä videota meidän juoksupöksyisestä pianistista: 

Mökkeilyä ja lyhyt karkurireissu

Huhhei mitä puolentoista viikon aikana ehtiikään tapahtua!  Ensinnäkin yksi kaunis päivä treffasimme Ellun velipuolen Aimon kanssa koirapuistossa. Koirat ystävystyivät ja meno sujui hyvin yhteen. Ainoastaan kerran meinasi tulla jonkinmoinen räjähdysmurinasessio, kun Ellu muitta mutkitta ja melko röyhkeästi tarttui Aimon parhaillaan pureskelemaan keppiin - tästä räyhäyksestä selvittiin nopeasti koirat erottamalla ja hetken jäähyn jälkeen yhteiselo puistossa sujui taas muitta mutkitta. Hauska parivaljakko oli kyllä, kun Ellu on niin piskuinen narttu ja Aimo isohko uros: kokoero oli melkoinen! 

Viikonloppuna ehtisimme myös pariksi päiväksi mökkeilemään. Ellu sai juosta vapaana ja oli innoissaan mökkielämästä. Uintireissulla Ellu tuli perässämme kahlailemaan, muttei vielä ihan uskaltanut uimaan tulla. Osasyynä saattoi olla myös kylmähkö ilma ja vesi, ei siellä vedessä maittanut meikäläinenkään kauaa uiskennella. Välillä mentiin sitten porukalla saunaan lämmittelemään - Ellu mukana tietysti! 

Mökkireissun jälkeen käväisimme vielä vanhempieni luona kahvilla. Istuskelimme kahvin jälkeen rauhassa olkkarissa, ja Ellu meni nuustelemaan makuuhuoneeseen. Hetken päästä ulkoa kuului koiran haukuntaa, joten ajattelin mennä sulkemaan makkarin tuuletuksen takia auki olleen ikkunan - ja huomasin, että Elluhan se siellä pihalla kirmaili tyytyväisenä männyn alla! :D Ei siinä paljon tullut mietittyä, kiipesin ikkunalaudalle ja hyppäsin ulos - sukkasillani, suoraan märälle sammaleelle ja otin Ellun pikapikaa kiinni. Etuovesta sisään Ellu kainalossa tullessani olkkarissa rupatellut porukka vähän ihmetteli, eivät olleet nimittäin ollenkaan huomanneet meikän mega-spiderman-hyppyä ulos. (Höh.) Ellulla puolestaan oli ollut hauskat puoli minuuttia ulkosalla, onneksi ei ollut lähtenyt mihinkään karkuun! Vähän hämärän peittoon jäi, miten Ellu oli ylipäätään ikkunasta ulos päässyt, nähtävästi tuolille kiipeämällä ja siitä ulos hyppäämällä: ikkuna kun ei todellakaan ole missään kauhean alhaalla, päinvastoin. Melkoinen agility-loikka on pikkuisen siis pitänyt suorittaa! Mahdollista on myös, että Ellu on bongannut jonkin oravan pihalta, sillä keskellä nurmikkoa oli pieniä kävynpaloja ja kesken jäänyt kävynkikkare...

Harmiksemme tästä suunnattomasta agility-loikasta ja spiderman-pelastuksesta ei ole kuvaa, joten jätämme tämän hienon, Vuoden 2011 Luontokuvan, kaikkien oman mielikuvituksen varaan. :D

Kesän alkua

Kesä on saapunut ja sen mukana ihanat uudet tuoksut, ruoho, jännittävät pikkulinnut, kukkaset ja pupunpapanat (alias "voimanapit") - ulkona riittää siis pikkukoirallamme paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa. Hihnakäyttäytymistä olemme saaneet kesän tultua hioa todella paljon, mutta nyt on taas alkanut sujua mallikkaasti. Loppukeväästä Ellu säntäili ulkona paljon tuoksujen perässä (ja myös lintujen!), minkä takia palasimme hihnakäytöksessä opettelun alkujuurille - se onneksi kannatti, nyt Ellu kulkee taas mallikkaasti hihnassa, vaikka lintujen perään se vielä kovin onkin. 

Jännittäviä päiviä on riittänyt myös muutenkin, ollaan ahkerasti käyty koirapuistoissa missä ollaan tavattu mm. seitsemän chihuahuan lauma ja eksynyt linnunpoikanen.

Koirapuistoista ja lenkeiltä ollaan myös löydetty MONIA IHANIA KEPPEJÄ. Näitä mahtis keppejä ollaan nyt alettu käyttää myös koulutuksen apuna, sillä ne näyttää olevan Ellulle ihan superpalkinto, minkä eteen se tekee mitä vain - kontakti on taattu kun on keppi (tai vaihtoehtoisesti käpy) kädessä! Varsinkin lenkkien ohitustilanteissa kepit on olleet todellisia pelastajia, joilla Ellun huomion saa nopeasti toisesta koirasta kääntymään ulkoiluttajaan. \o/

Eilen lauantaina meidän kotona oli hurja meno, kun saimme muutamaksi tunniksi hoitoomme Minni-parsonin. Ensin Ellulla ja Minnillä oli jonkin verran narttujen välistä toistensa mittailua ja ärinää, mutta loppujen lopuksi kaksikko leikki ja paini melkeinpä koko ajan kun Minni oli kylässä. Välillä piti ottaa tyttöset jäähylle syliin rauhoittumaan kun eivät osanneet itse rauhoittua, minkä jälkeen paini jatkui taas. :)

Koirakoulukin ollaan ehditty aloittamaan Herwoodin Hauvoissa, mutta siitä lisää ensi kerralla, jottei tästä postauksesta tule ihan ylipitkää. Loppuun vielä kuva Ellusta piilottamassa luuta meidän pyykkikoriin...

Vieraita yökylässä ja mökkimatka

Onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä blogipäivityksestä! Paljon on taas tapahtunut. Meillä on ollut paljon yökylävieraita nyt parin viikon aikana, joten Ellulla on riittänyt ihmeteltävää. Vieraisiin varauduttiin Ellun kannalta nameilla, luilla ja uudella lehmälelulla, joka kuitenkin nykyään on jo paremmat päivänsä nähnyt:

Tärkeimpänä etappina yökylävieraiden kanssa oli Ellun totutus vauvavieraaseemme Oliveriin, mikä sujui oikein hyvin. Ellu oli todella kiinnostunut Oliverista ja olisi koko ajan halunnut nuustella ja pusutella tätä. Laitoimmekin Ellun välillä rauhoittumaan koiraportin taakse, jotta Oliver sai rauhassa temmeltää olkkarissa, mutta jopa portin takaa Ellun piti tarkkaan katsella, mitä pikkuinen puuhaa - häntä kovasti heiluen, tietysti! Todella iloisia olemme tästä, ihanaa että Ellu otti pikkuvauvelin ongelmitta vastaan. :)

Viime viikonloppuna teimme Salon reissun ja kävimme mökillä kesänaloitusmeininkejä ihmettelemässä. Ellu oli todella väsynyt mökille aamupäivästä mentyämme, koska oli herännyt aikaisin eikä ollut nukkunut ennen mökkireissua - tämä sitten purkautui haukahteluna ja säntäilynä, joten laitoimme Ellun nukkumaan ja rauhoittumaan autoon hänen omaan boksiin. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä Ellu sai unta nuppiin ja me saimme ulko- ja sisäsiivoukset hoidettua. Ellun herättyä otimme hänet mökkiin sisälle, jossa koiruli leikki palloilla, piilotti siankorvaa ja nassutti luita. Mökissä Ellu rentoutui selkeästi, vaikka oli paljon ihmisiä ympärille. 

Hyvin Ellu myös uskoi, ettei pöydän vieressä syöminkien aikana ole hänen paikkansa. Mökillä meillä nimittäin on kaksi tärkeää sääntöä, jotka toki pätevät kotonakin: Ellua ei pöydän ääressä istuttaessa huomioida ollenkaan (eli Ellulle ei puhuta paitsi jos pitää jostain kieltää, eikä sitä rapsuteta) ja pöydästä ja keittiön tasoilta ei Ellulle saa antaa ruokaa. Nämä säännöt ovat olemassa sen takia, että emme halua että Ellu oppii kerjäämään ruokaa tai huomiota pöydästä - meillä kotona Ellu ei saa keittiöön ollenkaan meidän siellä ollessa edes tullakaan, muut huoneet ovat sitten hänen aluettaan. Selkeintä on, kun koiralle on kaikkialla aina samat säännöt.

Sunnuntaina ennen lähtöämme kävimme vielä moikkaamassa Ellun "poikakaveria" Ludoa, joka on jackrussellinterrierin ja mäyräkoiran sekoitus - hauska elukka! Hyvin tulivat nämä kaksi taas toimeen. Jahtaamis- ja painimisleikeistä väsynyt Ellu nukahti automatkalla tyytyväisen oloisena boksiinsa. :) Kiitokset vaan Ilonalle ja Artolle kun saimme taas tulla kyläilemään! :)

Nyt täällä Tampereella otammekin ihan rauhallisesti tätä alkuviikkoa. Ellulla on ollut niin jännittävät ja varmasti stressaavatkin muutamat päivät tässä, että on hyvä että saapi pikkuinen hengähtää ja ihan vain oleskella rauhassa meidän kanssa. Kotona on hyvä olla taas itse kunkin, home sweet home!

Saippuakuplia ja muuta jännää!

Ellu on aivan ihastunut saippuakupliin! Niitä on nähtävästi kiva nappailla suulla kiinni ja metsästää tassuilla. Myös meikäläisen vanha aamutossu on lähiaikoina saanut paljon huomiota osakseen (ja myös hyvin paljon riepotusta). Toivottavasti muut kengät ei ala kiinnostamaan yhtä paljon...(mitähän sitä taas tuli tehtyä...) :D Noh, onneksi tuo aamutossu on muodoltaan jo niin epäkenkämäinen ja vanha, joten ehkäpä se ei muistuta muita kenkiä niin paljon? Toivotaan näin, muuten tästä pienokaisesta muotoutuu vielä Kenkä-Terminaattori...

Kevät on tullut ja tassut lenkiltä tullessa aina aivan kuraiset. Jotain hyvää näistä mutakeleistä on sentään seurannut, nimittäin Ellu antaa pestä ja kuivattaa tassut jo hyvin ilman napisemisia ja marttyyri-ilmeitä. Edistystä! Lenkeillä Ellu nautiskelee kevään tuomista uusista hajuista innoissaan ja on rakastunut meidän talon takana olevaan kenttään, jossa hän saa nyt jäiden sulattua temmeltää välillä ihan vapaanakin. 

Ellusta on myös tullut kova tyttö piilottamaan luita. Aina välillä niitä löytyy sohvatyynyjen välistä, kirjahyllyn takaa, tv-tason alta, maton kulman alta, Ellun boksista...milloin mistäkin! Yhtenä päivän meiltä oli jäänyt makkarin vaatekaappi auki, ja eikös pieni ollut siellä piilottamassa luuta meikäläisen pyjama-laatikkoon...

Kävimme myös Unnan luona taas hamppitarkastuksessa viime torstaina. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut viisi viikkoa, ja hammastilanne näyttää tällä hetkellä melkoisen hyvältä: vasen alakulmuri on kasvanut oikein hyvin, samoin vasen yläkulmuri. Ylähammas on myös ihan ok. Oikea alakulmuri on aika pieni ja siinä ei ole hirveästi tapahtunut muutosta. Mahdollisesti siitä joudutaan jossain vaiheessa luopumaan (mikäli se kehittää ientaskun, eli puhkeamatta jäänyt, ikenen alla oleva hampaan osa tulehtuu), mutta tällä hetkellä se on ihan ok. Toisesta alakulmurista luopuminen nyt ei niin paljon haittane, Ellulla kun on vielä tallella alhaalla pari maitohammasta ja sitten ylhäällä se uusi rautahammas ja vanha maitokulmahammas juurikin oikealla puolella, niin siellä kyllä hampaita riittänee. :) 

Seuraavalla viikolla käymme vielä pikaisesti paikkaamassa vasemman yläkulmurin, koska siitä on lohjennut jossain vaiheessa pieni pala. Se on onneksi kuitenkin pikainen juttu, siihen kuulemma suditaan päälle semmoista kynsilakan tyyppistä tököttiä, ja koko homma hoituu ilman nukutuksia, mikä on aina plussaa. :)

Tässä vielä video meidän pallohirmusta:

Koiratapaamisia

Koirakavereita ollaan nyt ahkerasti käyty tapaamassa, koska alkuvuosi meni melkoisen erakoituneena Ellun pitkittyneen juoksun takia. Ihanaa, kun on päässyt tapaamaan toisia koiria ja koiranomistajia! :)

Olemme monena päivänä käyneet pistäytymässä läheisessä koirapuistossa. Yhtenä viikonloppuna suuntasimme sinne jälleen tarkoituksenamme tutustuttaa Ellua paremmin siskoni koiraan, Tarmoon. Tässä yleensä melko hiljaisessa puistossa olikin yllättäen kolme muutakin koiraa, kun saavuimme paikalle, joten Ellu sai odotettua enemmänkin leikitystä. Puistossa oli saapumishetkellämme kaksi mäyräkoiraa, joista nuorempi oli samanikäinen kuin Ellu ja toinen muutaman vuoden vanha ja lisäksi iso musta sekarotuinen koira. Kaikki koirat olivat poikakoiria, joten Ellulla riitti vientiä! Ellu toimi puistossa jahtaamisleikin johtajana, sillä kaikki koirat juoksivat innoissaan Ellun perässä - sekarotuinen välillä vähän liiankin innokkaasti, sitä jouduttiin pari kertaa käskemään Ellun perästä pois kun poika olisi kovin halunnut tehdä vähän liiankin läheistä tuttavuutta...mutta hauskaa oli kaikilla ja menoa riitti!

Torstaina pääsimme pitkästä aikaa osallistumaan (kiitos lainassa olleen auton) parsonlenkkiin, joka tällä kertaa vedettiin Ylöjärvellä. Totesimme taas, että koirien on aivan turha olettaa olevan nätisti parsonlenkillä - innostuneesti vetämiseksihän se sitten lopulta aina meni. Lenkin lopussa tajusin siirtyä letkan edelle, jossa Ellu käveli tosi nätisti vierellä ja otti hyvin kontaktia - jos kävelimme letkan keskellä tai viimeisinä, veto oli aivan kamala. Mutta edessä oli hyvä! :)

Tänä sunnuntaina Ellu pääsi telmimään Minni-koiran kanssa. Suuntasimme porukalla kohti Hervannan metsien polkuja ja päästimme koirat siellä vapaaksi. Hanki oli paikoin melko upottavaa, mutta tien toisella puolen urassa pystyi kävelemään ihan hyvin - koirilla puolestaan ei ollut mitään ongelmia kun ne ovat meihin ihmisiin verrattuina niin kevyitä. Hyvin pysyivät koirulit lähellä, vaikka viilettivätkin välillä kovaa vauhtia ohi.  :)

Ellusta on muuten tullut ihan hienohelma: siinä missä hän ennen läiski innokkaasti kaikkien lätäköiden läpi, pitää märkien kohtien yli nykyään loikata tai ainankin tepsuttaa hyvin hitaasti tassuja nostellen, mököttävä marttyyri-ilme päällä. Toisaalta lammikot ovat tietty nyt sulavan lumen takia varmasti tosi kylmiä, joten saattaa ollaa että keväämmällä Ellu palaa perinteiseen "Jee - lätäkkö!" -meininkiin.

Ps. Tuli tässä yksi päivä ostettua kirjakaupasta Victoria Stilwellin kirja "Koirani vai minä?". Lainasin aikoinani kyseisen kirjan kirjastosta ja lueskelin sitä, on oikein hyvä koirakirja. Kirjasta on nyt otettu ihan tuore uusi painos, joten sitä löytyy nyt hyvin kirjakaupoista (oli aika kauan loppu). Ne keitä kiinnostaa, käykää ihmeessä hankkimassa! Stilwell osaa asiansa. :)

Ohitusharjoituksia ja lapsiin totuttamista

Elämä täällä Hervannassa rullailee melkolailla samaan tapaan etiäpäin. Ellun kanssa ollaan nyt otettu syynäykseen ja harjoittelun alle lenkillä tehtävät ohitusharjoitukset. Ongelmana meillä on ollut se, että Ellu on välillä mielettömän kiinnostunut vastaantulevista koirista / jännistä henkilöistä, että rauhallinen ohitus menee ihan päreiksi ja koiraa joutuu pitelemään hihnan avulla vierellä, ettei ryntäisi tsekkaamaan vastaantulijaa. 

Nämä ohitustilanteet ovat nyt alkaneet sujua jo paremmin: Ellu ottaa jo hyvin kontaktia ohitustilanteissa, ja saa katsekontaktista aina namipalan. Ollaan myös huomattu, että Ellulle jutteleminen ja tyttösen kehuminen ohittamisen aikana on melkoisen hyvä harhautus - kukapa ei nannaa ja kehuja haluaisi, ja vieläpä samanaikaisesti! 

Harmittavia yhteensattumuksia ovat sellaiset koiranulkoiluttajat, joilla koira on fleksissä. Nämä kyseiset ihmiset tuntuvat jokainen melkeinpä poikkeuksetta ajattelevan, että koira saa mennä vipeltää kadulla aivan minne sattuu, onhan se "kiinni" - koira saa siis myös kutsumatta ja arvaamatta tulla moikkaamaan vastaantulevaa koiraa / haukkumaan vastaantulevan koiran viereen / murisemaan ja puhisemaan vastaantulevalle koiralle...jne. Miksi oi miksi on tällainen typeryys kuin fleksi pitänyt keksiä? Tai paremminkin: miksi oi miksi ihmiset eivät osaa KÄYTTÄÄ SITÄ. Kyllä, fleksiä saa myös lyhyemmäksi!

Ohitusharjoitusten ohella ollaan tehty Ellun kanssa ns. "lapsiharjoituksia", eli hakeuduttu päiväkotien ja ala-asteiden lähelle (onneksi niitä täällä Hervannassa riittää!) ja sitä kautta totutettu Ellua lasten ääniin, juokseviin lapsiin, kiljuviin lapsiin, nauraviin lapsiin, itkeviin lapsiin, silittämään tuleviin lapsiin...kaikenmoisiin lapsiin. Ellu kun välillä tuntuu olevan vähän jännittynyt lasten seurassa, haukkuu niitä ja ei oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua. Tämäkin on meille mysteeri, nimittäin Ellun suhtautuminen lapsiin vaihtelee tosi paljon: välillä haukahtelee niitä, välillä taas on ihan ylimpää ystävää ja haluaa vain leikkiä lasten kanssa. Ei tuo haukkuminenkaan siis mitään aggressiivista toimintaa ole, lähinnä sellaista ihmettelyhaukkua, että mikäs tuo olento nyt oikein on. Uskoisin, että lasten ulkona oleminenkin on Ellulle jotenkin hassua, sillä ainakin meillä kotona vierailleisiin lapsiin Ellu on suhtautunut ihan hyvin: ensin on mennyt pari minuuttia aina ihmetellessä ja haukkuessa, mutta loppujen lopuksi Ellu on ollut ystävyksiä lasten kanssa ja leikkinyt näiden kanssa sulassa sovussa ja intoa puhkuen. Mystistä todellakin. 

Pienten vauvojen kanssa Ellua ei olla vielä samaan huoneeseen päästetty, lähinnä seuraavien syiden takia.

- Ellu on uusien tyyppien vieraillessa aina tosi innokas ja välillä melkoinenkin torpedo: lattialla oleva vauva saattaisi pelästyä, josko Ellu tulisi yhtäkkiä viereen nuolemaan, haukahtelemaan ja heiluttamaan häntää. Emme todellakaan halua vahinkokasvattaa kenestäkään lapsesta koirafoobikkoa...

- Ellu puolestaan saattaisi pelästyä vauvan äkkinäisiä liikkeitä, mikäli vauva vaikka tarraisi lattialla ollessaan Ellun häntään tms.

- Ellun paikka on lattialla, joten vauva-vieraille voisi olla melkoisen tylsää istua vain sylissä koko ajan, kun ei yllämainitun syyn takia uskalla heitä lattialle leikkimäänkään laittaa. Ellua puolestaan ei voi sulkea mihinkään muuhun huoneeseen vauvan lattiallaolon ajaksi kuin eteiseen, missä se tuskin tykkäisi yksin olla, kun viereisessä huoneessa olisi niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. (Tämä turhautuminen purkautuisi todennäköisesti haukkumisena ja oven raapimisena.)

Vinkkejä vauvatotutukseen otetaan mielellään vastaan!!

Tähän loppuun vielä harjoitusvideo tuosta kosketusharjoituksesta pahvimukin kanssa. :)

PS: Muistakaahan koiraihmiset katsoa televisiota maanantaisin klo 19.20-19.30, jolloin TV 2 näyttää ohjelmaa Hienosti hihnassa. Siellä kouluttamassa niin koiria kuin omistajiakin, meitäkin ohjanneet Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki. Jaksoja voi katsoa jälkeenpäin myös Yle Areenasta. :) Suosittelen lämpimästi!!

Uusia uutisia hampaista

Käytiin keskiviikkona Unnalla hammastarkastuksessa - tällä kertaa saatiin mukaamme hyviä uutisia! Jumppaaminen on näemmä auttanut, hampaat on jo paikallaan ihan semi-OK:sti. Vielä jatketaan jumppaamista, mutta näiltä näkymin tulevaisuus on vähän kirkastunut (koputetaan silti pöytää). Nyt vain toivotaan, että alakulmurit kehittyvät kunnolla, ainakin jotain kehitystä ja kasvua oli tapahtunut Unnan silmiin viime tapaamisesta (itse sitä on niin vaikea arvioida, kun niitä tarkkailee kuitenkin päivittäin monta kertaa). Kyllä tuntuu tuo hammasjumppa meikäläisenkin sormenpäissä, peukaloidenpäät ovat nimittäin kovettumassa hyvää vauhtia: melkein kuin kitaristin sormet! :)

Tässä tätä Ellun kuuluisaa röhkimistä (ihan alussa):

Ihan vaivoiltakaan ei kuitenkaan oo säästytty, kaikenmoista ollaan kyllä taas jouduttu kokemaan. Ellullahan oli tosiaan nuo ekat juoksut ja ne olivat pitkät. Sitten kun ne loppui niin meni vähän alle pari viikkoa ja tiputtelu alkoi taas - siinä sitten pelästyttiin että nyt sillä on joku tulehdus! Tulehduksesta ei kuitenkaan onneksi ollut kyse, vaan jostain nuorten narttukoirien ilmiöstä (jonka special hienoa nimeä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista), jossa juoksut tulevat ikäänkuin kahdessa osassa, koska ovulaatio on alunperin tapahtunut kahdessa osassa. Mystistä, mutta kuulemma tällaista käy välillä. (Näiden juoksujuttujen takia ei oo pitkään aikaan päästy parsonlenkkeilemäänkään, mutta eiköhän asia pian korjaannu - viimeistään sitten keväämmällä, kunhan saadan ihka oma auto käyttöön, niin ei tarvitse bussilla matkustella! :) )

Koirapuistosta puolestaan taisimme napata mukaamme jonkun pienen vatsapöpön, sillä Ellulla oli parin päivän ripuli, mutta sekin on nyt ohitse kun annoimme perinteistä riisi-kana-raejuusto -sekoitusta ja haimme apteekista Canikur Pro.ta. Nyt on käynnissä se toinen ääripää, kakkoja odotellaan... :D

  

Ellu on ollut ihan innoissaan tästä "uudesta talvesta", haluaisi vain koko ajan mennä temmeltää lumessa. Eipä siinä mitään, minäkin talvi-ihmisenä tykkään kyllä. Kosketusharjoituksia olemme nyt lisänneet lenkeillä ollessamme: pidämme aina välillä kosketusharjoitustauon, mikä on osoittautunut oikein toimivaksi jutuksi, sillä Ellu tykkää siitä kovin ja rauhoittuu sitä tehdessään, minkä takia lenkkikin sujuu hienosti hihnassa. Hyvin menee siis!

Ensimmäinen junamatka ja muita kuulumisia

Hiihtolomalla kävimme kotikaupungissamme Salossa pyörähtämässä. Siellä Ellu pääsi nauttimaan kavereiden ja perheenjäsenten antamasta huomiosta ja metsässä vapaana juoksentelusta - taisi olla pikkuisella mukavat lomapäivät. Kävimme myös ihmettelemässä kaveriemme marsujen ja rottien tuoksuja: olimme kylässä kavereillamme Ellun kanssa ja heidän pikku lemmikkinsä olivat toisessa huoneessa esteen takana. Ellu tietysti haistoi pikkueläimet ja olisi kovasti halunnut niihin päästä tutustumaan (ja kenties upottamaan hampaansakin...). Niin se vietti vaan koiraa vie! :) Aijuu, ja lisäksi Ellusta löytyi pieni pianisti: Ellu nimittäin tökki kovin innoissaan pianon koskettimia ensin kuonollaan ja sitten tassuillaan... :D

Paluumatkan Tampereelle taitoimme junalla. Se oli Ellun ensimmäinen junamatka, mutta meni kaikista jännityksistämme huolimatta onneksi oikein hyvin. Matkasimme ensin Salosta Pasilaan, jossa odotimme vaihtoa 20 min, ja Pasilasta lopulta Tampereelle päin. Ensimmäinen junamatka sujui leppoisasti, Ellu istuskeli ensin sylissä, mutta siirsimme hänet hetken päästä boksiin nukkumaan. Sieltä Ellu hieman murahteli välillä outoja ääniä, mutta nukahti lopulta.

Pasilassa käytimme odotusajan hyväksemme ja treenasimme kosketusharjoituksia - taisivat ohikulkevat ihmiset hieman ihmetellä, että mitä oikein puuhasimme, kun Ellu kosketteli nenullaan nurinpäin olevaa pahvikuppia ja sai palkinnoksi naksun ja namin...

Pasilan päässä huomasimme laiturilla odottaessamme toisen koiran, joka oli myös tulossa lemmikkieläinvaunuun. Annoimme koirien pikaisesti haistaa toisiaan ja menimme sitten perätysten sisälle junaan. Tämäkin matka sujui oikein hyvin: toinen koira oli onneksi rauhallinen ja nukkui emäntänsä jalkojen juuressa koko matkan, ja Ellu puolestaan tuhisi tyytyväisenä boksissaan, välillä vällyjä hurjasti pedaten ja sitten taas nukahtaen.

Nyt Tampereella elo on jatkunut melko samanlaisena kuin ennenkin lomaa. Hampaita olemme ahkerasti jumpanneet - meikällä on molemmat peukunpäät ihan hellinä kun olen niitä neljää hammasta kovin painellut...toivottavasti ne siitä oikenevat kohdilleen!

Hammaskuulumisia, osa 3

Eilen kävimme taas näyttämässä Ellun hampaita Pirkkalan Oiva -eläinklinikalla nyt jo hyvin tutuksi tulleelle lääkärillemme Unnalle. Edistystä on tapahtunut, mutta jumppaamaan joudutaan: Ellun alakulmahampaat on hyvällä mallilla (jes!), mutta niitä pitäisi saada jumppaamalla (= sormin painetaan hampaaseen tasainen paine) siirrettyä muutama milli sivummalle. Sellaisenaan jumppaamalla ne eivät kuitenkaan voi oikealle paikalle siirtyä, koska molemmin puolin ylähammas on siirtymisen tiellä. Jumppaamme siis yhteensä neljää hammasta: alakulmahampaita sivummalle eteen sekä niiden tiellä olevia ylähampaita ( = toinen kulmahammas ja etuhammas) taaksepäin.

Tänään aloitimme jumppaamisen lyhyillä jumppahetkillä. Ellu istui Villen sylissä ja minä painelin hampaita. Hetki aina painettiin ja sitten annettiin pieni kananpala, ja sitten taas jatkettiin. Yllättävän hyvin Ellu antoi niitä hampaita painella, tosin nyt puhutaan vielä ihan sekunneista - näillä ensimmäisillä kerroilla on tarkoituksena saada Ellu lähinnä tottumaan tähän koko hommaa, myöhemmin sitten aletaan pidentämään aikaa. Tarkoituksena olisi 3-4 kertaa päivässä jumppailla kutakin hammasta aina muutaman minuutin ajan. Paljon siis on tiedossa tätä jumppaamista! Alakulmahampaat ovat suht helposti paineltavissa, mutta nuo ylähampaat ovat kinkkisemmät, varsinkin kun se yläkulmahammas on todella terävä - mulle kehittyy tän myötä varmasti aikamoiset rautasormet, heh. Nyt vain sormet ristiin että jumppaus toimii!

Tällaisia tällä kertaa. Huomenna suuntaamme moikkailemaan sukulaisia Saloon, jossa viivymme sunnuntaihin asti. Sunnuntaina sitten luvassa Ellun ensimmäinen junamatka Tampereelle!

Hammaskuulumisia, osa 2

Tänään koitti sitten se päivä, kun Ellun hampaita vedettiin pois. Seuraavat hampulit lähtivät Ellun suusta nukutuksen aikana:

- alamaitokulmahampaat 

- oikea ylämaitokulmahammas

- muutama maitohammas ylä- sekä alarivistöstä kulmureiden välistä -> tehtiin tilaa rautahampaille + osa näistä hampaista heilui jo

Ellu sai lievän allergisen reaktion rauhoitusaineesta, minkä takia hän näytti toimenpiteen jälkeen ensin vähän bullterrieriltä. :D Huulet, silmäluomet ja posket hieman turpoivat, mutta turvotus onneksi laski jo kotosalla jonkin verran. Parin päivän kuluessa pitäisi turvotuksen olla kokonaan laskenut. :)

Tällä hetkellä Ellu makoilee pedissään hieman tokkuraisena. Kävelee jo nopeasti ja suoraan eteenpäin, joten ruokaakin hän sai jo jonkin verran. Iltasella sitten vielä toinen pieni annos. Ihan on kyllä ellumainen Ellu meillä, silloin kun on hereillä niin häntä heiluu ja touhu on päällä - naama vain on lievästi frankensteinilainen...

Huomenna käväisemme vielä Oiva Eläinlääkäriasemalla poistattamassa Ellulta kanyylin (se jätettiin varmuudeksi, josko turvotus olisi pahentunut -> olisi laitettu kortisonia). Seuraava hampaiden tarkistuskerta on puolestaan hiihtolomaviikolla, viikolla 9.

Hoidamme Ellua nyt parin viikon ajan aina ruokailujen jälkeen puhdistamalla hänen suunsa desinfiointiaineella. Lisäksi vetoleikit ja kovat lelut sekä luut ovat kiellettyjen listalla jonkin aikaa. Onneksi pehmeillä leluilla saa kuitenkin leikkiä. :)

Nyt vain pidämme sitten sormet ristissä, että nuo alakulmahampaat puhkeavat kunnolla, jotta pääsemme niitä jumppailemaan oikeille paikoilleen. Mutta vaikka kaikki menisi vielä aivan päälaelleen ja Ellulta jouduttaisiin poistamaan kaikki kulmahampaat, niin Unna-lääkäri sanoi, että Ellu pystyy silti elämään hyvää elämää - aivan hampaaton koirakin pystyy kuulemma elämään suht normaalisti ( = ruoka joudutaan mössäämään), ja Ellulle niitä hampaita kuitenkin jonkin verran jää. Joten toivoa on ja lippu (ja häntä!) on taas korkealla täällä Hervannassa!

PS. Vaikka silmät lurppaavat ja kaveri on tokkurainen, on silti virtaa vähän murista rappukäytävän äänille. :)

PPS. ELLULLA ONKIN YKSI PYSYVÄ YLÄETUHAMMAS! Tätä täytyy juhlistaa :) (Heh, pienet ovat ilonaiheet meillä...)

Hammaskuulumisia, osa 1

Tänään kävimme taas Pirkkalan Oivassa Unna-hammasspesialistin juttusilla. Ellulla on nyt kaikki tulevat rautakulmahampaat ( = alakulmahampaat ja vasen yläkulmahammas) puhjenneet ja ovat näkyvissä. Tällä hetkellä rautakulmureiden tulevaisuus on vielä yhtä jossittelua, kaikenlaista voi tapahtua...tässä kaikki skenaariot:

1) Parhaimmassa tapauksessa

- alakulmahampaat kasvavat suunnilleen oikeille paikoilleen, eivätkä aiheuta ongelmia, olivat sitten sapeleina tai oikeanlaisesti kehittyneinä hampaina

- yläkulmahammas kasvaa sapelina, mutta ei osu mihinkään (nähtävästi ei tule joka tapauksessa osumaan mihinkään, koska etuhampaita ei ole -> ottaa yleensä vieressä olevaan etuhampaaseen kiinni)

2) Seuraavaksi parhaimmassa tapauksessa

- alakulmahampaat eivät kasva sapeleina, vaan normaalisti ylöspäin, eivätkä kasva ihan paikoilleen, jolloin saattavat ottaa kiinni yläikeneen -> joudutaan hiomaan lyhyemmiksi

- yläkulmuri kasvaa sapelina, mutta ei ota kiinni pahasti

3) Pahemmassa tapauksessa

- alakulmahampaat joudutaan kasvusuunnan takia hiomaan lyhyemmiksi

- yläkulmuri poistetaan (ottaa johonkin kiinni)

4) The Worst Case Scenario

- yläkulmahammas ottaa johonkin kiinni, jolloin joudutaan hiomaan tai poistamaan

- alakulmahampaat eivät puhkea tarpeeksi, jolloin hampaan kiilleosaa jää ikenen alle -> aiheuttaa tulevaisuudessa ientaskun, johon kertyy bakteereja -> joudutaan poistamaan

Tällaisia uutisia tällä kertaa. Torstaina menemme poistattamaan jäljellä olevat maitokulmahampaat, eli juurikin nuo alakulmurit ja sen yhden yläkulmurin. Näin annamme tuleville rautakulmahampaille mahdollisuuden ja tilan kasvaa oikeaan suuntaan. Alakulmureita joudutaan näiltä näkymin hieman jumppailemaan, koska olivat (yllätys yllätys) normaalia kauempana maitokulmahampaista. Pidämme Villen kanssa sormia ja varpaita ristissä ja peukkuja pystyssä, että kaikki tulee menemään hyvin maitokulmureiden poiston jälkeen. Kaikkein ärsyttävintä on, kun ei varmuudella tiedä mitä tulee tapahtumaan, ja vaikka koko ajan toivoo parasta, joutuu samaan aikaan varautumaan kaikkein pahimpaan. Huoh! Olisi se mukava välillä saada hyviäkin hammasuutisia, kuin elää jatkuvassa pelossa, että mitähän nyt tulee tapahtumaan...

Torstaina kirjoittelemme taas hammaspoistokuulumisia!

Tavallista arkea :)

Jes, näiltä näkymin meidänkin viikottaiset koirakouluttamiset jatkuu: saatiin nimittäin paikka Herwoodin Hauvojen Eskarikurssilta! Sinne sitten suuntaamme 20.2. lähtien. Ihana jatkaa koirakursseilua! Onhan kotonakin kouluttaminen toki kivaa ja antoisaa, mutta koirakoulussa tuo häiriötekijöiden (muut koirat, ulkoilma, uudet hajut, ihmiset yms.) sietokyvyn harjoittelu nousee ihan uudelle tasolle. Ellun tapauksessa nimenomaan tuota häiriötekijöiden kanssa treenamista odotan ainakin innolla: kotona ja ulkosalla Ellu kyllä noudattaa käskyjä hyvin ja ottaa kontaktiakin, mutta erilaiset äänet ja varsinkin toiset koirat (lenkillä ohitustilanteet) katkaisevat yleensä kontaktin. Tätä siis lähdemme treenailemaan! :) Toivottavasti treeniryhmä on kiva ja tulemme taas oppimaan jotain uutta. 

Täällä kotosalla ollaan nyt hiottu noita peruskäskyjä. Leikin ohella lelun kanssa ollaan jatkettu irti-, istu- ja maahan-käskyjä ja vieraiden saapuessa ollaan treenattu nätisti odottamista. Nyt kun ovikello soi, Ellu haukahtaa aina muutaman varoitushaukun, jonka jälkeen käskytämme hänet istumaan ja odottamaan tiettyyn paikkaan eteisessä. Sitten vieraat tulevat sisään ja ottavat ulkovaatteensa pois, minkä jälkeen vapautamme Ellun ja hän saa mennä nuustamaan vieraita (suuren suurella innolla ja häntä hurjasti vispaten, tietysti!). 

Naksutinkoulutustakin ollaan jatkettu. Opetin Ellun menemään kuljetusboksiinsa kosketusalustan ja naksuttimen + namien avulla, ja nyt hän osaa tämän toiminnon käskyllä "boksiin!". Hauska katsella tuossa naksutinkoulutuksessa, miten pienen koiran aivot oikein raksuttaa, kun se miettii, mitä pitää tehdä.  Ehkäpä naksutinkoulutuksen nimi pitäisikin nimetä uudelleen raksutinkoulutukseksi, heh... :)

Seuraavan viikon treenauskohteena olisi erityisesti luoksetulon vahvistamisen jatkaminen (sisällä vielä, ulkona ei oikein uskalla nyt juoksujen takia treenailla) ja kontaktin vahvistaminen.

Ensimmäiset juoksut

Ellusta on tullut iso tyttö! Tänään huomasimme, että hänellä on juoksut alkaneet. Aamulla ihmettelimme eteisen lattialle ilmestyneitä hailakan vaaleanpunaisia pisaroita, joita oli muutama Ellun pedin läheisyydessä. Siivosimme ne pois, mutta parin tunnin kuluttua oli ilmestynyt pari uutta tippaa. Selvä juttu siis, juoksuthan ne. Ellu on myös mielestämme kaivannut enemmän huomiota kuin ennen, ja vinkuu helpommin jos jää yksin (lähdimmepä sitten kouluun tai menimmepä vain toiseen huoneeseen). Huomiota ja hellyyttä kaipaa, vaikka ainahan Ellu onkin sekä halunnut että antanut paljon hellyydenosoituksia. :) 

Jännää, että Ellun juoksut alkoivat nyt jo tässä vaiheessa, jotenkin ajattelimme, että ne alkaisivat paljon myöhemmin, kun Ellu on tuntunut tulevan hieman jälkijunassa näissä jutuissa. Mutta nyt alkoivat! :)

Mitähän muuta meille kuuluilee...arkea ollaan elelty, ei mitään sen kummempia puuhattu. Peruskäskyjen harjoittelemista ja vahvistamista ollaan jatkettu, samoin hihnakäyttäytymisen treenausta. Hihnassa Ellu kulkee nykyään jo tosi hyvin, päästään aika pitkillekin lenkeille niin, että menee hienosti. Ei mitään himopitkiä lenkkejä tietenkään, mutta meille 20 minuutin lenkit + hieno hihnakäyttäytyminen lenkin ajan ovat jo suuri saavutus! Hiljalleen ollaan matkaa pidennetty ja menty eri paikkoihin kuin ennen, ettei ihan samoissa kortteleissa tulisi pyörittyä. Vaihtelu virkistää, niin koiraa kuin omistajaakin! :)

Harvahammas-Ellu

Alkuun pikakertaus hampaista: Ennen joulua kävimme Hervannan eläinääkäriasemalla sillä luulolla, että Ellulta vedetään kulmahampaat pois (eivät ole vieläkään vaihtuneet). Hervannan eläinlääkäri hampaat katsottuaan kuitenkin suositteli silloin, että odotamme vielä vuodenalkuun ja käymme silloin röntgenissä kuvaamassa hampaat, koska rautahampaiden alkuja ei vielä näkynyt. Lääkäri suositteli Pirkkalan eläinlääkäriasemaa Oivaa, jossa on hampaisiin erikoistunut lääkäri, joten varasimmekin sinne heti ajan.

Tänään sitten olimme Oivassa. Ellu nukutettiin ja laitettiin röntgeniin, ja jäimme odottamaan tuloksia - ne olivatkin sitten omaa laatuaan. Aika huonoja uutisia tuli: hyvin harva hammas, joka Ellulla tällä hetkellä suussa on, tulee sinne jäämään. Lääkäri laskeskeli, että Ellulle tulee näiltä näkymin suuhun jäämään kokonaiset 9 hammasta 42:sta. Oli siinä sulattelemista...tässä se, mitä muistetaan:

- yläkulmahampaista vasen on maitohammas, eikä sen yläpuolella ikenessä ole rautahammasta. Maitohammas on kuitenkin sen verran hyvin kiinni ja juurtunut, että tulee näiltä näkymin pysymään kiinni. Oikean kulmamaitohampaan yläpuolella puolestaan kasvaa rautahammas, joten se tulee vielä vaihtumaan (olimmekin jo huomanneet, että maitohampaan juuri oli alkanut harmaantumaan vaihtumisen edellä). 

- alakulmahampaat ovat molemmat vielä maitohampaita, mutta röntgenissä näkyi rautahampaiden olevan vielä tulossa. Saattaa olla, että tulevat rautahampaat kasvavat jotenkin vääränlaisesti (olivat vielä jotenkin lappellaan, eivätkä olleet nousemassa ikenessä). Koska Ellu on kuitenkin "kehityksestä jäljessä", tämä ei välttämättä haittaa ollenkaan: rautakulmurit ovat yleensä lappeellaan pentuvaiheessa ja alkavat siitä vähitellen nousemaan - mahdollisesti tulevat siis kehittymään myös ihan oikein. (Fingers crossed!) Sama juttu oli myös yläkulmurin kohdalla. Toivotaan, että kaikki kehittyvät hyvin (ainakin lääkäri oli ihan myönteinen asian suhteen).

- Kaikki kulmureiden välissä olevat muut ylä- ja alahampaat ovat maitohampaita ja tulevat tippumaan. Rautahampaita ei näkynyt yhtä ainuttakaan. Harvahammashymyä siis luvassa tällä meidän koiralla...

- TÄRKEIMMÄT hampaat, eli koiran suun takaosassa sijaitsevat poskihampaat, ovat Ellulla onneksi vaihtuneet rautahampaiksi, mikä tarkoittaa, että Ellu pystyy tulevaisuudessa mm. syömään kuivamuonaakin sellaisenaan. (Poskihampailla koira siis jauhaa ja pureskelee ruokansa. Kulmurit puolestaan ovat raatelua varten.) Muista poskihampaista muutama kehittyy rautahampaaksi asti, mutta suurimman osan kohdalla rautahampaita ei koskaan kuulu. 

Mistä tällainen sitten johtuu? Kukaan ei tiedä. Lääkäri arvioi, että jotain on tapahtunut jo kohtuvaiheessa, sen enempää ei osannut sanoa. Kysyimme myös, olisiko Ellun pentuvaiheen kortisonilääkityksellä (ampiaisenpistoa vastaan) ollut mitään osaa hampaidenpuutokseen, mutta kuulemma ei. Jokin hampaiden kehityshäiriö tms. siis vain. Kuukauden päästä katsellaan sitten, josko jotain kehitystä suuntaan tai toiseen olisi taas tapahtunut.

Onni onnettomuudessa on se, että vaikka suurin osa hampaista nyt tuleekin puuttumaan, pystyy Ellu silti elämään ihan tavallista ja normaalia parson-elämää. Fiilikset on meillä omistajilla vähän shokki-tilanteiset vielä, mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi kyse ei sinänsä ollut mistään vakavammasta ja edes nuo muutamat hampaat ovat pysyviä...ja onneksi Ellu on edelleen ihan oma ihana itsensä, meidän pallukka. <3 :)

PS: Ellulla on maailman tyylikkäin laastari (oikeassa etutassussa oli kanyyli). Mieletön vaaleanpunainen, missä on tassunkuvia! :) Very girly!

Joululoma- ja vuodenvaihdekuulumisia

Niinhän siinä taas kävi, että joulu oli ja meni ja uusi vuosikin ehti vaihtua - miten voi aika kulkea niin nopeasti eteenpäin? 

Joululoman meidän kolmikko vietti suurimmaksi osaksi Salossa. Ellu tykkäsi olla Salon kotosalla, sillä hän pääsi melkein joka päivä juoksentelemaan läheiseen Pajulan metsään ja sai osakseen paljon rapsutuksia ja paijausta, mikäs sen mukavampaa. :) 

Kummallisuuksilta ei kuitenkaan Salossa vältytty: huomasimme, että Ellu vetää hirmuiset hepulit, mikäli se ei ole eteisessä näkemässä taloon saapuvia vieraita. Näin kävi tätini ja hänen miehensä sekä veljeni perheen vieraillessa. Ensimmäisen parin kohdalla Ellu oli olohuoneessa, eikä täten nähnyt vieraiden saapumista. Kun tätini ja hänen miehensä sitten tulivat olohuoneeseen, sai Ellu hirmuisen haukkukohtauksen (näin jälkeenpäin ajatellen ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin jonkinlaisen hepulin saisin, jos joku vieras ihminen yhtäkkiä astuisi meidän olohuoneeseemme minun tietämättäni että hän on meillä ylipäätään). Yritimme leppoisampaa lähestymistä, eli vieraat tarjosivat Ellulle kanaa kädestä: kana kyllä kelpasi, mutta haukkuminen jatkui ja ihme syöksähtely ja perääntyminen vieraita kohti ja poispäin heistä (jonkinlaista pelkoa siis). Veimme Ellua välillä toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja kokeilimme samaa uudestaan, mutta koska mitään edistystä ei tapahtunut, jätimme hänet rauhoittumaan kunnolla.

Veljeni perheen saapuessa Ellu oli puolestaan nukkumassa, eikä jälleen kerran ollut todistamassa uusien ihmisten sisään astumista. Sama haukkuminen alkoi heti, kun Ellu näki ensimmäistä kertaa veljentyttöni Ainon. (Onneksi Aino on rohkea tyttö, eikä pelännyt kovasti haukkuvaa koiraa!). Tällä kertaa meilä oli onneksi enemmän aikaa: lähestyimme ongelmaa samalla tavalla, eli kanan syöttämisen kautta. Aino ja muu perhe syöttivät Ellulle kanaa ja lopulta voittivat näin Ellun puolelleen. Ellu tykästyi Ainoon lopulta niin kovin, että seurasi tätä häntä heiluen innokkaasti ympäri taloa, josko tältä ihmeen ihanalta tytöltä tipahtaisi lisää kananpaloja pienen koiran suuhun...

Tulimme siihen tulokseen, että vieraiden "näkymätön" saapuminen laukaisi Ellussa tämän haukkumisen, nimittäin ystäväni ja hänen poikaystävänsä (Ellulle vieras ihminen) vieraillessa, hän oli eteisessä odottamassa, kun avasimme oven. (Sama käytäntö kuin kotonamme Tampereella, eli Ellu odottaa, että vieraat saavat kenkänsä ja takkinsa pois ja tervehtii sen jälkeen.) Tällöin Ellu haukahti yhden varoitushaukun ovikellon soidessa, mutta oli heti vieraiden tullessa sisään ihan bestiksiä heidän kanssaan. Onneksi haukkumisen syy selvisi tätä kautta helposti, olimme nimittäin aika ymmällämme ihmeellisestä haukkukäytöksestä!

Salossa ehdimme myös näkemään koirakaveria Ludoa, jonka äippä on jackrussellinterrieri ja isä sekarotuinen (mutta muistuttaa russelia). Ellu ja Ludo tulivat hyvin toimeen keskenään, ehkä tyttö-poika -asettelun takia (ei tullut tavallista narttujen keskeistä alkuärinää kuin tyttökavereiden kanssa helposti tulee). Kiva kun Salossakin on nyt koirakaveri, jota voi siellä vieraillessa käydä moikkaamassa! :)

Ja sitten tuli uusi vuosi. Ellu ei onneksi näyttänyt pahemmin pelkäävään rakettien pamauksia (olimme aiemmin totuttaneet Ellua rakettien ääneen siten, että laitoimme taustalle soimaan rakettien pamauksia ja suhinoita sisältävän koirille tarkoitetun cd-levyn "Hui kauhistus!", joten äänet olivat Ellulle jo entuudestaan tuttuja.). Pari kertaa hän illan aikan haukahti ja kerran inisi, kun olimme syömässä eri keittiössä (Ellu olkkarissa), mutta heti palattuamme jatkoi taas ihan normaalia elämää. Loppujen lopuksi klo 00 suurimpien pamausten aikaan Ellu nukkui sohvalla välissämme meidän katsellessa telkkua... :D