Tavallista arkea :)

Jes, näiltä näkymin meidänkin viikottaiset koirakouluttamiset jatkuu: saatiin nimittäin paikka Herwoodin Hauvojen Eskarikurssilta! Sinne sitten suuntaamme 20.2. lähtien. Ihana jatkaa koirakursseilua! Onhan kotonakin kouluttaminen toki kivaa ja antoisaa, mutta koirakoulussa tuo häiriötekijöiden (muut koirat, ulkoilma, uudet hajut, ihmiset yms.) sietokyvyn harjoittelu nousee ihan uudelle tasolle. Ellun tapauksessa nimenomaan tuota häiriötekijöiden kanssa treenamista odotan ainakin innolla: kotona ja ulkosalla Ellu kyllä noudattaa käskyjä hyvin ja ottaa kontaktiakin, mutta erilaiset äänet ja varsinkin toiset koirat (lenkillä ohitustilanteet) katkaisevat yleensä kontaktin. Tätä siis lähdemme treenailemaan! :) Toivottavasti treeniryhmä on kiva ja tulemme taas oppimaan jotain uutta. 

Täällä kotosalla ollaan nyt hiottu noita peruskäskyjä. Leikin ohella lelun kanssa ollaan jatkettu irti-, istu- ja maahan-käskyjä ja vieraiden saapuessa ollaan treenattu nätisti odottamista. Nyt kun ovikello soi, Ellu haukahtaa aina muutaman varoitushaukun, jonka jälkeen käskytämme hänet istumaan ja odottamaan tiettyyn paikkaan eteisessä. Sitten vieraat tulevat sisään ja ottavat ulkovaatteensa pois, minkä jälkeen vapautamme Ellun ja hän saa mennä nuustamaan vieraita (suuren suurella innolla ja häntä hurjasti vispaten, tietysti!). 

Naksutinkoulutustakin ollaan jatkettu. Opetin Ellun menemään kuljetusboksiinsa kosketusalustan ja naksuttimen + namien avulla, ja nyt hän osaa tämän toiminnon käskyllä "boksiin!". Hauska katsella tuossa naksutinkoulutuksessa, miten pienen koiran aivot oikein raksuttaa, kun se miettii, mitä pitää tehdä.  Ehkäpä naksutinkoulutuksen nimi pitäisikin nimetä uudelleen raksutinkoulutukseksi, heh... :)

Seuraavan viikon treenauskohteena olisi erityisesti luoksetulon vahvistamisen jatkaminen (sisällä vielä, ulkona ei oikein uskalla nyt juoksujen takia treenailla) ja kontaktin vahvistaminen.

Ensimmäiset juoksut

Ellusta on tullut iso tyttö! Tänään huomasimme, että hänellä on juoksut alkaneet. Aamulla ihmettelimme eteisen lattialle ilmestyneitä hailakan vaaleanpunaisia pisaroita, joita oli muutama Ellun pedin läheisyydessä. Siivosimme ne pois, mutta parin tunnin kuluttua oli ilmestynyt pari uutta tippaa. Selvä juttu siis, juoksuthan ne. Ellu on myös mielestämme kaivannut enemmän huomiota kuin ennen, ja vinkuu helpommin jos jää yksin (lähdimmepä sitten kouluun tai menimmepä vain toiseen huoneeseen). Huomiota ja hellyyttä kaipaa, vaikka ainahan Ellu onkin sekä halunnut että antanut paljon hellyydenosoituksia. :) 

Jännää, että Ellun juoksut alkoivat nyt jo tässä vaiheessa, jotenkin ajattelimme, että ne alkaisivat paljon myöhemmin, kun Ellu on tuntunut tulevan hieman jälkijunassa näissä jutuissa. Mutta nyt alkoivat! :)

Mitähän muuta meille kuuluilee...arkea ollaan elelty, ei mitään sen kummempia puuhattu. Peruskäskyjen harjoittelemista ja vahvistamista ollaan jatkettu, samoin hihnakäyttäytymisen treenausta. Hihnassa Ellu kulkee nykyään jo tosi hyvin, päästään aika pitkillekin lenkeille niin, että menee hienosti. Ei mitään himopitkiä lenkkejä tietenkään, mutta meille 20 minuutin lenkit + hieno hihnakäyttäytyminen lenkin ajan ovat jo suuri saavutus! Hiljalleen ollaan matkaa pidennetty ja menty eri paikkoihin kuin ennen, ettei ihan samoissa kortteleissa tulisi pyörittyä. Vaihtelu virkistää, niin koiraa kuin omistajaakin! :)

Harvahammas-Ellu

Alkuun pikakertaus hampaista: Ennen joulua kävimme Hervannan eläinääkäriasemalla sillä luulolla, että Ellulta vedetään kulmahampaat pois (eivät ole vieläkään vaihtuneet). Hervannan eläinlääkäri hampaat katsottuaan kuitenkin suositteli silloin, että odotamme vielä vuodenalkuun ja käymme silloin röntgenissä kuvaamassa hampaat, koska rautahampaiden alkuja ei vielä näkynyt. Lääkäri suositteli Pirkkalan eläinlääkäriasemaa Oivaa, jossa on hampaisiin erikoistunut lääkäri, joten varasimmekin sinne heti ajan.

Tänään sitten olimme Oivassa. Ellu nukutettiin ja laitettiin röntgeniin, ja jäimme odottamaan tuloksia - ne olivatkin sitten omaa laatuaan. Aika huonoja uutisia tuli: hyvin harva hammas, joka Ellulla tällä hetkellä suussa on, tulee sinne jäämään. Lääkäri laskeskeli, että Ellulle tulee näiltä näkymin suuhun jäämään kokonaiset 9 hammasta 42:sta. Oli siinä sulattelemista...tässä se, mitä muistetaan:

- yläkulmahampaista vasen on maitohammas, eikä sen yläpuolella ikenessä ole rautahammasta. Maitohammas on kuitenkin sen verran hyvin kiinni ja juurtunut, että tulee näiltä näkymin pysymään kiinni. Oikean kulmamaitohampaan yläpuolella puolestaan kasvaa rautahammas, joten se tulee vielä vaihtumaan (olimmekin jo huomanneet, että maitohampaan juuri oli alkanut harmaantumaan vaihtumisen edellä). 

- alakulmahampaat ovat molemmat vielä maitohampaita, mutta röntgenissä näkyi rautahampaiden olevan vielä tulossa. Saattaa olla, että tulevat rautahampaat kasvavat jotenkin vääränlaisesti (olivat vielä jotenkin lappellaan, eivätkä olleet nousemassa ikenessä). Koska Ellu on kuitenkin "kehityksestä jäljessä", tämä ei välttämättä haittaa ollenkaan: rautakulmurit ovat yleensä lappeellaan pentuvaiheessa ja alkavat siitä vähitellen nousemaan - mahdollisesti tulevat siis kehittymään myös ihan oikein. (Fingers crossed!) Sama juttu oli myös yläkulmurin kohdalla. Toivotaan, että kaikki kehittyvät hyvin (ainakin lääkäri oli ihan myönteinen asian suhteen).

- Kaikki kulmureiden välissä olevat muut ylä- ja alahampaat ovat maitohampaita ja tulevat tippumaan. Rautahampaita ei näkynyt yhtä ainuttakaan. Harvahammashymyä siis luvassa tällä meidän koiralla...

- TÄRKEIMMÄT hampaat, eli koiran suun takaosassa sijaitsevat poskihampaat, ovat Ellulla onneksi vaihtuneet rautahampaiksi, mikä tarkoittaa, että Ellu pystyy tulevaisuudessa mm. syömään kuivamuonaakin sellaisenaan. (Poskihampailla koira siis jauhaa ja pureskelee ruokansa. Kulmurit puolestaan ovat raatelua varten.) Muista poskihampaista muutama kehittyy rautahampaaksi asti, mutta suurimman osan kohdalla rautahampaita ei koskaan kuulu. 

Mistä tällainen sitten johtuu? Kukaan ei tiedä. Lääkäri arvioi, että jotain on tapahtunut jo kohtuvaiheessa, sen enempää ei osannut sanoa. Kysyimme myös, olisiko Ellun pentuvaiheen kortisonilääkityksellä (ampiaisenpistoa vastaan) ollut mitään osaa hampaidenpuutokseen, mutta kuulemma ei. Jokin hampaiden kehityshäiriö tms. siis vain. Kuukauden päästä katsellaan sitten, josko jotain kehitystä suuntaan tai toiseen olisi taas tapahtunut.

Onni onnettomuudessa on se, että vaikka suurin osa hampaista nyt tuleekin puuttumaan, pystyy Ellu silti elämään ihan tavallista ja normaalia parson-elämää. Fiilikset on meillä omistajilla vähän shokki-tilanteiset vielä, mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi kyse ei sinänsä ollut mistään vakavammasta ja edes nuo muutamat hampaat ovat pysyviä...ja onneksi Ellu on edelleen ihan oma ihana itsensä, meidän pallukka. <3 :)

PS: Ellulla on maailman tyylikkäin laastari (oikeassa etutassussa oli kanyyli). Mieletön vaaleanpunainen, missä on tassunkuvia! :) Very girly!

Joululoma- ja vuodenvaihdekuulumisia

Niinhän siinä taas kävi, että joulu oli ja meni ja uusi vuosikin ehti vaihtua - miten voi aika kulkea niin nopeasti eteenpäin? 

Joululoman meidän kolmikko vietti suurimmaksi osaksi Salossa. Ellu tykkäsi olla Salon kotosalla, sillä hän pääsi melkein joka päivä juoksentelemaan läheiseen Pajulan metsään ja sai osakseen paljon rapsutuksia ja paijausta, mikäs sen mukavampaa. :) 

Kummallisuuksilta ei kuitenkaan Salossa vältytty: huomasimme, että Ellu vetää hirmuiset hepulit, mikäli se ei ole eteisessä näkemässä taloon saapuvia vieraita. Näin kävi tätini ja hänen miehensä sekä veljeni perheen vieraillessa. Ensimmäisen parin kohdalla Ellu oli olohuoneessa, eikä täten nähnyt vieraiden saapumista. Kun tätini ja hänen miehensä sitten tulivat olohuoneeseen, sai Ellu hirmuisen haukkukohtauksen (näin jälkeenpäin ajatellen ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin jonkinlaisen hepulin saisin, jos joku vieras ihminen yhtäkkiä astuisi meidän olohuoneeseemme minun tietämättäni että hän on meillä ylipäätään). Yritimme leppoisampaa lähestymistä, eli vieraat tarjosivat Ellulle kanaa kädestä: kana kyllä kelpasi, mutta haukkuminen jatkui ja ihme syöksähtely ja perääntyminen vieraita kohti ja poispäin heistä (jonkinlaista pelkoa siis). Veimme Ellua välillä toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja kokeilimme samaa uudestaan, mutta koska mitään edistystä ei tapahtunut, jätimme hänet rauhoittumaan kunnolla.

Veljeni perheen saapuessa Ellu oli puolestaan nukkumassa, eikä jälleen kerran ollut todistamassa uusien ihmisten sisään astumista. Sama haukkuminen alkoi heti, kun Ellu näki ensimmäistä kertaa veljentyttöni Ainon. (Onneksi Aino on rohkea tyttö, eikä pelännyt kovasti haukkuvaa koiraa!). Tällä kertaa meilä oli onneksi enemmän aikaa: lähestyimme ongelmaa samalla tavalla, eli kanan syöttämisen kautta. Aino ja muu perhe syöttivät Ellulle kanaa ja lopulta voittivat näin Ellun puolelleen. Ellu tykästyi Ainoon lopulta niin kovin, että seurasi tätä häntä heiluen innokkaasti ympäri taloa, josko tältä ihmeen ihanalta tytöltä tipahtaisi lisää kananpaloja pienen koiran suuhun...

Tulimme siihen tulokseen, että vieraiden "näkymätön" saapuminen laukaisi Ellussa tämän haukkumisen, nimittäin ystäväni ja hänen poikaystävänsä (Ellulle vieras ihminen) vieraillessa, hän oli eteisessä odottamassa, kun avasimme oven. (Sama käytäntö kuin kotonamme Tampereella, eli Ellu odottaa, että vieraat saavat kenkänsä ja takkinsa pois ja tervehtii sen jälkeen.) Tällöin Ellu haukahti yhden varoitushaukun ovikellon soidessa, mutta oli heti vieraiden tullessa sisään ihan bestiksiä heidän kanssaan. Onneksi haukkumisen syy selvisi tätä kautta helposti, olimme nimittäin aika ymmällämme ihmeellisestä haukkukäytöksestä!

Salossa ehdimme myös näkemään koirakaveria Ludoa, jonka äippä on jackrussellinterrieri ja isä sekarotuinen (mutta muistuttaa russelia). Ellu ja Ludo tulivat hyvin toimeen keskenään, ehkä tyttö-poika -asettelun takia (ei tullut tavallista narttujen keskeistä alkuärinää kuin tyttökavereiden kanssa helposti tulee). Kiva kun Salossakin on nyt koirakaveri, jota voi siellä vieraillessa käydä moikkaamassa! :)

Ja sitten tuli uusi vuosi. Ellu ei onneksi näyttänyt pahemmin pelkäävään rakettien pamauksia (olimme aiemmin totuttaneet Ellua rakettien ääneen siten, että laitoimme taustalle soimaan rakettien pamauksia ja suhinoita sisältävän koirille tarkoitetun cd-levyn "Hui kauhistus!", joten äänet olivat Ellulle jo entuudestaan tuttuja.). Pari kertaa hän illan aikan haukahti ja kerran inisi, kun olimme syömässä eri keittiössä (Ellu olkkarissa), mutta heti palattuamme jatkoi taas ihan normaalia elämää. Loppujen lopuksi klo 00 suurimpien pamausten aikaan Ellu nukkui sohvalla välissämme meidän katsellessa telkkua... :D