Joululoma- ja vuodenvaihdekuulumisia

Niinhän siinä taas kävi, että joulu oli ja meni ja uusi vuosikin ehti vaihtua - miten voi aika kulkea niin nopeasti eteenpäin? 

Joululoman meidän kolmikko vietti suurimmaksi osaksi Salossa. Ellu tykkäsi olla Salon kotosalla, sillä hän pääsi melkein joka päivä juoksentelemaan läheiseen Pajulan metsään ja sai osakseen paljon rapsutuksia ja paijausta, mikäs sen mukavampaa. :) 

Kummallisuuksilta ei kuitenkaan Salossa vältytty: huomasimme, että Ellu vetää hirmuiset hepulit, mikäli se ei ole eteisessä näkemässä taloon saapuvia vieraita. Näin kävi tätini ja hänen miehensä sekä veljeni perheen vieraillessa. Ensimmäisen parin kohdalla Ellu oli olohuoneessa, eikä täten nähnyt vieraiden saapumista. Kun tätini ja hänen miehensä sitten tulivat olohuoneeseen, sai Ellu hirmuisen haukkukohtauksen (näin jälkeenpäin ajatellen ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin jonkinlaisen hepulin saisin, jos joku vieras ihminen yhtäkkiä astuisi meidän olohuoneeseemme minun tietämättäni että hän on meillä ylipäätään). Yritimme leppoisampaa lähestymistä, eli vieraat tarjosivat Ellulle kanaa kädestä: kana kyllä kelpasi, mutta haukkuminen jatkui ja ihme syöksähtely ja perääntyminen vieraita kohti ja poispäin heistä (jonkinlaista pelkoa siis). Veimme Ellua välillä toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja kokeilimme samaa uudestaan, mutta koska mitään edistystä ei tapahtunut, jätimme hänet rauhoittumaan kunnolla.

Veljeni perheen saapuessa Ellu oli puolestaan nukkumassa, eikä jälleen kerran ollut todistamassa uusien ihmisten sisään astumista. Sama haukkuminen alkoi heti, kun Ellu näki ensimmäistä kertaa veljentyttöni Ainon. (Onneksi Aino on rohkea tyttö, eikä pelännyt kovasti haukkuvaa koiraa!). Tällä kertaa meilä oli onneksi enemmän aikaa: lähestyimme ongelmaa samalla tavalla, eli kanan syöttämisen kautta. Aino ja muu perhe syöttivät Ellulle kanaa ja lopulta voittivat näin Ellun puolelleen. Ellu tykästyi Ainoon lopulta niin kovin, että seurasi tätä häntä heiluen innokkaasti ympäri taloa, josko tältä ihmeen ihanalta tytöltä tipahtaisi lisää kananpaloja pienen koiran suuhun...

Tulimme siihen tulokseen, että vieraiden "näkymätön" saapuminen laukaisi Ellussa tämän haukkumisen, nimittäin ystäväni ja hänen poikaystävänsä (Ellulle vieras ihminen) vieraillessa, hän oli eteisessä odottamassa, kun avasimme oven. (Sama käytäntö kuin kotonamme Tampereella, eli Ellu odottaa, että vieraat saavat kenkänsä ja takkinsa pois ja tervehtii sen jälkeen.) Tällöin Ellu haukahti yhden varoitushaukun ovikellon soidessa, mutta oli heti vieraiden tullessa sisään ihan bestiksiä heidän kanssaan. Onneksi haukkumisen syy selvisi tätä kautta helposti, olimme nimittäin aika ymmällämme ihmeellisestä haukkukäytöksestä!

Salossa ehdimme myös näkemään koirakaveria Ludoa, jonka äippä on jackrussellinterrieri ja isä sekarotuinen (mutta muistuttaa russelia). Ellu ja Ludo tulivat hyvin toimeen keskenään, ehkä tyttö-poika -asettelun takia (ei tullut tavallista narttujen keskeistä alkuärinää kuin tyttökavereiden kanssa helposti tulee). Kiva kun Salossakin on nyt koirakaveri, jota voi siellä vieraillessa käydä moikkaamassa! :)

Ja sitten tuli uusi vuosi. Ellu ei onneksi näyttänyt pahemmin pelkäävään rakettien pamauksia (olimme aiemmin totuttaneet Ellua rakettien ääneen siten, että laitoimme taustalle soimaan rakettien pamauksia ja suhinoita sisältävän koirille tarkoitetun cd-levyn "Hui kauhistus!", joten äänet olivat Ellulle jo entuudestaan tuttuja.). Pari kertaa hän illan aikan haukahti ja kerran inisi, kun olimme syömässä eri keittiössä (Ellu olkkarissa), mutta heti palattuamme jatkoi taas ihan normaalia elämää. Loppujen lopuksi klo 00 suurimpien pamausten aikaan Ellu nukkui sohvalla välissämme meidän katsellessa telkkua... :D