Hammaskuulumisia, osa 2

Tänään koitti sitten se päivä, kun Ellun hampaita vedettiin pois. Seuraavat hampulit lähtivät Ellun suusta nukutuksen aikana:

- alamaitokulmahampaat 

- oikea ylämaitokulmahammas

- muutama maitohammas ylä- sekä alarivistöstä kulmureiden välistä -> tehtiin tilaa rautahampaille + osa näistä hampaista heilui jo

Ellu sai lievän allergisen reaktion rauhoitusaineesta, minkä takia hän näytti toimenpiteen jälkeen ensin vähän bullterrieriltä. :D Huulet, silmäluomet ja posket hieman turpoivat, mutta turvotus onneksi laski jo kotosalla jonkin verran. Parin päivän kuluessa pitäisi turvotuksen olla kokonaan laskenut. :)

Tällä hetkellä Ellu makoilee pedissään hieman tokkuraisena. Kävelee jo nopeasti ja suoraan eteenpäin, joten ruokaakin hän sai jo jonkin verran. Iltasella sitten vielä toinen pieni annos. Ihan on kyllä ellumainen Ellu meillä, silloin kun on hereillä niin häntä heiluu ja touhu on päällä - naama vain on lievästi frankensteinilainen...

Huomenna käväisemme vielä Oiva Eläinlääkäriasemalla poistattamassa Ellulta kanyylin (se jätettiin varmuudeksi, josko turvotus olisi pahentunut -> olisi laitettu kortisonia). Seuraava hampaiden tarkistuskerta on puolestaan hiihtolomaviikolla, viikolla 9.

Hoidamme Ellua nyt parin viikon ajan aina ruokailujen jälkeen puhdistamalla hänen suunsa desinfiointiaineella. Lisäksi vetoleikit ja kovat lelut sekä luut ovat kiellettyjen listalla jonkin aikaa. Onneksi pehmeillä leluilla saa kuitenkin leikkiä. :)

Nyt vain pidämme sitten sormet ristissä, että nuo alakulmahampaat puhkeavat kunnolla, jotta pääsemme niitä jumppailemaan oikeille paikoilleen. Mutta vaikka kaikki menisi vielä aivan päälaelleen ja Ellulta jouduttaisiin poistamaan kaikki kulmahampaat, niin Unna-lääkäri sanoi, että Ellu pystyy silti elämään hyvää elämää - aivan hampaaton koirakin pystyy kuulemma elämään suht normaalisti ( = ruoka joudutaan mössäämään), ja Ellulle niitä hampaita kuitenkin jonkin verran jää. Joten toivoa on ja lippu (ja häntä!) on taas korkealla täällä Hervannassa!

PS. Vaikka silmät lurppaavat ja kaveri on tokkurainen, on silti virtaa vähän murista rappukäytävän äänille. :)

PPS. ELLULLA ONKIN YKSI PYSYVÄ YLÄETUHAMMAS! Tätä täytyy juhlistaa :) (Heh, pienet ovat ilonaiheet meillä...)

Hammaskuulumisia, osa 1

Tänään kävimme taas Pirkkalan Oivassa Unna-hammasspesialistin juttusilla. Ellulla on nyt kaikki tulevat rautakulmahampaat ( = alakulmahampaat ja vasen yläkulmahammas) puhjenneet ja ovat näkyvissä. Tällä hetkellä rautakulmureiden tulevaisuus on vielä yhtä jossittelua, kaikenlaista voi tapahtua...tässä kaikki skenaariot:

1) Parhaimmassa tapauksessa

- alakulmahampaat kasvavat suunnilleen oikeille paikoilleen, eivätkä aiheuta ongelmia, olivat sitten sapeleina tai oikeanlaisesti kehittyneinä hampaina

- yläkulmahammas kasvaa sapelina, mutta ei osu mihinkään (nähtävästi ei tule joka tapauksessa osumaan mihinkään, koska etuhampaita ei ole -> ottaa yleensä vieressä olevaan etuhampaaseen kiinni)

2) Seuraavaksi parhaimmassa tapauksessa

- alakulmahampaat eivät kasva sapeleina, vaan normaalisti ylöspäin, eivätkä kasva ihan paikoilleen, jolloin saattavat ottaa kiinni yläikeneen -> joudutaan hiomaan lyhyemmiksi

- yläkulmuri kasvaa sapelina, mutta ei ota kiinni pahasti

3) Pahemmassa tapauksessa

- alakulmahampaat joudutaan kasvusuunnan takia hiomaan lyhyemmiksi

- yläkulmuri poistetaan (ottaa johonkin kiinni)

4) The Worst Case Scenario

- yläkulmahammas ottaa johonkin kiinni, jolloin joudutaan hiomaan tai poistamaan

- alakulmahampaat eivät puhkea tarpeeksi, jolloin hampaan kiilleosaa jää ikenen alle -> aiheuttaa tulevaisuudessa ientaskun, johon kertyy bakteereja -> joudutaan poistamaan

Tällaisia uutisia tällä kertaa. Torstaina menemme poistattamaan jäljellä olevat maitokulmahampaat, eli juurikin nuo alakulmurit ja sen yhden yläkulmurin. Näin annamme tuleville rautakulmahampaille mahdollisuuden ja tilan kasvaa oikeaan suuntaan. Alakulmureita joudutaan näiltä näkymin hieman jumppailemaan, koska olivat (yllätys yllätys) normaalia kauempana maitokulmahampaista. Pidämme Villen kanssa sormia ja varpaita ristissä ja peukkuja pystyssä, että kaikki tulee menemään hyvin maitokulmureiden poiston jälkeen. Kaikkein ärsyttävintä on, kun ei varmuudella tiedä mitä tulee tapahtumaan, ja vaikka koko ajan toivoo parasta, joutuu samaan aikaan varautumaan kaikkein pahimpaan. Huoh! Olisi se mukava välillä saada hyviäkin hammasuutisia, kuin elää jatkuvassa pelossa, että mitähän nyt tulee tapahtumaan...

Torstaina kirjoittelemme taas hammaspoistokuulumisia!