Tänään kävimme taas Pirkkalan Oivassa Unna-hammasspesialistin juttusilla. Ellulla on nyt kaikki tulevat rautakulmahampaat ( = alakulmahampaat ja vasen yläkulmahammas) puhjenneet ja ovat näkyvissä. Tällä hetkellä rautakulmureiden tulevaisuus on vielä yhtä jossittelua, kaikenlaista voi tapahtua...tässä kaikki skenaariot:
1) Parhaimmassa tapauksessa
- alakulmahampaat kasvavat suunnilleen oikeille paikoilleen, eivätkä aiheuta ongelmia, olivat sitten sapeleina tai oikeanlaisesti kehittyneinä hampaina
- yläkulmahammas kasvaa sapelina, mutta ei osu mihinkään (nähtävästi ei tule joka tapauksessa osumaan mihinkään, koska etuhampaita ei ole -> ottaa yleensä vieressä olevaan etuhampaaseen kiinni)
2) Seuraavaksi parhaimmassa tapauksessa
- alakulmahampaat eivät kasva sapeleina, vaan normaalisti ylöspäin, eivätkä kasva ihan paikoilleen, jolloin saattavat ottaa kiinni yläikeneen -> joudutaan hiomaan lyhyemmiksi
- yläkulmuri kasvaa sapelina, mutta ei ota kiinni pahasti
3) Pahemmassa tapauksessa
- alakulmahampaat joudutaan kasvusuunnan takia hiomaan lyhyemmiksi
- yläkulmuri poistetaan (ottaa johonkin kiinni)
4) The Worst Case Scenario
- yläkulmahammas ottaa johonkin kiinni, jolloin joudutaan hiomaan tai poistamaan
- alakulmahampaat eivät puhkea tarpeeksi, jolloin hampaan kiilleosaa jää ikenen alle -> aiheuttaa tulevaisuudessa ientaskun, johon kertyy bakteereja -> joudutaan poistamaan
Tällaisia uutisia tällä kertaa. Torstaina menemme poistattamaan jäljellä olevat maitokulmahampaat, eli juurikin nuo alakulmurit ja sen yhden yläkulmurin. Näin annamme tuleville rautakulmahampaille mahdollisuuden ja tilan kasvaa oikeaan suuntaan. Alakulmureita joudutaan näiltä näkymin hieman jumppailemaan, koska olivat (yllätys yllätys) normaalia kauempana maitokulmahampaista. Pidämme Villen kanssa sormia ja varpaita ristissä ja peukkuja pystyssä, että kaikki tulee menemään hyvin maitokulmureiden poiston jälkeen. Kaikkein ärsyttävintä on, kun ei varmuudella tiedä mitä tulee tapahtumaan, ja vaikka koko ajan toivoo parasta, joutuu samaan aikaan varautumaan kaikkein pahimpaan. Huoh! Olisi se mukava välillä saada hyviäkin hammasuutisia, kuin elää jatkuvassa pelossa, että mitähän nyt tulee tapahtumaan...
Torstaina kirjoittelemme taas hammaspoistokuulumisia!
Täällä kans peukut pystyssä!
VastaaPoistaKiitos! :) Me tarvitaan paljon pystyssä olevia peukkuja!
VastaaPoistaTäällä varpaat, peukut ja tassut pystyssä :-) Itsekin pessimistinä mietin aina nuo worst scenariot, mutta niinhän se on, että pessimisti ei pety ;-)
VastaaPoistaOlette kyllä Unnalla hyvissä käsissä, sinne mekin Maran kanssa suuntaamme taas ensi viikolla kontrolliin.
Joo, pessimisti ei pety ikinä :D Huoh...noh, kävi miten kävi, toisaalta on aina se onni, että kyse on kuitenkin vain hampaista - niitä ilman pystyy elämään...lonkkaviat yms. on paljon vaikeampia juttuja sitten jo. Toivotaan että Ellu muuten pysyy terveenä...on se kyllä aikamoinen sisupussi tuo Ellu!! <3
VastaaPoista