Ohitusharjoituksia ja lapsiin totuttamista

Elämä täällä Hervannassa rullailee melkolailla samaan tapaan etiäpäin. Ellun kanssa ollaan nyt otettu syynäykseen ja harjoittelun alle lenkillä tehtävät ohitusharjoitukset. Ongelmana meillä on ollut se, että Ellu on välillä mielettömän kiinnostunut vastaantulevista koirista / jännistä henkilöistä, että rauhallinen ohitus menee ihan päreiksi ja koiraa joutuu pitelemään hihnan avulla vierellä, ettei ryntäisi tsekkaamaan vastaantulijaa. 

Nämä ohitustilanteet ovat nyt alkaneet sujua jo paremmin: Ellu ottaa jo hyvin kontaktia ohitustilanteissa, ja saa katsekontaktista aina namipalan. Ollaan myös huomattu, että Ellulle jutteleminen ja tyttösen kehuminen ohittamisen aikana on melkoisen hyvä harhautus - kukapa ei nannaa ja kehuja haluaisi, ja vieläpä samanaikaisesti! 

Harmittavia yhteensattumuksia ovat sellaiset koiranulkoiluttajat, joilla koira on fleksissä. Nämä kyseiset ihmiset tuntuvat jokainen melkeinpä poikkeuksetta ajattelevan, että koira saa mennä vipeltää kadulla aivan minne sattuu, onhan se "kiinni" - koira saa siis myös kutsumatta ja arvaamatta tulla moikkaamaan vastaantulevaa koiraa / haukkumaan vastaantulevan koiran viereen / murisemaan ja puhisemaan vastaantulevalle koiralle...jne. Miksi oi miksi on tällainen typeryys kuin fleksi pitänyt keksiä? Tai paremminkin: miksi oi miksi ihmiset eivät osaa KÄYTTÄÄ SITÄ. Kyllä, fleksiä saa myös lyhyemmäksi!

Ohitusharjoitusten ohella ollaan tehty Ellun kanssa ns. "lapsiharjoituksia", eli hakeuduttu päiväkotien ja ala-asteiden lähelle (onneksi niitä täällä Hervannassa riittää!) ja sitä kautta totutettu Ellua lasten ääniin, juokseviin lapsiin, kiljuviin lapsiin, nauraviin lapsiin, itkeviin lapsiin, silittämään tuleviin lapsiin...kaikenmoisiin lapsiin. Ellu kun välillä tuntuu olevan vähän jännittynyt lasten seurassa, haukkuu niitä ja ei oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua. Tämäkin on meille mysteeri, nimittäin Ellun suhtautuminen lapsiin vaihtelee tosi paljon: välillä haukahtelee niitä, välillä taas on ihan ylimpää ystävää ja haluaa vain leikkiä lasten kanssa. Ei tuo haukkuminenkaan siis mitään aggressiivista toimintaa ole, lähinnä sellaista ihmettelyhaukkua, että mikäs tuo olento nyt oikein on. Uskoisin, että lasten ulkona oleminenkin on Ellulle jotenkin hassua, sillä ainakin meillä kotona vierailleisiin lapsiin Ellu on suhtautunut ihan hyvin: ensin on mennyt pari minuuttia aina ihmetellessä ja haukkuessa, mutta loppujen lopuksi Ellu on ollut ystävyksiä lasten kanssa ja leikkinyt näiden kanssa sulassa sovussa ja intoa puhkuen. Mystistä todellakin. 

Pienten vauvojen kanssa Ellua ei olla vielä samaan huoneeseen päästetty, lähinnä seuraavien syiden takia.

- Ellu on uusien tyyppien vieraillessa aina tosi innokas ja välillä melkoinenkin torpedo: lattialla oleva vauva saattaisi pelästyä, josko Ellu tulisi yhtäkkiä viereen nuolemaan, haukahtelemaan ja heiluttamaan häntää. Emme todellakaan halua vahinkokasvattaa kenestäkään lapsesta koirafoobikkoa...

- Ellu puolestaan saattaisi pelästyä vauvan äkkinäisiä liikkeitä, mikäli vauva vaikka tarraisi lattialla ollessaan Ellun häntään tms.

- Ellun paikka on lattialla, joten vauva-vieraille voisi olla melkoisen tylsää istua vain sylissä koko ajan, kun ei yllämainitun syyn takia uskalla heitä lattialle leikkimäänkään laittaa. Ellua puolestaan ei voi sulkea mihinkään muuhun huoneeseen vauvan lattiallaolon ajaksi kuin eteiseen, missä se tuskin tykkäisi yksin olla, kun viereisessä huoneessa olisi niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. (Tämä turhautuminen purkautuisi todennäköisesti haukkumisena ja oven raapimisena.)

Vinkkejä vauvatotutukseen otetaan mielellään vastaan!!

Tähän loppuun vielä harjoitusvideo tuosta kosketusharjoituksesta pahvimukin kanssa. :)

PS: Muistakaahan koiraihmiset katsoa televisiota maanantaisin klo 19.20-19.30, jolloin TV 2 näyttää ohjelmaa Hienosti hihnassa. Siellä kouluttamassa niin koiria kuin omistajiakin, meitäkin ohjanneet Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki. Jaksoja voi katsoa jälkeenpäin myös Yle Areenasta. :) Suosittelen lämpimästi!!

Uusia uutisia hampaista

Käytiin keskiviikkona Unnalla hammastarkastuksessa - tällä kertaa saatiin mukaamme hyviä uutisia! Jumppaaminen on näemmä auttanut, hampaat on jo paikallaan ihan semi-OK:sti. Vielä jatketaan jumppaamista, mutta näiltä näkymin tulevaisuus on vähän kirkastunut (koputetaan silti pöytää). Nyt vain toivotaan, että alakulmurit kehittyvät kunnolla, ainakin jotain kehitystä ja kasvua oli tapahtunut Unnan silmiin viime tapaamisesta (itse sitä on niin vaikea arvioida, kun niitä tarkkailee kuitenkin päivittäin monta kertaa). Kyllä tuntuu tuo hammasjumppa meikäläisenkin sormenpäissä, peukaloidenpäät ovat nimittäin kovettumassa hyvää vauhtia: melkein kuin kitaristin sormet! :)

Tässä tätä Ellun kuuluisaa röhkimistä (ihan alussa):

Ihan vaivoiltakaan ei kuitenkaan oo säästytty, kaikenmoista ollaan kyllä taas jouduttu kokemaan. Ellullahan oli tosiaan nuo ekat juoksut ja ne olivat pitkät. Sitten kun ne loppui niin meni vähän alle pari viikkoa ja tiputtelu alkoi taas - siinä sitten pelästyttiin että nyt sillä on joku tulehdus! Tulehduksesta ei kuitenkaan onneksi ollut kyse, vaan jostain nuorten narttukoirien ilmiöstä (jonka special hienoa nimeä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista), jossa juoksut tulevat ikäänkuin kahdessa osassa, koska ovulaatio on alunperin tapahtunut kahdessa osassa. Mystistä, mutta kuulemma tällaista käy välillä. (Näiden juoksujuttujen takia ei oo pitkään aikaan päästy parsonlenkkeilemäänkään, mutta eiköhän asia pian korjaannu - viimeistään sitten keväämmällä, kunhan saadan ihka oma auto käyttöön, niin ei tarvitse bussilla matkustella! :) )

Koirapuistosta puolestaan taisimme napata mukaamme jonkun pienen vatsapöpön, sillä Ellulla oli parin päivän ripuli, mutta sekin on nyt ohitse kun annoimme perinteistä riisi-kana-raejuusto -sekoitusta ja haimme apteekista Canikur Pro.ta. Nyt on käynnissä se toinen ääripää, kakkoja odotellaan... :D

  

Ellu on ollut ihan innoissaan tästä "uudesta talvesta", haluaisi vain koko ajan mennä temmeltää lumessa. Eipä siinä mitään, minäkin talvi-ihmisenä tykkään kyllä. Kosketusharjoituksia olemme nyt lisänneet lenkeillä ollessamme: pidämme aina välillä kosketusharjoitustauon, mikä on osoittautunut oikein toimivaksi jutuksi, sillä Ellu tykkää siitä kovin ja rauhoittuu sitä tehdessään, minkä takia lenkkikin sujuu hienosti hihnassa. Hyvin menee siis!

Ensimmäinen junamatka ja muita kuulumisia

Hiihtolomalla kävimme kotikaupungissamme Salossa pyörähtämässä. Siellä Ellu pääsi nauttimaan kavereiden ja perheenjäsenten antamasta huomiosta ja metsässä vapaana juoksentelusta - taisi olla pikkuisella mukavat lomapäivät. Kävimme myös ihmettelemässä kaveriemme marsujen ja rottien tuoksuja: olimme kylässä kavereillamme Ellun kanssa ja heidän pikku lemmikkinsä olivat toisessa huoneessa esteen takana. Ellu tietysti haistoi pikkueläimet ja olisi kovasti halunnut niihin päästä tutustumaan (ja kenties upottamaan hampaansakin...). Niin se vietti vaan koiraa vie! :) Aijuu, ja lisäksi Ellusta löytyi pieni pianisti: Ellu nimittäin tökki kovin innoissaan pianon koskettimia ensin kuonollaan ja sitten tassuillaan... :D

Paluumatkan Tampereelle taitoimme junalla. Se oli Ellun ensimmäinen junamatka, mutta meni kaikista jännityksistämme huolimatta onneksi oikein hyvin. Matkasimme ensin Salosta Pasilaan, jossa odotimme vaihtoa 20 min, ja Pasilasta lopulta Tampereelle päin. Ensimmäinen junamatka sujui leppoisasti, Ellu istuskeli ensin sylissä, mutta siirsimme hänet hetken päästä boksiin nukkumaan. Sieltä Ellu hieman murahteli välillä outoja ääniä, mutta nukahti lopulta.

Pasilassa käytimme odotusajan hyväksemme ja treenasimme kosketusharjoituksia - taisivat ohikulkevat ihmiset hieman ihmetellä, että mitä oikein puuhasimme, kun Ellu kosketteli nenullaan nurinpäin olevaa pahvikuppia ja sai palkinnoksi naksun ja namin...

Pasilan päässä huomasimme laiturilla odottaessamme toisen koiran, joka oli myös tulossa lemmikkieläinvaunuun. Annoimme koirien pikaisesti haistaa toisiaan ja menimme sitten perätysten sisälle junaan. Tämäkin matka sujui oikein hyvin: toinen koira oli onneksi rauhallinen ja nukkui emäntänsä jalkojen juuressa koko matkan, ja Ellu puolestaan tuhisi tyytyväisenä boksissaan, välillä vällyjä hurjasti pedaten ja sitten taas nukahtaen.

Nyt Tampereella elo on jatkunut melko samanlaisena kuin ennenkin lomaa. Hampaita olemme ahkerasti jumpanneet - meikällä on molemmat peukunpäät ihan hellinä kun olen niitä neljää hammasta kovin painellut...toivottavasti ne siitä oikenevat kohdilleen!

Hammaskuulumisia, osa 3

Eilen kävimme taas näyttämässä Ellun hampaita Pirkkalan Oiva -eläinklinikalla nyt jo hyvin tutuksi tulleelle lääkärillemme Unnalle. Edistystä on tapahtunut, mutta jumppaamaan joudutaan: Ellun alakulmahampaat on hyvällä mallilla (jes!), mutta niitä pitäisi saada jumppaamalla (= sormin painetaan hampaaseen tasainen paine) siirrettyä muutama milli sivummalle. Sellaisenaan jumppaamalla ne eivät kuitenkaan voi oikealle paikalle siirtyä, koska molemmin puolin ylähammas on siirtymisen tiellä. Jumppaamme siis yhteensä neljää hammasta: alakulmahampaita sivummalle eteen sekä niiden tiellä olevia ylähampaita ( = toinen kulmahammas ja etuhammas) taaksepäin.

Tänään aloitimme jumppaamisen lyhyillä jumppahetkillä. Ellu istui Villen sylissä ja minä painelin hampaita. Hetki aina painettiin ja sitten annettiin pieni kananpala, ja sitten taas jatkettiin. Yllättävän hyvin Ellu antoi niitä hampaita painella, tosin nyt puhutaan vielä ihan sekunneista - näillä ensimmäisillä kerroilla on tarkoituksena saada Ellu lähinnä tottumaan tähän koko hommaa, myöhemmin sitten aletaan pidentämään aikaa. Tarkoituksena olisi 3-4 kertaa päivässä jumppailla kutakin hammasta aina muutaman minuutin ajan. Paljon siis on tiedossa tätä jumppaamista! Alakulmahampaat ovat suht helposti paineltavissa, mutta nuo ylähampaat ovat kinkkisemmät, varsinkin kun se yläkulmahammas on todella terävä - mulle kehittyy tän myötä varmasti aikamoiset rautasormet, heh. Nyt vain sormet ristiin että jumppaus toimii!

Tällaisia tällä kertaa. Huomenna suuntaamme moikkailemaan sukulaisia Saloon, jossa viivymme sunnuntaihin asti. Sunnuntaina sitten luvassa Ellun ensimmäinen junamatka Tampereelle!