Ohitusharjoituksia ja lapsiin totuttamista

Elämä täällä Hervannassa rullailee melkolailla samaan tapaan etiäpäin. Ellun kanssa ollaan nyt otettu syynäykseen ja harjoittelun alle lenkillä tehtävät ohitusharjoitukset. Ongelmana meillä on ollut se, että Ellu on välillä mielettömän kiinnostunut vastaantulevista koirista / jännistä henkilöistä, että rauhallinen ohitus menee ihan päreiksi ja koiraa joutuu pitelemään hihnan avulla vierellä, ettei ryntäisi tsekkaamaan vastaantulijaa. 

Nämä ohitustilanteet ovat nyt alkaneet sujua jo paremmin: Ellu ottaa jo hyvin kontaktia ohitustilanteissa, ja saa katsekontaktista aina namipalan. Ollaan myös huomattu, että Ellulle jutteleminen ja tyttösen kehuminen ohittamisen aikana on melkoisen hyvä harhautus - kukapa ei nannaa ja kehuja haluaisi, ja vieläpä samanaikaisesti! 

Harmittavia yhteensattumuksia ovat sellaiset koiranulkoiluttajat, joilla koira on fleksissä. Nämä kyseiset ihmiset tuntuvat jokainen melkeinpä poikkeuksetta ajattelevan, että koira saa mennä vipeltää kadulla aivan minne sattuu, onhan se "kiinni" - koira saa siis myös kutsumatta ja arvaamatta tulla moikkaamaan vastaantulevaa koiraa / haukkumaan vastaantulevan koiran viereen / murisemaan ja puhisemaan vastaantulevalle koiralle...jne. Miksi oi miksi on tällainen typeryys kuin fleksi pitänyt keksiä? Tai paremminkin: miksi oi miksi ihmiset eivät osaa KÄYTTÄÄ SITÄ. Kyllä, fleksiä saa myös lyhyemmäksi!

Ohitusharjoitusten ohella ollaan tehty Ellun kanssa ns. "lapsiharjoituksia", eli hakeuduttu päiväkotien ja ala-asteiden lähelle (onneksi niitä täällä Hervannassa riittää!) ja sitä kautta totutettu Ellua lasten ääniin, juokseviin lapsiin, kiljuviin lapsiin, nauraviin lapsiin, itkeviin lapsiin, silittämään tuleviin lapsiin...kaikenmoisiin lapsiin. Ellu kun välillä tuntuu olevan vähän jännittynyt lasten seurassa, haukkuu niitä ja ei oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua. Tämäkin on meille mysteeri, nimittäin Ellun suhtautuminen lapsiin vaihtelee tosi paljon: välillä haukahtelee niitä, välillä taas on ihan ylimpää ystävää ja haluaa vain leikkiä lasten kanssa. Ei tuo haukkuminenkaan siis mitään aggressiivista toimintaa ole, lähinnä sellaista ihmettelyhaukkua, että mikäs tuo olento nyt oikein on. Uskoisin, että lasten ulkona oleminenkin on Ellulle jotenkin hassua, sillä ainakin meillä kotona vierailleisiin lapsiin Ellu on suhtautunut ihan hyvin: ensin on mennyt pari minuuttia aina ihmetellessä ja haukkuessa, mutta loppujen lopuksi Ellu on ollut ystävyksiä lasten kanssa ja leikkinyt näiden kanssa sulassa sovussa ja intoa puhkuen. Mystistä todellakin. 

Pienten vauvojen kanssa Ellua ei olla vielä samaan huoneeseen päästetty, lähinnä seuraavien syiden takia.

- Ellu on uusien tyyppien vieraillessa aina tosi innokas ja välillä melkoinenkin torpedo: lattialla oleva vauva saattaisi pelästyä, josko Ellu tulisi yhtäkkiä viereen nuolemaan, haukahtelemaan ja heiluttamaan häntää. Emme todellakaan halua vahinkokasvattaa kenestäkään lapsesta koirafoobikkoa...

- Ellu puolestaan saattaisi pelästyä vauvan äkkinäisiä liikkeitä, mikäli vauva vaikka tarraisi lattialla ollessaan Ellun häntään tms.

- Ellun paikka on lattialla, joten vauva-vieraille voisi olla melkoisen tylsää istua vain sylissä koko ajan, kun ei yllämainitun syyn takia uskalla heitä lattialle leikkimäänkään laittaa. Ellua puolestaan ei voi sulkea mihinkään muuhun huoneeseen vauvan lattiallaolon ajaksi kuin eteiseen, missä se tuskin tykkäisi yksin olla, kun viereisessä huoneessa olisi niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. (Tämä turhautuminen purkautuisi todennäköisesti haukkumisena ja oven raapimisena.)

Vinkkejä vauvatotutukseen otetaan mielellään vastaan!!

Tähän loppuun vielä harjoitusvideo tuosta kosketusharjoituksesta pahvimukin kanssa. :)

PS: Muistakaahan koiraihmiset katsoa televisiota maanantaisin klo 19.20-19.30, jolloin TV 2 näyttää ohjelmaa Hienosti hihnassa. Siellä kouluttamassa niin koiria kuin omistajiakin, meitäkin ohjanneet Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki. Jaksoja voi katsoa jälkeenpäin myös Yle Areenasta. :) Suosittelen lämpimästi!!