Käytiin keskiviikkona Unnalla hammastarkastuksessa - tällä kertaa saatiin mukaamme hyviä uutisia! Jumppaaminen on näemmä auttanut, hampaat on jo paikallaan ihan semi-OK:sti. Vielä jatketaan jumppaamista, mutta näiltä näkymin tulevaisuus on vähän kirkastunut (koputetaan silti pöytää). Nyt vain toivotaan, että alakulmurit kehittyvät kunnolla, ainakin jotain kehitystä ja kasvua oli tapahtunut Unnan silmiin viime tapaamisesta (itse sitä on niin vaikea arvioida, kun niitä tarkkailee kuitenkin päivittäin monta kertaa). Kyllä tuntuu tuo hammasjumppa meikäläisenkin sormenpäissä, peukaloidenpäät ovat nimittäin kovettumassa hyvää vauhtia: melkein kuin kitaristin sormet! :)
Tässä tätä Ellun kuuluisaa röhkimistä (ihan alussa):
Ihan vaivoiltakaan ei kuitenkaan oo säästytty, kaikenmoista ollaan kyllä taas jouduttu kokemaan. Ellullahan oli tosiaan nuo ekat juoksut ja ne olivat pitkät. Sitten kun ne loppui niin meni vähän alle pari viikkoa ja tiputtelu alkoi taas - siinä sitten pelästyttiin että nyt sillä on joku tulehdus! Tulehduksesta ei kuitenkaan onneksi ollut kyse, vaan jostain nuorten narttukoirien ilmiöstä (jonka special hienoa nimeä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista), jossa juoksut tulevat ikäänkuin kahdessa osassa, koska ovulaatio on alunperin tapahtunut kahdessa osassa. Mystistä, mutta kuulemma tällaista käy välillä. (Näiden juoksujuttujen takia ei oo pitkään aikaan päästy parsonlenkkeilemäänkään, mutta eiköhän asia pian korjaannu - viimeistään sitten keväämmällä, kunhan saadan ihka oma auto käyttöön, niin ei tarvitse bussilla matkustella! :) )
Koirapuistosta puolestaan taisimme napata mukaamme jonkun pienen vatsapöpön, sillä Ellulla oli parin päivän ripuli, mutta sekin on nyt ohitse kun annoimme perinteistä riisi-kana-raejuusto -sekoitusta ja haimme apteekista Canikur Pro.ta. Nyt on käynnissä se toinen ääripää, kakkoja odotellaan... :D
Ellu on ollut ihan innoissaan tästä "uudesta talvesta", haluaisi vain koko ajan mennä temmeltää lumessa. Eipä siinä mitään, minäkin talvi-ihmisenä tykkään kyllä. Kosketusharjoituksia olemme nyt lisänneet lenkeillä ollessamme: pidämme aina välillä kosketusharjoitustauon, mikä on osoittautunut oikein toimivaksi jutuksi, sillä Ellu tykkää siitä kovin ja rauhoittuu sitä tehdessään, minkä takia lenkkikin sujuu hienosti hihnassa. Hyvin menee siis!
Minäkin eksyin blogia lukemaan :)
VastaaPoistaKyssäri: miten teette noita kosketusharjoituksia? Migolle vois kans tehdä hyvää, että rauhoittuis välillä lenkin aikana. Joskus sen kans lenkkeily on tosi rauhallista, ja välillä vaan kiskoo joka suuntaan. En oikein tiedä mikä tohon auttaisi, sillä kun ei se perinteinen "pysähdytään ja odotetaan kunnes hihna löystyy" tehoa, sillä se vaan vetää siitä enemmän kierroksia. Sen tempominen on välillä jo ihan päätöntä, tyyliin iiiiih lumihiutale iiiiiiih lumipenkka iiiiiiih pakettiauto ja ei järjen hiventä koko touhussa. Ja vielä syksyllä tosta ei ollu mitään ongelmaa O.o
- Elisa
Kiva kun eksyit tänne! Tervetuloa vaan blogia seuraamaan! :)
VastaaPoistaKosketusta ollaan harjoiteltu sillai, että opetettiin Ellu ensin koskettamaan siihen kosketuskeppiin ja siitä sitten edelleen pahvimukiin ja käteen. Toki voi opettaa heti tohon käteenkin, eli siis:
1) Koira eteen istumaan/seisomaan, kunhan on paikoillaan. Oikeeseen käteen namipaloja ja vasen käsi selän taakse. (Tai toistepäin, mikä nyt vain on luonnollista.)
2) Vasen käsi selän takaa eteen (me ollaan pidetty kättä auki). Kun koira lähestyy vasenta kättä, sanotaan "Hyvä!" (tai naksautetaan) ja annetaan palkka oikeasta kädestä. Kun tämä toimii, aletaan palkita käden koskettamisesta (toki koira voi hetikin hiffata asian ja koskettaa kättä alunperinkin).
3) Kun käteen koskettaminen toimii, aletaan vaihdella ympäristöjä (ensin siällä eri huoneissa ja sitten ulkona eri paikoissa).
4) Me ollaan tehty Ellun kanssa niin, että ensin aloitettiin ulkona ihan rauhallisista paikoista, kotipihasta jne., jossa tehtiin kosketusharjoituksia: ihminen vaan kyykkyyn, namit taskusta, Ellun huomio sille juttelemalla ja sitten käsi selän takaa esiin -> Ellu hiffaa että ahaa, nyt on taas tää harjoitus, jee saan namia! Nykyään ihan vaan yhtäkkiä kesken lenkin saatetaan kyykistyä (ei kuitenkaan mihinkään keskellä tietä :D) ja alkaa toi harjoitus. Se on siitä kätevä (nimenomaan KÄTEVÄ ehhee) että ei tartte mukaansa mitään muuta kuin ne namit, kun käsi on aina mukana. :)
Kosketusharjoitukset tosiaan rauhoittaa koiraa ja se saa jotain ajateltavaa. Se on kans hyvä tsekkaus siitä, missä koiran keskittymiskyky on: mikäli harjoitus ei toimi, niin ympäristö on vielä liian kiinnostava ja pitää palata rauhallisempaan ympäristöön harjoituksia tekemään. Mutta näin, toivottavasti tää helpotti!
Laitan sulle vielä toisen kommentin tuosta hihnakäyttäytymisestä. Me yritettiin kans alunperin opettaa Ellua niin, että kun se veti meidän edellä hihnassa, niin pysähdyttiin ja odotettiin, kunnes hihna on löystynyt. Sitten palkittiin. Tää kuitenkin johti meillä noidankehään: Ellu veti -> me pysähdyttiin -> Ellu katsoi meihin -> tuli hakemaan namin -> ponkaisi taas edelle vetämään -> katsoi meihin -> haki namin -> veti taas jne.
VastaaPoistaMeillä tuolla Trainer's Choice -koulutuskurssilla sanottiin, että koira on todella vaikea opettaa kulkemaan ns. nätisti hihnassa vetämättä tämän kulkiessa edellä, koska tämä johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun jojoiluun. Helpompaa on opettaa koira kulkemaan vierellä ja ottamaan välillä ihmiseen/johtajaan katsekontaktia -> näin koira tietää tarkasti paikkansa ja lenkkikin ja ohitukset sun muut sujuu paremmin, kun on koira hallinnassa vierellä.
Tässä on blogikirjoitus siitä ajasta, kun harjoiteltiin tota, josko haluat lukea vähän tarkemmin:
http://ellunmetkut.blogspot.com/2010/11/koirakoulu-osa-4-ja-muita-kuulumisia.html
PS: VIELÄ laitan sen kosketusharjoituksista, että meillä ne auttaa myös uusien asioiden oppimisessa. Ellun keskittymiskykyä on välillä tosi vaikea saada nostettua, joten aloitetaan usein uusien asioiden ja temppujen opettaminen noilla kosketusharjoituksilla -> Ellu rauhoittuu ja keskittyy, mikä on hyvä lähtökohta uuden oppimiselle. :)
VastaaPoistaKiitos tosi kattavista vinkeistä! :)
VastaaPoistaMeillä mun koirakouluttajatätini yritti opettaa Migolle tota kosketuskeppiä, mut Migo hokas liian äkkiä et naksusta saa namin ja alko tökkiä naksutinta... Jotenkin aattelin et jos superhyvä tätini ei saa tota toimimaan ni tuskin munkaan sit kannattaa, mut voishan tota vielä kokeilla. Migolla on vaan hirmu tarkkaa sen kans, ettei se ala käydä ylikierroksilla (esim. liian hyvät namit tai lelut aiheuttaa tätä). Hassua kun se muuten on kuitenkin semmonen suht rauhallinen koira, ei mikään adhd.
Tosin just huomasin koirapuistossa, että Migolla luoksetulo on aivan äärettömän hyvä. Vihellän/kutsun kerran ja koira on jo vieressä. Tää on ihan uskomatonta, koska tässä oli jotain ongelmiakin joskus. Luoksetulo toimii myös häiriön alaisena, esim. toisen koiran tullessa puistoon tai irtiollessa toisen koiran tullessa vastaan. Pekka oli myös pitänyt vapaana rinteessä jossa paljon muita ihmisiä, eikä ollut lähtenyt mihinkään vaan hengannut vain omien ihmisten kanssa. Muutenkin Migolle sopii vapaana liikkuminen paremmin, kulkee silleen välillä ihan vieressä/perässä eikä näytä olevan samanlaista kiirettä joka paikkaan kuin hihnassa... Tuleekohan mun käytökseen sitten joku muutos hihnan kanssa, huomaan että välillä on alkanut ärsyttää toi vauhkoilu niin paljon että ihan ärähdän, mikä tietty pahentaa asiaa :(
- Elisa
Oliko sun tädillä se naksutin jossain koiran näkyvillä? Meille opetettiin, että kannattaa pitää sitä selän takana tai käden uumenissa. Sekin voi auttaa, kantsii kokeille jos se toimis, on nimittäin kätevä vekotin. :)
VastaaPoistaTosi hienoa, että luoksetulo toimii teillä noin hyvin! Meillä on siinä vielä hiomista just noiden häiriötekijöiden kanssa - välillä meinaa ympäristö viedä voiton. Ja juu, ymmärrän hyvin ton että välillä alkaa ärsyttää koiran vauhkoilu - Ellukin jos se on väsyneellä tuulella vauhkoilee, ja siinä meinaa välillä palaa naama. Mutta itselläni oon huomannut sen, että auttaa kun hengittää muutaman kerran syvään ja pyörittää pari kertaa olkapäitä - ainakin suurimman osan ajasta, eihän sitä 24/7 pysty oleen ihan viilipyttynä. Mutta erehdysten kautta onneen, eiks niin? :D
Se oli ihan kädessä piilossa, ja käsi vielä selän takana mutta kun koira on fiksu niin se on... :D
VastaaPoistaPalauduttiin kotikotoa ja toivotaan et lenkit sujuis nyt rauhallisemmin taas kun on saanut pari päivää riehua. Ehkä seuraavalle lenkille sitten nakkia mukaan.
Luulen, että Migon hyvä luoksetulo johtuu siitä hylkäämismetodia mitä käytin kaks kertaa sillon joskus kun koira oli uhmaiässä. Ajoin siis sen ihan kylmästi luota pois kun ei heti kutsuttaessa tullut. Sitten tarkkailin sitä jonkun aikaa, ekalla kertaa parin minuutin jälkeen päästin sen takas ja tokalla kertaa meni kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen ei oo tarvinnu enää tehdä. En tiedä kuinka monelle koiralle tuo sopii, mutta siinä tilanteessa olin niin raivoissani että oli pakko kokeilla :D Ei sille kai traumoja jääny...
-Elisa
Haha, okei :D Migo on vaan liian fiksu... :D Mut voithan sä kokeilla sitä naksua uudelleen ja kattoa sit et mitä käypi, jos se vaikka toimiski tällä kertaa...ja juu, nanna lenkillä on ehdoton :)
VastaaPoistaJuu, toi voi olla yks syy tohon luoksetuloon kyl, tosi jees tollanen että tulee heti luo kun käsketään! :)