Saippuakuplia ja muuta jännää!

Ellu on aivan ihastunut saippuakupliin! Niitä on nähtävästi kiva nappailla suulla kiinni ja metsästää tassuilla. Myös meikäläisen vanha aamutossu on lähiaikoina saanut paljon huomiota osakseen (ja myös hyvin paljon riepotusta). Toivottavasti muut kengät ei ala kiinnostamaan yhtä paljon...(mitähän sitä taas tuli tehtyä...) :D Noh, onneksi tuo aamutossu on muodoltaan jo niin epäkenkämäinen ja vanha, joten ehkäpä se ei muistuta muita kenkiä niin paljon? Toivotaan näin, muuten tästä pienokaisesta muotoutuu vielä Kenkä-Terminaattori...

Kevät on tullut ja tassut lenkiltä tullessa aina aivan kuraiset. Jotain hyvää näistä mutakeleistä on sentään seurannut, nimittäin Ellu antaa pestä ja kuivattaa tassut jo hyvin ilman napisemisia ja marttyyri-ilmeitä. Edistystä! Lenkeillä Ellu nautiskelee kevään tuomista uusista hajuista innoissaan ja on rakastunut meidän talon takana olevaan kenttään, jossa hän saa nyt jäiden sulattua temmeltää välillä ihan vapaanakin. 

Ellusta on myös tullut kova tyttö piilottamaan luita. Aina välillä niitä löytyy sohvatyynyjen välistä, kirjahyllyn takaa, tv-tason alta, maton kulman alta, Ellun boksista...milloin mistäkin! Yhtenä päivän meiltä oli jäänyt makkarin vaatekaappi auki, ja eikös pieni ollut siellä piilottamassa luuta meikäläisen pyjama-laatikkoon...

Kävimme myös Unnan luona taas hamppitarkastuksessa viime torstaina. Edellisestä kerrasta oli nyt kulunut viisi viikkoa, ja hammastilanne näyttää tällä hetkellä melkoisen hyvältä: vasen alakulmuri on kasvanut oikein hyvin, samoin vasen yläkulmuri. Ylähammas on myös ihan ok. Oikea alakulmuri on aika pieni ja siinä ei ole hirveästi tapahtunut muutosta. Mahdollisesti siitä joudutaan jossain vaiheessa luopumaan (mikäli se kehittää ientaskun, eli puhkeamatta jäänyt, ikenen alla oleva hampaan osa tulehtuu), mutta tällä hetkellä se on ihan ok. Toisesta alakulmurista luopuminen nyt ei niin paljon haittane, Ellulla kun on vielä tallella alhaalla pari maitohammasta ja sitten ylhäällä se uusi rautahammas ja vanha maitokulmahammas juurikin oikealla puolella, niin siellä kyllä hampaita riittänee. :) 

Seuraavalla viikolla käymme vielä pikaisesti paikkaamassa vasemman yläkulmurin, koska siitä on lohjennut jossain vaiheessa pieni pala. Se on onneksi kuitenkin pikainen juttu, siihen kuulemma suditaan päälle semmoista kynsilakan tyyppistä tököttiä, ja koko homma hoituu ilman nukutuksia, mikä on aina plussaa. :)

Tässä vielä video meidän pallohirmusta:

Koiratapaamisia

Koirakavereita ollaan nyt ahkerasti käyty tapaamassa, koska alkuvuosi meni melkoisen erakoituneena Ellun pitkittyneen juoksun takia. Ihanaa, kun on päässyt tapaamaan toisia koiria ja koiranomistajia! :)

Olemme monena päivänä käyneet pistäytymässä läheisessä koirapuistossa. Yhtenä viikonloppuna suuntasimme sinne jälleen tarkoituksenamme tutustuttaa Ellua paremmin siskoni koiraan, Tarmoon. Tässä yleensä melko hiljaisessa puistossa olikin yllättäen kolme muutakin koiraa, kun saavuimme paikalle, joten Ellu sai odotettua enemmänkin leikitystä. Puistossa oli saapumishetkellämme kaksi mäyräkoiraa, joista nuorempi oli samanikäinen kuin Ellu ja toinen muutaman vuoden vanha ja lisäksi iso musta sekarotuinen koira. Kaikki koirat olivat poikakoiria, joten Ellulla riitti vientiä! Ellu toimi puistossa jahtaamisleikin johtajana, sillä kaikki koirat juoksivat innoissaan Ellun perässä - sekarotuinen välillä vähän liiankin innokkaasti, sitä jouduttiin pari kertaa käskemään Ellun perästä pois kun poika olisi kovin halunnut tehdä vähän liiankin läheistä tuttavuutta...mutta hauskaa oli kaikilla ja menoa riitti!

Torstaina pääsimme pitkästä aikaa osallistumaan (kiitos lainassa olleen auton) parsonlenkkiin, joka tällä kertaa vedettiin Ylöjärvellä. Totesimme taas, että koirien on aivan turha olettaa olevan nätisti parsonlenkillä - innostuneesti vetämiseksihän se sitten lopulta aina meni. Lenkin lopussa tajusin siirtyä letkan edelle, jossa Ellu käveli tosi nätisti vierellä ja otti hyvin kontaktia - jos kävelimme letkan keskellä tai viimeisinä, veto oli aivan kamala. Mutta edessä oli hyvä! :)

Tänä sunnuntaina Ellu pääsi telmimään Minni-koiran kanssa. Suuntasimme porukalla kohti Hervannan metsien polkuja ja päästimme koirat siellä vapaaksi. Hanki oli paikoin melko upottavaa, mutta tien toisella puolen urassa pystyi kävelemään ihan hyvin - koirilla puolestaan ei ollut mitään ongelmia kun ne ovat meihin ihmisiin verrattuina niin kevyitä. Hyvin pysyivät koirulit lähellä, vaikka viilettivätkin välillä kovaa vauhtia ohi.  :)

Ellusta on muuten tullut ihan hienohelma: siinä missä hän ennen läiski innokkaasti kaikkien lätäköiden läpi, pitää märkien kohtien yli nykyään loikata tai ainankin tepsuttaa hyvin hitaasti tassuja nostellen, mököttävä marttyyri-ilme päällä. Toisaalta lammikot ovat tietty nyt sulavan lumen takia varmasti tosi kylmiä, joten saattaa ollaa että keväämmällä Ellu palaa perinteiseen "Jee - lätäkkö!" -meininkiin.

Ps. Tuli tässä yksi päivä ostettua kirjakaupasta Victoria Stilwellin kirja "Koirani vai minä?". Lainasin aikoinani kyseisen kirjan kirjastosta ja lueskelin sitä, on oikein hyvä koirakirja. Kirjasta on nyt otettu ihan tuore uusi painos, joten sitä löytyy nyt hyvin kirjakaupoista (oli aika kauan loppu). Ne keitä kiinnostaa, käykää ihmeessä hankkimassa! Stilwell osaa asiansa. :)