maanantai 16. toukokuuta 2011

Vieraita yökylässä ja mökkimatka

Onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä blogipäivityksestä! Paljon on taas tapahtunut. Meillä on ollut paljon yökylävieraita nyt parin viikon aikana, joten Ellulla on riittänyt ihmeteltävää. Vieraisiin varauduttiin Ellun kannalta nameilla, luilla ja uudella lehmälelulla, joka kuitenkin nykyään on jo paremmat päivänsä nähnyt:

Tärkeimpänä etappina yökylävieraiden kanssa oli Ellun totutus vauvavieraaseemme Oliveriin, mikä sujui oikein hyvin. Ellu oli todella kiinnostunut Oliverista ja olisi koko ajan halunnut nuustella ja pusutella tätä. Laitoimmekin Ellun välillä rauhoittumaan koiraportin taakse, jotta Oliver sai rauhassa temmeltää olkkarissa, mutta jopa portin takaa Ellun piti tarkkaan katsella, mitä pikkuinen puuhaa - häntä kovasti heiluen, tietysti! Todella iloisia olemme tästä, ihanaa että Ellu otti pikkuvauvelin ongelmitta vastaan. :)

Viime viikonloppuna teimme Salon reissun ja kävimme mökillä kesänaloitusmeininkejä ihmettelemässä. Ellu oli todella väsynyt mökille aamupäivästä mentyämme, koska oli herännyt aikaisin eikä ollut nukkunut ennen mökkireissua - tämä sitten purkautui haukahteluna ja säntäilynä, joten laitoimme Ellun nukkumaan ja rauhoittumaan autoon hänen omaan boksiin. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä Ellu sai unta nuppiin ja me saimme ulko- ja sisäsiivoukset hoidettua. Ellun herättyä otimme hänet mökkiin sisälle, jossa koiruli leikki palloilla, piilotti siankorvaa ja nassutti luita. Mökissä Ellu rentoutui selkeästi, vaikka oli paljon ihmisiä ympärille. 

Hyvin Ellu myös uskoi, ettei pöydän vieressä syöminkien aikana ole hänen paikkansa. Mökillä meillä nimittäin on kaksi tärkeää sääntöä, jotka toki pätevät kotonakin: Ellua ei pöydän ääressä istuttaessa huomioida ollenkaan (eli Ellulle ei puhuta paitsi jos pitää jostain kieltää, eikä sitä rapsuteta) ja pöydästä ja keittiön tasoilta ei Ellulle saa antaa ruokaa. Nämä säännöt ovat olemassa sen takia, että emme halua että Ellu oppii kerjäämään ruokaa tai huomiota pöydästä - meillä kotona Ellu ei saa keittiöön ollenkaan meidän siellä ollessa edes tullakaan, muut huoneet ovat sitten hänen aluettaan. Selkeintä on, kun koiralle on kaikkialla aina samat säännöt.

Sunnuntaina ennen lähtöämme kävimme vielä moikkaamassa Ellun "poikakaveria" Ludoa, joka on jackrussellinterrierin ja mäyräkoiran sekoitus - hauska elukka! Hyvin tulivat nämä kaksi taas toimeen. Jahtaamis- ja painimisleikeistä väsynyt Ellu nukahti automatkalla tyytyväisen oloisena boksiinsa. :) Kiitokset vaan Ilonalle ja Artolle kun saimme taas tulla kyläilemään! :)

Nyt täällä Tampereella otammekin ihan rauhallisesti tätä alkuviikkoa. Ellulla on ollut niin jännittävät ja varmasti stressaavatkin muutamat päivät tässä, että on hyvä että saapi pikkuinen hengähtää ja ihan vain oleskella rauhassa meidän kanssa. Kotona on hyvä olla taas itse kunkin, home sweet home!

6 kommenttia:

  1. Moikka, ehdinkin jo ihmettelemään, mihin olette lähteneet, kun blogi on ollut niin hiljakseen ;) Teillä on ollut sitten touhua kerrakseen! Noi mökkireissut on kyllä koirille parasta, jos vaan vapaana pääsee ulkona kirmaamaan? Meidän mökillä menee autotie ihan vierestä ja naapurissa on koiria, joten joutuvat aina liekaan. Ehkä joskus vielä rakennetaan aita, niin sitten uskaltaa päästää kirmaamaan :) Onpas teillä tarkat rajat tuon ruokailun suhteen, hyvä niin! Meillä se on vähän sitä sun tätä, kun pappa syöttää pöydästä laskiaispullaa jne... ;)

    VastaaPoista
  2. Juu, me ollaan kans mietitty että pitää Ellulle ostaa joku pitkä lieka, niin voipi olla vapaana mökin pihalla. Pääsi se nyt viikonloppuna siinä kirmailemaan, mutta jonkun piti koko ajan olla rannassa tarkkailemassa, ettei pikkuinen vaan hyppää järveen - sen verran kylmää vielä tuo vesi, eläinlääkäri sano että pieni koira voi saada helposti hypotermian vielä, niin pidetään Ellua nyt tarkasti veden lähellä silmällä. Vähän kun vedet lämpiää niin mennään sitten porukalla uimaan, Ellu ainakin rakastaa uimista tosi paljon. :)

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea kuulumisianne pitkästä aikaa! Nyt kun ymmärtääkseni teillä on kulkupeli, pääsemme toivottavasti joskus parsonlenkilläkin näkemään :-)

    Vapaana kirmailu on kyllä ihan parasta! Maalla se on meillä helppoa, mutta kotoa pitää aina ajella 10 km suuntaansa, että saa sitä nautintoa. Mutta sen ajaa mielellään, kun näkee koirien nauttivan irtiolosta.

    Maraa ei veteen saa millään, liekö tuosta pojasta koskaan uimariksi...

    VastaaPoista
  4. Nyt on auto juu! :) Tän viikon lenkille ei päästä kun oon iltavuorossa töissä, mutta ens viikolla mulla oli muistaakseni vapaa sekä ke että to, eiköhän me silloin ehditä. Ois kyllä ihana nähdä kaikkia parsonisteja! :D

    Meillä tääl Hervannassa on helppoa kun metsät on niin lähellä, voipi sinne päästää Ellun kirmaamaan millon haluaa. Ollaan ahkerasti kulutettu metsäpolkuja meidän tassujen muotoisiksi...muuttakaa tekin Hervantaan, perustetaan tänne oikee parsonkerho! :D

    VastaaPoista
  5. Vai on Ellukin vesipeto :) Mutta Mara ei, vaikka eihän sitä tiedä, kun kelit lämpiää. Luna on mennyt veteen ihan väkisin ja palellut sitten ylös tullessa, joten olen rajoittanut, ettei siellä vielä mulita pitkää aikaa kerralla, vaikka onhan tuossa meidän pikkulätäkössä ollut jo lapsetkin polskimassa eli on varmaan tavallista lämpöisempää vettä siellä. Oon kans kuullut, että Hervannassa on hyvät metsäpolut, muttei me kait ihan sinne suunnalle ajateltu muuttaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä ;)

    VastaaPoista
  6. Haha, tänne vaan kuule Anna! :D Tääl on hyvä meininki! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)