Sarjakuvapiristystä päivään!

Tässä sarjakuvapiristystä lukijoille! Siskoni vinkkasi tämän hauskan sivuston minulle, kirjoittaja-piirtäjältä löytyy täältä kaksi koira-aiheista sarjakuvaa. Kyseessä siis hänen kaksi koiraansa ja niiden tempaukset: toinen sarjis käsittelee koiran älykkyystestiä ja toinen muuttamista. 

Enjoy!

1. "Dog"
2. "Dogs don't understand basic concepts like moving"

Pikku potilas

Kylläpä taas on ollut eläinlääkäreillä ravaamista tämä elo tässä parin viikon aikana!

Kaikki alkoi siitä, kun Ellu ei yhtenä aamuna syönyt. Ruoka ei maittanut, mutta vatsa huusi tyhjyyttään: kamala mölinä ja pulputus kuului. Seurauksena oli vatsahappopuklu eteisen lattialle. Iltaruoka meni taas hyvin alas, samaten lenkillä oli kova meno päällä. 

Noh, ensin kostautui lenkin meininki: yhdellä iltalenkillä yksi Ellun etutassun anturoista sai pienen viillon, kenties pienestä terävästä hiekoituskivestä. Ei muuta kuin eläinlääkäriin näyttämään tassua. Haava oli onneksi ihan pieni, ja antura parani parissa päivässä. Lenkeillä pidettiin tällöin vaalenpunaista vauvansukkaa Ellun jalassa pöpöjen haavaan pääsemisen estämiseksi. Samalla lääkärikäynnillä kyselin Ellun aamuoksentelusta ja syömättömyydestä. Lääkäri määräsi Antepsinia eli vatsalääkettä, joka rauhoittaisi vatsan ärsytystä aamuisin. Lääke otettiin käyttöön, mutta se ei kuitenkaan auttanut.

Muutaman päivän päästä kävimme uudestaan lääkärillä, tällä kertaa eri tyypillä. Hän puolestaan arveli, että vatsassa on jonkinlainen bakteerikantainen tulehdus. Tähän saatiin Tylosin-nimistä antibioottia. Antibioottikuurin puolessa välissä meno oli kuitenkin sama: välillä maittoi ruoka ja päivä meni hienosti, välillä taas Ellu tärisi ja ruoka ei maittanut ei sitten millään. Ei muuta kuin takaisin eläinlääkäriin. Taas.

Viimeisellä kerralla Ellulta mitattiin lämpö, ja kuumettahan koiralla oli. Saimme Tylosinin tilalle toisen antibioottilääkkeen, jonka pitäisi auttaa nyt parissa päivässä. Viimeinen eläinlääkäri oli myös bakteerikannan aiheuttaman tulehduksen kannalla. Hän tiesi sanoa, että tällaista koirilla esiintyvää mystistä suolistotulehdusta on nyt paljon liikkellä, vatsa mölisee ja pulputtaa ja päivät menevät aaltoillen, joskus on hyvä päivä ja joskus taas todella huono. Uuden antibiootin pitäisi auttaa nimenomaan tähän tautiin, sillä siinä missä Tylosin korjaa yleensä muut suolistotartunnat, se ei tähän auta.

Ja mistä tauti on tarttunut? Todennäköisesti lenkeiltä toisen koiran pissan tai kakan välityksellä.

Että kiitos taas vaan kerran niille koiranomistajille, jotka eivät kerää kakkoja tienlaidasta. Kyllä ottaa päähän! Onneksi sentään Ellu saataneen nyt kuntoon. (Vaikka yksi eläinlääkäri käynti on vielä tulossa, mutta se koskeekin sitten jokavuotista hamppitsekkiä.)

Rauhoittuminen

Parsonit jos mitkä, ovat aikamoisia menovilskereitä. Energiaa olisi vaikka muille jakaa ja meno ja meininki on aina sata lasissa - valmiina ollaan! Tärkeää (koiran kuin koiran, mutta mielestäni varsinkin näin aktiivisen rodun  kanssa) on kuitenkin muistaa myös rauhoittuminen ja sen opettelu, mikäli energia- ja adrenaliinitasot tuntuvat koiralla jäävän päälle. Ainakin Ellun kanssa ollaan monesti huomattu se, miten Ellulla jää päälle meininki, eikä se aina osaa rauhoittua - tätä on siis täytynyt opetella, kantapään kautta. 

Meillä rentoutumisen ja rauhoittumisen opetteluun on auttanut ensinnäkin oma mielentila ja asenne. Koska koira tarkkailee omistajaansa, täytyy ihmisen olla rento, jotta koira rentoutuu. Meillä ensimmäinen askel on siis ollut itsensä rentouttaminen ja syvään hengittely. Ellun kanssa ollaan Ellun hieman rauhoituttua (HUOM ei ylikierroksilla menevää, vinkuvaa tms. koiraa syliin, ettei vahvista sitä käytöstä!) otettu Ellu syliin, ja silitelty rauhoitellen. Victoria Stilwellin mukaan koiria rauhoittaa erityisesti, kun niitä silittää hitain pyörivin liikkein rintakehän alueelta - tämä on toiminut ainakin meillä hyvin. 

Koska eri koirilla toimivat eri keinot, tässä netistä poimittua tietoa siitä, mikä on auttanut ketäkin koiranomistajaa rauhoittamaan ylikierroksilla menevää koiraansa:

- silittely ja paijailu

- haukotteleminen, itsensä rentouttaminen ja syvään hengittely

- koiran kevyt hieronta

- huomioimattomuus

- rauhallisella, monotonisella äänellä (koiralle) juttelu

- rauhallisesti laulaminen

- koiran palkitseminen rauhoittumisesta (esim. kun koira menee makuulle, annetaan nami)

- hieman rauhoittuneelle koiralle puruluun antaminen (pureskelu rentouttaa koiraa)

- nenätyöskentely

- virikkeiden poistaminen, koiran oleskelutilan pienentäminen esim. yhteen tiettyyn huoneeseen

(Lähde: foorumin keskustelu täältä.)

Loppuun vielä kysymys: 

Millä te rauhoittelette koiraanne, mikä auttaa ja mikä ei?

PS: Pentuaikana Ellu sai usein ns. parsonpamauksia. Tähän kuului suinpäin edestakaisin juokseminen tai ympäri olkkaria juokseminen, TÄYSILLÄ. Sitten kun oli hetken juossut, läsähti tyytyväisenä nukkumaan. Tämä on varmana monelle parsonin (tai ylipäätään pennun) omistajalle tuttua? 

Nykyään Ellu saa välillä samanlaisia pamauksia, mutta ne tapahtuvat aina sateisen lenkin jälkeen - sitten vedetään hetki edestakaisin olkkarin ja eteisen väliä tuhatta ja sataa ja kun turkki on hieman kuivahtanut, Ellu menee tyytyväisenä petiinsä. Välillä siis toimii vain sekin että odottelee ylivirevaiheen menevän ohi.

Sukukokous

Pahoittelen viivästystä päivityksiin. Olin onnistunut kadottamaan kameran kuvien siirtojohdon, jota ilman blogin päivitykset eivät tietenkään onnistu. Nyt johto on kuitenkin vihdoin löytynyt, ja luvassa siis kauan odotettuja päivityksiä!

Lauantaina 20.10. kasvattajamme Riitta oli järjestänyt ihanan sukukokouksen: Lielahden koirahallille oli kutsuttu kaikki hänen kasvattinsa. Mukana oli myös Ellun sisaruksia E-pentueesta. Tapasimme pitkästä aikaa Ruun, Esterin ja Maurin. Voi sitä onnen määrää! 

Oli kyllä ihan mahtavaa! Kiitokset vielä Riitalle tästä kivasta päivästä!

Koiran aktivoiminen

Ellulle on tässä parin vuoden mittaan kertynyt monia erilaisia älyleluja. Koska ollaan itse havaittu ne kovinkin hyödyllisiksi, ajattelin kirjoittaa niistä arvostelupostauksen. Asiaa hetken mietittyäni koko postaus kuitenkin laajeni ylipäätään koiran aktivointia käsittelemään, mikä taas aiheutti laajuutensa takia ongelmia - niinpä rajasin temppujen ja uusien asioiden opettelemisen, harrastukset sekä lenkityksen eri maastoissa yms. "perusjutut" pois. Postaukset käsittelevät siis vain ja ainoastaan "tavarallisia" aktivoimisharjoituksia, eli suomennettuna: nenätyöskentelyä ja namin etsimistä eri tavoin.

Kenties tästä voisi olla jollekin jotain apua tai vaikkapa inspiraatiota - kaikkia "älyleluja" kun ei tarvitse edes ostaa, vaan tarvitaan vain hieman mielikuvitusta. Seuraavaksi siis meillä käytössä olevia aktivointitavaroita ruuan tai lelujen piilotusta varten:

1) Sanomalehtilaatikko

Käytännössä kyseessä on siis vanha kenkälaatikko, johon on revitty sanomalehden palasia ja joiden sekaan ja väleihin piilotetaan nappuloita. Kätevä tapa antaa esim. ruoka. Sanomalehtien suojeluksiin voi toki piilottaa vaikka mitä, namin sijasta käyvät hyvin myös pienehköt lelut tai puruluut. Edullinen ja toimii: Ellu ainakin saa samasta paketista nenätyöskentelyä ja kaivamisinnon purkamista.

Lisää haastetta: kääräise sekaan muutama nami sanomalehtipaperitollon sisälle.

Plussat ja miinukset:

+ edullinen

+ helppo käyttää uudelleen, ei muuta kuin sanomalehtiriekaleet laatikkoon ja kansi kiinni odottamaan seuraavaa kertaa!

- leikin jälkeen sanomalehden palasia on ympäriinsä

2) Lasagne

Peitto tai isohko tyynyliina taitellaan kerroksittain ja kerrosten väliin piilotetaan nappuloita. Haastetta saa lisäämällä viltin kokoa. Meillä piilotusalustoina ovat toimineet Ellun omat petiviltit. Nykyään käytämme lasagnea enää melko harvoin, mutta pentuna tätä kautta oli helppo totuttaa koiraa nenätyöskentelyyn, kun alusta ei ollut kovin vaativa. Ellu kyllä muuten hyödyntää peittojaan, milloin sinne piilotetaan siankorva, milloin tennispallo - tallessa on!

Plussat ja miinukset: 

+ edullinen

+ koira saa myllätä rauhassa

- tottuneelle koiralle voi olla liian "helppo"

...lasagneen voi piilottaa myös hieman isompia asioita:

3) Vessapaperirullan hylsy

Varmasti tunnetuin namipiilo, oli kyseessä sitten pieni tai iso koira. Kätevä tapa purkaa koiran repimisintoa: hylsyn sisälle piilotetaan muutama nami ja päät litistetään mykkyräksi, jotta namit eivät tipahtele pois. 

Plussat ja miinukset:

+ edullinen

- leikki nopeasti ohi, ei paljon haastetta

- voi olla hieman sottaavaa, jos koira innostuu hylsyn repimisestä kovinkin

4) Etsi!

Koiralle piilotetaan nameja ympäri kämppää, annetaan käsky "Etsi!" ja koira lähtee nenätyöskentelyllä etsimään nameja.

Lisää haastetta: 

- hyödynnä eri tasoja ja tekstuureja (lattia, kirjahyllyn alareuna, tyynyn alle piilotus...jne.) 

- vie leikki ulos ja piilota namit nurmikolle

Plussat ja miinukset:

+ haastavuutta helppo lisätä piilottamalla nameja juurikin eri tasoille

- namien täytyy olla melko kuivia, jotta esim. sohvalle piilotetut namit eivät tahraa 

+/- koiralle täytyy ensin opettaa, mitä "Etsi!" käsky meinaa, toisaalta kun koira on sen oppinut, on se taas uusi temppu hihassa

5) Minkä kupin alla?

Tarvitaan muutama kertakäyttömuki, jotka asetaan lattialle alaspäin ja joista muutaman sisään piilotetaan nami. Koiran pitää tassulla tai nenällä kaataa kupit kumoon ja löytää namit.

Plussat ja miinukset:

+/- helppo opettaa, mutta myös helppo peli, haastavuutta vaikea lisätä (minkä taki meillä tämä jäi käytännössä pois Ellun pentuajan jälkeen)

Koska kertaus on opintojen äitä, loppuun vielä kaksi tärkeää muistutusta:

Muistakaa 

1) että mikään ei korvaa koiran kunnollista lenkitystä ja energian purkamista esim. vapaana juoksemisen ja koirakaverien kanssa telmimisen kautta. Ylimääräisen energian purkamisen jälkeen myös nenätyöskentelytehtävät sujuvat paremmin. Summa summarum, koira tarvitsee sekä liikuntaa että aivo/nenäjumppaa!

ja

2) että aktivointi ei ole kaikki kaikessa - muistakaa myös opettaa koiraa rauhoittumaan. Koko ajan ei tarvitse puuhata, ettei koira mene aivan ylikierroksille. (PS: Rauhoittumiskeinoista myös luvassa postaus tässä lähitulevaisuudessa!)

Jos jollain on takataskussa vielä jokin hyvä idea namienpiilotusaktivointiin, niin anna palaa - jaa vinkkisi! :)

Säännöistä

Me, jotka vannoimme Ellua ottaessamme, että koirahan ei sitten tule sänkyyn, ollaan kyllä niin lipsuttu säännöistä - siellä sängyssähän se mussukka nyt välillä tyytyväisenä möllöttelee.


Hups.

Aivan hippimeininkiin ei kuitenkaan olla menty: yöt Ellu nukkuu edelleen eteisessä omassa boksissaan makkarin oven ollessa kiinni. Mutta aamulla kun ollaan herätty, Ellu on välillä saanut luvan tulla sänkyyn meitä tervehtimään - voi sitä pienen koiran ilon määrää! Myös päikkäreille Ellu on välillä saanut sänkyyn tulla (ja mennä...heh), mutta ei kuitenkaan aina ja mielensä mukaan: makkarin ovi on välillä kiinni, ja me kuitenkin päätämme, milloin koiruli sänkyyn pääsee (ainakin näin me haluamme itse itsellemme kovin uskotella, tosin pienen koiran nappisilmiä on välillä kovin vaikea vastustaa).

Pari arjen sääntöä, josta olemme kynsin hampain pitäneet kiinni, ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin toimiviksi: 

1) Ellu ei saa tulla keittiöön. 
On erittäin kätevää ja mukavaa, että koira ei ole kerjäämässä pöydän vieressä tai muuten pyörimässä jaloissa kun tiskaa tai laittaa ruokaa. Tästä säännöstä on ollut hyötyä myös muutenkin ruuan suhteen: jos esimerkiksi olkkarin pöydällä on ollut ruokaa meidän katsoessamme leffaa, Ellu ei ole ruuasta kiinnostunut, eikä kerjää, kun tietää ettei se ole häntä varten. Yksinkertaisesti: toimii.

2) Jos meille tulee vieraita, Ellun pitää varoitushaukkujen jälkeen mennä tiettyyn paikkaan ja odottaa siinä paikoillaan siihen asti, kunnes vieraat ovat sisällä, riisuneet kenkänsä ja ulkotamineensa ja tervehtineet meitä. 

Loppuun voisi laittaa vaikkapa pienen gallupin: mitäs arjen sääntöjä muilla koiranomistajilla on? Onko jostain lipsuttu?

Ellu 2v.!

 Paljon onnea Ellulle!<3

Niin se aika vierähtää: meidän pikkuinen on jo 2-vuotias! Synttärilahjaksi Ellu sai meiltä siankorvan ja krokotiilin muotoisen namiluun. :) Ja tietysti rutkasti silityksiä ja paijauksia!

Vaikka Ellu on jo kaksi vuotta vanha, ei meno ole muuttunut pentuajasta juuri ollenkaan. Samanlaista energiabuustausta ja meininkiä on edelleen pikkuisessa havaittavissa - tosin pentuajan parsonpamauksia ei enää tule kuin sadekelin lenkin jälkeen. Jotain edistystä ja aikuistumista siis on varmaan kuitenkin tapahtunut, heh.

Juhannus vietettiin perinteisesti Villen mummin mökillä. Ellu tykkäsi hirmuisesti järvestä ja tuli meidän kanssa uimaan ja saunomaan. 

Vielä kerran onnea meidän pikkuiselle!

Victoria @ Finlandia-talo

16.6. lauantaina Victoria Stilwell saapui Suomeen! Positively!-niminen tapahtuma pidettiin Helsingissä Finlandia-talolla, jossa Victoria luennoi koirista ja kertoi koulutusmetodeistaan. Apunaan hän käytti Power Point -tyylisiä kuvia, videomateriaalia ohjelmastaan It's Me or the Dog (Isännän ja koiran käytöskoulu) ja nähtiinpä lavalla paikallisen Rekku Rescue -yhdistyksen koiriakin. Informaatiota tuli paljon ja opin paljon mielenkiintoisia asioita. Victoria vaikutti esityksen perusteella todella sydämelliseltä ihmiseltä, joka oikeasti välittää koirista!

Tässä lukijoille muutamia pääpiirteitä asioista, joita Victoria kertoi:

"THE BOND" - yhteys

- Koirilla ja ihmisillä on erityinen keskinäinen yhteys, joka johtaa juurensa jo kauas siihen aikaan, kun sudet ja ihmiset aloittivat yhteisen elämänsä. Tähän sidokseen on vaikuttanut oksitosiini-niminen hormoni. Sitä erittyy ihmisillä äiti-vauva-suhteessa äidin imettäessä vauvaa, mutta sitä ilmenee myös ihminen-koira-suhteessa ihmisen silittäessä koiraa. Hormoni aiheuttaa molemmilla osapuolilla mielihyvän tunnetta. 

- Koirat ovat ainoita eläimiä, jotka lukevat kasvoja samalla tavalla kuin ihmiset: vasemmalta oikealle kasvonpuoliskolle, johon katse pysähtyy. Oikealta kasvonpuoliskolta on helpompi lukea ihmisen tunnetiloja (koira siis tietää heti jo kasvoistasi, millä tuulella olet).

"POSITIVE REINFORCEMENT" 

- positiivisesta koulutuksesta

- Supistettuna: palkitse koiraa hyvästä käytöksestä. Palkinto voi olla: ruoka, leikki, lelu, huomio.

- Jos koira käyttäytyy väärin, käytä tilanteesta riippuen esim. huomiotta jättämistä, äkkinäistä ääntä (Victorian "A-A!") tai time-outtia, jolloin koira poistetaan tilanteesta, jossa se on käyttäytynyt huonosti ja tuodaan uudelleen tilanteeseen kun on rauhoittunut.

- Ruoan käyttö koulutuksessa on hyvä asia, koska ruoka vaikuttaa aivojen dopamiinin eritykseen. Kun koira saa ruokaa, aivojen dopamiinin eritys nousee, mikä aiheuttaa samalla henkisen hyvinvoinnin ja mielihyvän tunteen nousua. Dopamiini myös edistää oppimista. Kuitenkin palkkioina kannattaa käyttää myös edellä mainittuja muita asioita.

Pointti: Positiivinen koulutus tekee koirat iloiseksi! 

DOGS: ON A QUEST FOR TOTAL WORLD DOMINATION? 

- dominaatiosta

- Ihmisillä on väärä käsitys siitä, että koira pyrkivät aina dominoivaan asemaan. Väärin käyttäytyvä koira dominoi. VÄÄRIN. Jos koira kulkee ovesta ulos ensimmäisenä, se ei tarkoita että se yrittää dominoida. Se on vain iloinen päästessään ulos. Jos koira kulkee edelläsi lenkillä, se ei tarkoita, että se yrittäisi ottaa laumanjohtajan aseman. Koiralla vain nyt sattuu olemaan neljä jalkaa ja se kulkee nopeammin kuin ihminen. Siis koiranomistajat: relatkaa hieman!

- Ja sitten on se lauman sisäinen hierarkia. Se ei ole lukkiutunut vaan vaihtelee tilanteen mukaan ja elää koko ajan. Esimerkiksi: Taloudessa asuu monta koiraa. Yhdelle koiralle tietty koiranpeti on todella tärkeä, jolloin se vartioi sitä ja estää muita koiria nukkumasta siinä. Koira ei yritä dominoida muita koiria, se vain välittää tästä tietystä pedistä enemmän. Toiselle koiralle jokin tietty lelu taas on tärkeä. Se pyrkii leikkimään sen lelun kanssa paljon ja omii sitä itselleen, mutta ei voisi vähempää välittää ensimmäisen koiran tärkeästä pedistä. Samalla tavalla se ei yritä dominoida muita koiria, vaan vain pitää siitä tietystä lelusta enemmän kuin muista leluista.

- Ihmisen ei tulisi käyttää voimaa koiran kouluttamiseen. Koiran kyljelleen laittaminen, tökkäämiset, potkaisut ym. eivät ratkaise mitään. Kuinka monta kertaa olet nähnyt koirien pakottavan toisensa kylkiasentoon? Aivan. Koirat eivät tee sitä. Sellainen koira, joka fyysisesti aiheuttaa pahaa toisille koirille ei ole alfa, vaan kiusaaja ("bully"). Mitäpä se tekee meistä ihmisistä sitten, jos me painamme koiran väkisin kyljelleen? Aivan: kiusaajia, ei alfoja.

- Koiran kyljelleen painaminen, kunnes se "rauhoittuu" on myös AIVAN VÄÄRÄÄ INFORMAATIOTA. Koira kyljelleen painettuna ei rauhoitu, vaan sulkeutuu ("shut down"). Samalla kortisolin (= stressihormoni) eritys nousee taivaisiin. Liikkumattomuus ja luultu "rauhoittuminen" viittaa vain yhteen asiaan, koiran selviytymisvaistoon. Koira ajattelee tällöin: "Jos olen aivan liikkumatta ja en tee mitään, menet toivottavasti pois."

Pointti: Ihminen ei voi toimia lauman johtajana, koska ihminen ei ole koira. Oikeantyyppinen lauma ja laumanjohtajuus toteutuu enää susilaumoissa. Ihminen voi kuitenkin olla vastuullinen johtohahmo. Johtajuuteen ei tarvita fyysistä voimaa: ajattele aivoillasi, älä lihaksillasi!

HOW DOGS SEE AND SMELL

 - näkö- ja hajuaistista

- Koirat pystyvät näkemään värejä. Varsinkin siniset ja keltaiset värit koirat näkevät erityisen hyvin. Punaiset ja vihreät värit puolestaan sekoittuvat koirilla erilaisiin harmaiden sävyihin. Tämän takia koira ei pysty kovin hyvin hahmottamaan esimerkiksi punaista lelua ruohon seasta.

- Ihmisen nenässä on noin 5 miljoonaa hajureseptorisolua. Koirilla näitä samaisia soluja on noin 200 miljoonaa. Käytännössä ero tarkoittaa tätä: Otetaan yksi pieni tippa ihmisen hikeä. Jos se laitetaan kuutiometrin kokoiselle alueelle ilmaa, ihminen pystyy haistamaan sen. Mutta jos se samainen tippa laitetaan jalkapallostadiumin kokoiselle alueelle, ihminen ei sitä haista - koira haistaa. Aika ihmeellistä, eikö?

Victoria Stilwell

Ovathan kaikki koiranomistajat jo huomanneet, että ihana Victoria Stilwell tulee Suomeen 16.6. lauantaina? Paikkana toimii Helsingin Finlandia-talo, jonne Victoria saapuu pitämään seminaaria positiivisesta koulutuksesta ja sen tärkeydestä. Jollei teillä vielä ole lippuja, menkää ihmeessä ja ostakaa, muutama voi vielä olla jäljellä! Itse olen menossa tapahtumaan ja innolla jo odotan huikeaa päivää!

Tähän loppuun vielä hyvä video Victorialta, sen nimeksi voisi mielestäni antaa "In your face Cesar Millan!", koska Victoria videossa mielestäni erittäin hyvin perustelee, miksi Cesarin käyttämät kurinpitomenetelmät, kuten koiran väkisin alistaminen ja kääntäminen kyljelleen ja siinä pitäminen, eivät ole toimivia. (Toki Victoria ei nimiä videossa mainitse, mutta katsokaahan seuraavan kerran Cesar Millania ja tämän touhuja, juuri tällaista menetelmäähän hän käyttää.)

Hauskaa pääsiäistä!

Juuri kun sitä pääsi hehkuttamaan, että kevät tulee niin iskikin takatalvi. Maanantaisen myrskyn jälkeen mielettömät lumikinokset eivät yllätyksekseni Ellua haitanneet, vaan pieni loikki jo maanantaina iltasella innoissaan puuterilumessa. Seuraavana päivänä sama talvinen iloisuus jatkoi pallonheittelyn merkeissä läheisellä kentällä:

"Jee, luminen tennispallo! Parasta ikinä!!"

Hauskaa, muuten miten tarkkoja koirat välillä ovat: Ellu oli nimittäin kovin tarkka hänelle heiteltävästä tennispallosta. Kun olimme tulleet sisälle lenkiltä, laitoin tennispallon suihkuun kuivumaan, koska se muistutti lumessa pyörimisen jälkeen lähinnä lumipalloa. Ajattelin, että Ellu varmaan tykkäisi vielä pallolla kuitenkin hetken leikkiä, joten hain hänelle toisen, kuivan tennispallon ja heitin sen olohuoneen matolle. Ellu syöksyi innoissaan pallon perään, mutta heti sen luokse päästyään katseli sitä tovin epäuskoisesti ja meni sitten nenä pystyssä nuuhkien suihkuun ensimmäisen, lumisen tennispallon viereen. Vain märkä, luminen tennispallo kelpasi. Kuiva oli ihan tylsä.

Myös koristeeksi ostamani pienet pääsiäistiput aiheuttivat hämmennystä. 

Näiden kuvien myötä: oikein iloista pääsiäistä kaikille lukijoille! :)

"Mitä ihme tyyppejä nää pienet oikein on?"

Kuraisia tassuja ja mutaisia vatsanalusia

Kyllä huomaa, että lumet on sulamassa: jokavuotinen tassunpesurumba on taas alkanut. On se jännä, miten pieni valkoinen koira voikin kerätä niin paljon kuraa itseensä! Onneksi Ellun turkki on sellainen, että kura lähtee melkeinpä yhtä nopeasti kuin on tullutkin - lenkin loppupuolella hangessa hyppiminen vie suurimman osan kurasta pois, ja kotona riittää pelkkä tassupesu. (Vaikka välillä pitääkin pestä vähän enemmän kuten tänään, kun Ellu sai kesken lenkin päähänsä alkaa rapsuttamaan korvaansa -> kuraa sekä päälaella että alaselässä.)


Viikko sitten käytimme vielä Ellulla talvitakkia, mutta siitä ollaan nyt luovuttu. Välillä kun on oikein kurainen keli niin laitetaan sadetakki päälle, se pitää suurimmat mudat pois vatsakarvoista. 
Tässä vielä kaksi kuvaa parin viikon takaa, kun oli hieman lumisempaa kuin tällä hetkellä:

Ahvenisjärvellä ihmettelemässä.

Kontakti ja vierellä kulkeminen toimii! Iloinen omistaja ja iloinen koira!

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Kevään tullessa voisi taas kehitellä jotain harrastuksen tapaista...ehdotuksia?

Kevät tulee!

Aurinko paistaa ulkona ja lämmittää jo poskea ja pienen parsonin korvannipukoita. Vaikuttaa siltä, että kevät on vihdoinkin tulossa!

Teimme yhtenä päivänä retken pajunkissoja etsimään. Tarkoituksena oli kierrellä ihan vain lähistöllä, mutta loppujen lopuksi lähdimme vaeltelemaan luontopoluille Hervannan metsiin. Samoilimme Makkarajärven lähistöllä ja löysimmekin paljon pajunkissoja. Ellu oli retkestä aivan innoissaan, vipelsi kovaa vauhtia häntä korkealla pystyssä! Loppumatkasta alkoi pientäkin jo hieman väsyttää, mutta urheasti jaksoi kotiin asti, vaikka kauan oltiikin reissussa. :) Kotona piti sitten ensin ihmetellä pajunkissoja suihkussa, jossa ne olivat ämpärin lämpimässä vedessä aukeamassa.

Muutama päivä sitten laitoin pajunkissat esille olkkariin, ja ne saavat yhä joka päivä monta kertaa päivän aikana huomiota osakseen. Välillä Ellu käy nuustelemassa niitä ja välillä taas hieman kielellään kokeilee pehmoisia kissoja - vielä ei ole sentään suuhun vitsoja eksynyt.

Hauskaa kevään alkua kaikille lukijoille! :)

Pikku apulainen!

Taas alkoi juoksut Ellulla! Nähtävästi meidän pikkutyttönen nyt sitten tosiaan kuuluu tähän joukkoon, jolla tulee juoksut kolme kertaa vuodessa. Juoksut sattuivat nyt kyllä ajallisesti hyvään kohtaan, kun ei ole koirakursseiluja kesken tai mitään, pystytään siis ihan kotona hengaamaan. Ellu on taas ollut kovin läheisyyden- ja hellyydenkipeä, haluaisi syliä ja silityksiä koko ajan. On myös ollut rauhallisempi kuin tavallisesti, nukkuu paljon, ja lenkkeilykin sujuu mallikkaasti, ei oo hihnassa tempomisia kun pitää jokainen toisen koiran jalanjälki nuustaa tarkasti. :) Jostain syystä myös kontakti on parantunut paljon viime aikoina, Ellu ottaa lenkillä tosi hyvin silmäkontaktia (josta saa välillä namin, välillä kehun). Hassua, sillä ei olla mielestämme tehty nyt vähään aikaan mitään kovin erikoista...liekö hormooneja vai mitä, mutta nyt toimii kontakti! Nautitaan siis siitä.

On kokonaan unohtunut päivittää tänne Ellun apulaisena oleminen: kasattiin tässä yksi päivä nimittän uutta tv-tasoa ja Ellu siinä vieressä kovin parsonmaisesti tarkkaili, mitä teimme. Kyllä se niin vaan on, että parsonit tykkää osallistua kaikkeen tekemiseen!

Hepulointia ja päivystämistä

Kylläpäs taas on ollut kiirettä, ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää...anteeksi lukijoille, yritän parantaa tapani tästedes.

Ensimmäisenä kuulumisena se, että agility-kurssi saatiin päätökseen. Alkeiskurssi kesti kuusi kertaa, joiden puitteissa tutustuimme esteisiin ja harjoittelimme niitä yksittäin sekä hieman pitempinä, monen esteen pikkuratoina. Ellu hiffasi kaikki esteet aika hyvin, tosin kontaktiesteissä alastuloa pitää vielä harjoitella (tarkoitus kun olisi saada koira tulemaan alas niin, että etutassut ovat maassa ja takatassut vielä esteellä, nyt Ellu ponkaisee vielä välillä innokkuudessaan liian äkkiä esteeltä pois). Viimeiselle kerralle emme valitettavasti päässeet Ellun vatsavaivojen takia (kestivät onneksi vain päivän, ei mitään vakavaa), mutta sitä edellisellä kerralla menoa ja meininkiä kyllä riitti! Siitäpä seuraavaksi:

Ellu oli superinnoissaan heti alusta alkaen - itse asiassa hieman liiankin täpinöissään, nimittäin heti kun päästin Ellun irti ja lähdimme harjoittelemaan keppejä, ei mennyt kauaa kun pikkuinen sai superhepulin: yhtäkkiä Ellu sekosi intoonsa ja lähti vinttikoiramaisen nopeasti juoksemaan sisäkenttää ympäriinsä:

"JEEEEE-MÄ-JUOKSEN-NYT-NIIN-KOVAA-KUIN-MÄ-VAAN-IKINÄ-PÄÄSEN-AAAAA-PUTKI-JEE-HYPPYESTE-JEE-OMG-TÄÄ-ON-NIIN-SAIRAAN-KIVAA-ETTEN-VARMASTI-PYSÄHDY-VAIKKA-MAMMA-TUOLLA-JOTAIN-HUUTELEE-WHIIIIIIIIIII!"

Nauruhan siinä pääsi karkaamaan itse kultakin kurssin koirakolta, oli se Ellun meno aika hauskaa katseltavaa, vaikka ei ehkä niin toivottavaa...noh, parin minuutin kuluttua sain Ellun takaisin hihnaan rauhoittumaan ja otimme paussia. Luulin, että Ellu olisi siinä vaiheessa saanut kaikki höyryt päästettyä ulos, mutta ei, tunnin lopuksi se kun sai päähänsä vetää toiset samanmoiset rundit UUDESTAAN. Oh dear. Ellun seuraan innostui juoksemaan myös yksi toinen koira, villakoira, jonka kanssa Ellu veti muutaman minuutin supernopeaa jahtaamisleikkiä:

"WHIII-MÄ-SAIN-TAAS-HEPULIN-AAAA-JEE-SAIN-KAVERIN-TOSTA-VILLAKOIRASTA-JEE-NYT-MENNÄÄN-KYL-NIIN-KOVAA-KUIN-VAAN-IKINÄ-PÄÄSTÄÄN-HAAAAA-PUTKI!-HAAAA-TOINEN-PUTKI!!-ET-SAA-MUA-KIINNIIIIIIIII!"

Tämän pyrähdyksen jälkeen molemmat koirulit olivat aika läkähdyksissä, ja me omistajat puolestaan hieman noloina, mutta ennen kaikkea suupielet kipeinä - kyllä sen verran oli tullut naureskeltua koirien temppuiluille. Kurssin vetäjäkin naureskeli, että ehkä tähän on tällä kertaa hyvä lopettaa...hehe.

Kotona Ellu onneksi rauhoittuu, vaikka välillä hieman päivystääkin olkkarin sohvalla istuen ikkunasta ulos. Lähelle pitää kylmällä päästä, ja nyt parasta on ollut sylissä istuminen ja makaaminen, peiton alle mönkiminen ja sohvatyynyn alla tuhiseminen

Agiliitelyä

Tänään oltiin toisen kerran harjoittelemassa agilityä Sport Dog Parkin alkeiskurssilla. Hauskaa oli tälläkin kertaa! :) Ellu oli todella innoissaan, eikä meinannut nahoissaan pysyä: superinnokkuus purkautui ajoittain haukuntana, mutta adrenaliinihöyryt helpottuivat kun oli meidän vuoro treenailla (mentiin järjestyksessä koirakoittain). Sillä aikaa kun muut treenasivat vuorollaan jotain uutta estettä, saivat odottajat tehdä tuttuja esteitä. Teimmekin Ellun kanssa odotteluajalla mutkaputkea, perusputkea, pussia, hyppyä ja keppejä. Lisäksi leikitimme Ellua kontaktin parantamiseksi yhdellä sen lempilelulla ja kävelytimme ympäri hallia. Puuhailu rauhoitti Ellua ja energia pääsi purkaantumaan paremmin.

Ellulle uusina esteinä tuli tänään kepit ja kontaktiesteistä puomi. Joka kerta siis kertaillaan vanhaa, mutta opitaan myös uusia esteitä. Kotiläksyksi tuli kontaktiesteiden alastulon harjoittelua, eli esimerkiksi sohvatyynyn päällä seisomisen avulla opetetaan koiraa pitämään takapää tyynyllä ja etutassut lattialla. Tätä siis meillä luvassa ensi viikolla! Olisi hauska myös ostaa joku hulavanne tai muu rinkula, jonka läpi Ellua voisi opettaa hyppäämään - onko ideoita mikä rinkula ois hyvä?

Tällaisia kuulumisia tänään! :)

Pikakuulumiset!

Pahoittelut lukijoille blogin päivittämisen kestämisestä. Osasyynä ovat olleet omat kiireet, mutta the main reason on ollut se, että olen onnistunut kadottamaan kamerani. Ei mitään tietoa missä se on ja että onko se kenties varastettu. Tästä johtuen ei siis ole päivitellä mitään kuulumiskuvia.

Mutta sitten asiaan. Pääsimme Ellun kanssa SportDogParkin vetämälle alkeis-agilitykurssille, joka alkoi viime sunnuntaina. Ryhmäämme kuuluu meidän lisäksi kuusi koirakkoa: on pieniä ja isoja koiria, suurin osa narttuja, ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Meidän iloksemme mukana on myös yksi jackrussellinterrieri. :) Ohjaajana toimii Anna Parviainen, jolla on jo kunnioitettavat 18 vuotta agiharrastamista takana - respect! Ekalla kerralla treenasimme perinteisesti hyppyä ja putkea, ja Ellulle uutena asiana tuli pussi (eli putki, joka jatkuu "pussina", jonka läpi koiran pitää ryömiä). Ellu tykkäsi kovin harjoittelusta ja pysyi hyvin hallinnassa, vaikka ekat minuutit olikin aika adrenaliinihöyryissä. Siitä kuitenkin nopeasti rauhoittui ja namit kiinnostivat kovin! Hauskaa oli, odotamme innolla jo ensi kertaa! Toivottavasti silloin olisi jo kamera messissä, nyt viime sunnuntain kuvat agiharkoista ovat kadoksissa...

Tällaista siis tällä kertaa. Sunnuntaina tulossa taas uusi päivitys sen kerran agiharkoista! :)