Pikku apulainen!

Taas alkoi juoksut Ellulla! Nähtävästi meidän pikkutyttönen nyt sitten tosiaan kuuluu tähän joukkoon, jolla tulee juoksut kolme kertaa vuodessa. Juoksut sattuivat nyt kyllä ajallisesti hyvään kohtaan, kun ei ole koirakursseiluja kesken tai mitään, pystytään siis ihan kotona hengaamaan. Ellu on taas ollut kovin läheisyyden- ja hellyydenkipeä, haluaisi syliä ja silityksiä koko ajan. On myös ollut rauhallisempi kuin tavallisesti, nukkuu paljon, ja lenkkeilykin sujuu mallikkaasti, ei oo hihnassa tempomisia kun pitää jokainen toisen koiran jalanjälki nuustaa tarkasti. :) Jostain syystä myös kontakti on parantunut paljon viime aikoina, Ellu ottaa lenkillä tosi hyvin silmäkontaktia (josta saa välillä namin, välillä kehun). Hassua, sillä ei olla mielestämme tehty nyt vähään aikaan mitään kovin erikoista...liekö hormooneja vai mitä, mutta nyt toimii kontakti! Nautitaan siis siitä.

On kokonaan unohtunut päivittää tänne Ellun apulaisena oleminen: kasattiin tässä yksi päivä nimittän uutta tv-tasoa ja Ellu siinä vieressä kovin parsonmaisesti tarkkaili, mitä teimme. Kyllä se niin vaan on, että parsonit tykkää osallistua kaikkeen tekemiseen!

Hepulointia ja päivystämistä

Kylläpäs taas on ollut kiirettä, ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää...anteeksi lukijoille, yritän parantaa tapani tästedes.

Ensimmäisenä kuulumisena se, että agility-kurssi saatiin päätökseen. Alkeiskurssi kesti kuusi kertaa, joiden puitteissa tutustuimme esteisiin ja harjoittelimme niitä yksittäin sekä hieman pitempinä, monen esteen pikkuratoina. Ellu hiffasi kaikki esteet aika hyvin, tosin kontaktiesteissä alastuloa pitää vielä harjoitella (tarkoitus kun olisi saada koira tulemaan alas niin, että etutassut ovat maassa ja takatassut vielä esteellä, nyt Ellu ponkaisee vielä välillä innokkuudessaan liian äkkiä esteeltä pois). Viimeiselle kerralle emme valitettavasti päässeet Ellun vatsavaivojen takia (kestivät onneksi vain päivän, ei mitään vakavaa), mutta sitä edellisellä kerralla menoa ja meininkiä kyllä riitti! Siitäpä seuraavaksi:

Ellu oli superinnoissaan heti alusta alkaen - itse asiassa hieman liiankin täpinöissään, nimittäin heti kun päästin Ellun irti ja lähdimme harjoittelemaan keppejä, ei mennyt kauaa kun pikkuinen sai superhepulin: yhtäkkiä Ellu sekosi intoonsa ja lähti vinttikoiramaisen nopeasti juoksemaan sisäkenttää ympäriinsä:

"JEEEEE-MÄ-JUOKSEN-NYT-NIIN-KOVAA-KUIN-MÄ-VAAN-IKINÄ-PÄÄSEN-AAAAA-PUTKI-JEE-HYPPYESTE-JEE-OMG-TÄÄ-ON-NIIN-SAIRAAN-KIVAA-ETTEN-VARMASTI-PYSÄHDY-VAIKKA-MAMMA-TUOLLA-JOTAIN-HUUTELEE-WHIIIIIIIIIII!"

Nauruhan siinä pääsi karkaamaan itse kultakin kurssin koirakolta, oli se Ellun meno aika hauskaa katseltavaa, vaikka ei ehkä niin toivottavaa...noh, parin minuutin kuluttua sain Ellun takaisin hihnaan rauhoittumaan ja otimme paussia. Luulin, että Ellu olisi siinä vaiheessa saanut kaikki höyryt päästettyä ulos, mutta ei, tunnin lopuksi se kun sai päähänsä vetää toiset samanmoiset rundit UUDESTAAN. Oh dear. Ellun seuraan innostui juoksemaan myös yksi toinen koira, villakoira, jonka kanssa Ellu veti muutaman minuutin supernopeaa jahtaamisleikkiä:

"WHIII-MÄ-SAIN-TAAS-HEPULIN-AAAA-JEE-SAIN-KAVERIN-TOSTA-VILLAKOIRASTA-JEE-NYT-MENNÄÄN-KYL-NIIN-KOVAA-KUIN-VAAN-IKINÄ-PÄÄSTÄÄN-HAAAAA-PUTKI!-HAAAA-TOINEN-PUTKI!!-ET-SAA-MUA-KIINNIIIIIIIII!"

Tämän pyrähdyksen jälkeen molemmat koirulit olivat aika läkähdyksissä, ja me omistajat puolestaan hieman noloina, mutta ennen kaikkea suupielet kipeinä - kyllä sen verran oli tullut naureskeltua koirien temppuiluille. Kurssin vetäjäkin naureskeli, että ehkä tähän on tällä kertaa hyvä lopettaa...hehe.

Kotona Ellu onneksi rauhoittuu, vaikka välillä hieman päivystääkin olkkarin sohvalla istuen ikkunasta ulos. Lähelle pitää kylmällä päästä, ja nyt parasta on ollut sylissä istuminen ja makaaminen, peiton alle mönkiminen ja sohvatyynyn alla tuhiseminen