Hups.
Aivan hippimeininkiin ei kuitenkaan olla menty: yöt Ellu nukkuu edelleen eteisessä omassa boksissaan makkarin oven ollessa kiinni. Mutta aamulla kun ollaan herätty, Ellu on välillä saanut luvan tulla sänkyyn meitä tervehtimään - voi sitä pienen koiran ilon määrää! Myös päikkäreille Ellu on välillä saanut sänkyyn tulla (ja mennä...heh), mutta ei kuitenkaan aina ja mielensä mukaan: makkarin ovi on välillä kiinni, ja me kuitenkin päätämme, milloin koiruli sänkyyn pääsee (ainakin näin me haluamme itse itsellemme kovin uskotella, tosin pienen koiran nappisilmiä on välillä kovin vaikea vastustaa).
Pari arjen sääntöä, josta olemme kynsin hampain pitäneet kiinni, ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin toimiviksi:
1) Ellu ei saa tulla keittiöön.
On erittäin kätevää ja mukavaa, että koira ei ole kerjäämässä pöydän vieressä tai muuten pyörimässä jaloissa kun tiskaa tai laittaa ruokaa. Tästä säännöstä on ollut hyötyä myös muutenkin ruuan suhteen: jos esimerkiksi olkkarin pöydällä on ollut ruokaa meidän katsoessamme leffaa, Ellu ei ole ruuasta kiinnostunut, eikä kerjää, kun tietää ettei se ole häntä varten. Yksinkertaisesti: toimii.
2) Jos meille tulee vieraita, Ellun pitää varoitushaukkujen jälkeen mennä tiettyyn paikkaan ja odottaa siinä paikoillaan siihen asti, kunnes vieraat ovat sisällä, riisuneet kenkänsä ja ulkotamineensa ja tervehtineet meitä.
Loppuun voisi laittaa vaikkapa pienen gallupin: mitäs arjen sääntöjä muilla koiranomistajilla on? Onko jostain lipsuttu?
Hih, meillä on lipsuttu vähän kaikesta :P Tai jotain on otettu takaisinkin eli siis koiran ei pitänyt tulla sänkyyn, mutta kun oltiin 3kk valvottu joka yö, niin mies heltyi... Sen jälkeen olivatkin noin 3v sängyssä yöt, kunnes 0,5v sitten muutettiin kaksi kerroksiseen kotiin ja ostettiin uusi kallis sänky, niin oli helppo jättää koirat alakertaan (paitsi, että eilen illalla mies ei pystynyt vastustamaan Lunan nappisilmiä ;D).
VastaaPoistaJotain sääntöjä on luotu/tiukennettu lauman lisääntyessä eli ulos-sisään huoneiston ovesta pääsee vasta, kun saa luvan. Muuten joudun kurkottelemaan ovea auki ja kompastun jaloissa pyöriviin koiriin. Ruoan saa istumalla, ei hyppimällä.
Hitto, kun saatais toi käyttäytyminen kuosiin vieraiden tullessa kylään... Yhden kanssa se vielä onnistuu, mutta kolme villitsee toisensa ihan täysin. Kai sitä täytyisi ihan vaan hihnoissa treenata, ei niitä muuten pitele mitenkään ja boksissa huutavat siinä kohtaa suoraa huutoa. Niin innoissan ovat.
Onpas näppärän oloinen toi ei-keittiöön sääntö. En ole sitä koskaan edes ajatellut. Monilla on kyllä se, että koira ei saa tulla keittiöön, kun on ruoka pöydässä. Täytyy odottaa omalla paikalla, toisessa huoneessa, että ihmiset saa syödä rauhassa. Meillä ei sekään toimi, kun mies syöttää salaa ruokaa pöydästä ja olen pitänyt siitä aika monta saarnaa..! :D :D
Ne on ne nappisilmät niin petolliset kyllä, ei niitä voi vastustaa! :D Toi ruuan antaminen on hyvä, meil on kans vähän samantyylinen, Ellu saa "saa ottaa" -käskystä käydä kiinni ruokaan, sitä ennen odottaa. :)
PoistaMeillä on keittiö olohuoneen kanssa samassa yhteydessä, joten aika hankala olisi tilaa rajata Pennyttömäksi. Mutta eipä Penny koskaan ruokapöydästä kerjääkään, korkeintaan nukkuu kerällä tuolini alla. Tästä tosin poikkeus on viikonloppuaamun kananmunankuoret :D Muutaman kerran annoin suoraan pöydästä kananmunankuoret, joten aina kun veitsi rikkoo kananmunankuoren, pieni Keränen on kärppänä pöydän ääressä :D Mitään muuta se ei kerjää ikinä. Tavallaan olisi joskus kiva, ettei se pieni karvaturriainen olisi aina sotkemassa sänkyä ja herättäisi yöllä kun pitää päästä peiton alle (kyllä, se viime yönä tökki mua selkään, kun neidin oli ihan pakko päästä peiton alle...), mutta on se toisaalta niin ihanaakin. Lämpöinen karvainen kuumavesipullo <3 Penny ei koskaan hauku ovikellon soidessa, mutta vieraat se haluaisi vastaanottaa valtavin suukoin ja hyppien - totta kai kun se saa niin meitäkin tervehtiä. Olisi ehkä järkevää kouluttaa se niin, että osaisi rauhassa tervehtiä esimerkiksi vanhempia ihmisiä, viimeksi sai erään isoäiti-ihmisen kuulokojeen volyyminappulan täysille pusutellessaan korvia :D Jos Penny olisi iso koira, siltä ei ikinä hyväksyttäisi tuollaista hyppimistä ja holtitonta tervehtimistä, mutta eihän tota nappisilmää nyt voi mitenkään vastustaa...
VastaaPoistaHaa joo, toi on kyllä vaikee jos on keittiö olkkarin yhteydessä. Meillä on helppo sinänsä kun keittiö on oma huoneensa - sitten vielä kun se on semmoinen L:n muotoinen huone, niin senkin takia Ellun täytyy olla pois sieltä, kun tilaa ei ole aivan kamalasti.
PoistaJa se on kyllä just parasta kun on oma pieni kuumavesipullo siellä peiton alla. :D Ellun kanssa oon kerran kun se oli kovin kipeänä nukkunut sohvalla saman peiton alla, mutta Ellu mönkin sen verran koko ajan petaamaan uutta paikkaa että en itse saanut unta juuri yhtään. Helpompi, että nukutaan omilla pedeillämme - tosin päikkärit onkin sitten poikkeus, heh.
Ja toi on ihan totta mitä sanoit koiran koosta, pienelle koiralle on helpompi antaa joitain asioita anteeksi, esim. meilläkin juuri tuo hyppiminen ja välillä vähän liiankin innokas tervehtiminen, mutta jos kyseessä olisi suurempi koira niin silloin olisi ehdoton nou-nou tuo villiintyminen. Ai teilläkin pusutellaan korvia? :D Onkohan tää joku russelien erityisominaisuus kun vaikuttaa että kaikki russellit niin tykkää siitä? :D Hehe.
Huh, täällä ihan posket nolostuksesta punaisina luen teidän hienoista käytännöistänne :-) Todellakin onnittelemisen arvoista, että pystyy pitämään säännöistä kiinni, well done!
VastaaPoistaMimmin tullessa taloon oli sääntöjä mietittynä vino pino, päälimmäisenä niistä: ei sänkyyn. No, eka viikolla se jo romuttui ja siitä pitäen koirat ovat nukkuneet sängyssäni... En edes keksi mitään selkeää sääntöä, joka meillä olisi käytössä ja toimisi! Ja se johtuu tietty ainoastaan ja vain siitä, että olen niin lepsu :-)
Ei meillä silti IHAN pellossa eletä, eivätkä koirat sentään pöydille tule (toisin kuin "mummolassa"!), mutta mitään koiravapaata aluetta ei meillä oikeastaan olekaan. Vieraiden vastaanoton kanssa pitäisi kyllä jotain tehdä, järjetön huuto ja hyppiminen aina. Mutta meidän vieraat on siihen kyllä jo tottuneet :-D
Äläs nyt, Martti ja Mimmi on niin ihania koiria! Mä respectaan tosi paljon teitä siitä että ootte jaksanut harrastaa koirien kanssa niin paljon ja panostaa esim. agilityyn - hatunnosto täältä! :) Ja kyllä se Ellukin hyppii ja on hyperinä kun niitä vieraita on, energia vaan purkautuu sen odottamisen jälkeen. :D meillä on auttanu siihen sitten taas se, että kun Ellu on saanut nuuskuttaa ja tervehtiä vieraat, niin ollaan sen jälkeen muutama minuutti ihan huomioimatta - Ellu ehtii vähän rauhoittua, ja siitä palkinnoksi sitten taas rapsutuksia ja huomiota. :)
PoistaNöpöhöpösöpö Ellu <3
VastaaPoista