Sarjakuvapiristystä päivään!

Tässä sarjakuvapiristystä lukijoille! Siskoni vinkkasi tämän hauskan sivuston minulle, kirjoittaja-piirtäjältä löytyy täältä kaksi koira-aiheista sarjakuvaa. Kyseessä siis hänen kaksi koiraansa ja niiden tempaukset: toinen sarjis käsittelee koiran älykkyystestiä ja toinen muuttamista. 

Enjoy!

1. "Dog"
2. "Dogs don't understand basic concepts like moving"

Pikku potilas

Kylläpä taas on ollut eläinlääkäreillä ravaamista tämä elo tässä parin viikon aikana!

Kaikki alkoi siitä, kun Ellu ei yhtenä aamuna syönyt. Ruoka ei maittanut, mutta vatsa huusi tyhjyyttään: kamala mölinä ja pulputus kuului. Seurauksena oli vatsahappopuklu eteisen lattialle. Iltaruoka meni taas hyvin alas, samaten lenkillä oli kova meno päällä. 

Noh, ensin kostautui lenkin meininki: yhdellä iltalenkillä yksi Ellun etutassun anturoista sai pienen viillon, kenties pienestä terävästä hiekoituskivestä. Ei muuta kuin eläinlääkäriin näyttämään tassua. Haava oli onneksi ihan pieni, ja antura parani parissa päivässä. Lenkeillä pidettiin tällöin vaalenpunaista vauvansukkaa Ellun jalassa pöpöjen haavaan pääsemisen estämiseksi. Samalla lääkärikäynnillä kyselin Ellun aamuoksentelusta ja syömättömyydestä. Lääkäri määräsi Antepsinia eli vatsalääkettä, joka rauhoittaisi vatsan ärsytystä aamuisin. Lääke otettiin käyttöön, mutta se ei kuitenkaan auttanut.

Muutaman päivän päästä kävimme uudestaan lääkärillä, tällä kertaa eri tyypillä. Hän puolestaan arveli, että vatsassa on jonkinlainen bakteerikantainen tulehdus. Tähän saatiin Tylosin-nimistä antibioottia. Antibioottikuurin puolessa välissä meno oli kuitenkin sama: välillä maittoi ruoka ja päivä meni hienosti, välillä taas Ellu tärisi ja ruoka ei maittanut ei sitten millään. Ei muuta kuin takaisin eläinlääkäriin. Taas.

Viimeisellä kerralla Ellulta mitattiin lämpö, ja kuumettahan koiralla oli. Saimme Tylosinin tilalle toisen antibioottilääkkeen, jonka pitäisi auttaa nyt parissa päivässä. Viimeinen eläinlääkäri oli myös bakteerikannan aiheuttaman tulehduksen kannalla. Hän tiesi sanoa, että tällaista koirilla esiintyvää mystistä suolistotulehdusta on nyt paljon liikkellä, vatsa mölisee ja pulputtaa ja päivät menevät aaltoillen, joskus on hyvä päivä ja joskus taas todella huono. Uuden antibiootin pitäisi auttaa nimenomaan tähän tautiin, sillä siinä missä Tylosin korjaa yleensä muut suolistotartunnat, se ei tähän auta.

Ja mistä tauti on tarttunut? Todennäköisesti lenkeiltä toisen koiran pissan tai kakan välityksellä.

Että kiitos taas vaan kerran niille koiranomistajille, jotka eivät kerää kakkoja tienlaidasta. Kyllä ottaa päähän! Onneksi sentään Ellu saataneen nyt kuntoon. (Vaikka yksi eläinlääkäri käynti on vielä tulossa, mutta se koskeekin sitten jokavuotista hamppitsekkiä.)

Rauhoittuminen

Parsonit jos mitkä, ovat aikamoisia menovilskereitä. Energiaa olisi vaikka muille jakaa ja meno ja meininki on aina sata lasissa - valmiina ollaan! Tärkeää (koiran kuin koiran, mutta mielestäni varsinkin näin aktiivisen rodun  kanssa) on kuitenkin muistaa myös rauhoittuminen ja sen opettelu, mikäli energia- ja adrenaliinitasot tuntuvat koiralla jäävän päälle. Ainakin Ellun kanssa ollaan monesti huomattu se, miten Ellulla jää päälle meininki, eikä se aina osaa rauhoittua - tätä on siis täytynyt opetella, kantapään kautta. 

Meillä rentoutumisen ja rauhoittumisen opetteluun on auttanut ensinnäkin oma mielentila ja asenne. Koska koira tarkkailee omistajaansa, täytyy ihmisen olla rento, jotta koira rentoutuu. Meillä ensimmäinen askel on siis ollut itsensä rentouttaminen ja syvään hengittely. Ellun kanssa ollaan Ellun hieman rauhoituttua (HUOM ei ylikierroksilla menevää, vinkuvaa tms. koiraa syliin, ettei vahvista sitä käytöstä!) otettu Ellu syliin, ja silitelty rauhoitellen. Victoria Stilwellin mukaan koiria rauhoittaa erityisesti, kun niitä silittää hitain pyörivin liikkein rintakehän alueelta - tämä on toiminut ainakin meillä hyvin. 

Koska eri koirilla toimivat eri keinot, tässä netistä poimittua tietoa siitä, mikä on auttanut ketäkin koiranomistajaa rauhoittamaan ylikierroksilla menevää koiraansa:

- silittely ja paijailu

- haukotteleminen, itsensä rentouttaminen ja syvään hengittely

- koiran kevyt hieronta

- huomioimattomuus

- rauhallisella, monotonisella äänellä (koiralle) juttelu

- rauhallisesti laulaminen

- koiran palkitseminen rauhoittumisesta (esim. kun koira menee makuulle, annetaan nami)

- hieman rauhoittuneelle koiralle puruluun antaminen (pureskelu rentouttaa koiraa)

- nenätyöskentely

- virikkeiden poistaminen, koiran oleskelutilan pienentäminen esim. yhteen tiettyyn huoneeseen

(Lähde: foorumin keskustelu täältä.)

Loppuun vielä kysymys: 

Millä te rauhoittelette koiraanne, mikä auttaa ja mikä ei?

PS: Pentuaikana Ellu sai usein ns. parsonpamauksia. Tähän kuului suinpäin edestakaisin juokseminen tai ympäri olkkaria juokseminen, TÄYSILLÄ. Sitten kun oli hetken juossut, läsähti tyytyväisenä nukkumaan. Tämä on varmana monelle parsonin (tai ylipäätään pennun) omistajalle tuttua? 

Nykyään Ellu saa välillä samanlaisia pamauksia, mutta ne tapahtuvat aina sateisen lenkin jälkeen - sitten vedetään hetki edestakaisin olkkarin ja eteisen väliä tuhatta ja sataa ja kun turkki on hieman kuivahtanut, Ellu menee tyytyväisenä petiinsä. Välillä siis toimii vain sekin että odottelee ylivirevaiheen menevän ohi.

Sukukokous

Pahoittelen viivästystä päivityksiin. Olin onnistunut kadottamaan kameran kuvien siirtojohdon, jota ilman blogin päivitykset eivät tietenkään onnistu. Nyt johto on kuitenkin vihdoin löytynyt, ja luvassa siis kauan odotettuja päivityksiä!

Lauantaina 20.10. kasvattajamme Riitta oli järjestänyt ihanan sukukokouksen: Lielahden koirahallille oli kutsuttu kaikki hänen kasvattinsa. Mukana oli myös Ellun sisaruksia E-pentueesta. Tapasimme pitkästä aikaa Ruun, Esterin ja Maurin. Voi sitä onnen määrää! 

Oli kyllä ihan mahtavaa! Kiitokset vielä Riitalle tästä kivasta päivästä!