Rauhoittuminen

Parsonit jos mitkä, ovat aikamoisia menovilskereitä. Energiaa olisi vaikka muille jakaa ja meno ja meininki on aina sata lasissa - valmiina ollaan! Tärkeää (koiran kuin koiran, mutta mielestäni varsinkin näin aktiivisen rodun  kanssa) on kuitenkin muistaa myös rauhoittuminen ja sen opettelu, mikäli energia- ja adrenaliinitasot tuntuvat koiralla jäävän päälle. Ainakin Ellun kanssa ollaan monesti huomattu se, miten Ellulla jää päälle meininki, eikä se aina osaa rauhoittua - tätä on siis täytynyt opetella, kantapään kautta. 

Meillä rentoutumisen ja rauhoittumisen opetteluun on auttanut ensinnäkin oma mielentila ja asenne. Koska koira tarkkailee omistajaansa, täytyy ihmisen olla rento, jotta koira rentoutuu. Meillä ensimmäinen askel on siis ollut itsensä rentouttaminen ja syvään hengittely. Ellun kanssa ollaan Ellun hieman rauhoituttua (HUOM ei ylikierroksilla menevää, vinkuvaa tms. koiraa syliin, ettei vahvista sitä käytöstä!) otettu Ellu syliin, ja silitelty rauhoitellen. Victoria Stilwellin mukaan koiria rauhoittaa erityisesti, kun niitä silittää hitain pyörivin liikkein rintakehän alueelta - tämä on toiminut ainakin meillä hyvin. 

Koska eri koirilla toimivat eri keinot, tässä netistä poimittua tietoa siitä, mikä on auttanut ketäkin koiranomistajaa rauhoittamaan ylikierroksilla menevää koiraansa:

- silittely ja paijailu

- haukotteleminen, itsensä rentouttaminen ja syvään hengittely

- koiran kevyt hieronta

- huomioimattomuus

- rauhallisella, monotonisella äänellä (koiralle) juttelu

- rauhallisesti laulaminen

- koiran palkitseminen rauhoittumisesta (esim. kun koira menee makuulle, annetaan nami)

- hieman rauhoittuneelle koiralle puruluun antaminen (pureskelu rentouttaa koiraa)

- nenätyöskentely

- virikkeiden poistaminen, koiran oleskelutilan pienentäminen esim. yhteen tiettyyn huoneeseen

(Lähde: foorumin keskustelu täältä.)

Loppuun vielä kysymys: 

Millä te rauhoittelette koiraanne, mikä auttaa ja mikä ei?

PS: Pentuaikana Ellu sai usein ns. parsonpamauksia. Tähän kuului suinpäin edestakaisin juokseminen tai ympäri olkkaria juokseminen, TÄYSILLÄ. Sitten kun oli hetken juossut, läsähti tyytyväisenä nukkumaan. Tämä on varmana monelle parsonin (tai ylipäätään pennun) omistajalle tuttua? 

Nykyään Ellu saa välillä samanlaisia pamauksia, mutta ne tapahtuvat aina sateisen lenkin jälkeen - sitten vedetään hetki edestakaisin olkkarin ja eteisen väliä tuhatta ja sataa ja kun turkki on hieman kuivahtanut, Ellu menee tyytyväisenä petiinsä. Välillä siis toimii vain sekin että odottelee ylivirevaiheen menevän ohi.