Seitsemän vuotta, seitsemän hammasta

Hiphei ja kesäkuulumisia! Kesä alkoi Ellulla vähän harmillisesti. Hammaskiven poiston yhteydessä eläinlääkärimme Unna huomasi, että pari Ellun hammasta heilui siihen tahtiin, että ne pitäisi poistaa. Toinen hampaista oli jo melkein läpimätä...Varasimme siis uuden ajan vielä tälle operaatiolle. Ellu-parka taisi toisella kertaa tietää, mikä häntä odottaa, sillä silloin eläinlääkäriin saapuessamme hän olisi hyvin mieluusti jäänyt boksiin autoon...

Hampaiden poisto meni hyvin. (Tosin nukutusainetta vastaan Ellu taisteli kovin. Ei olisi nimittäin millään halunnut rauhoittua vaan lihakset täristen yritti väkisin pysyä pystyssä, vaikka selkeästi ramasi. Onko muiden parsoneilla samanlaista taistelutahtoa?) Toinen pienempi etuhammas olikin aikojen välissä jo tippunut itsestään pois, joten poistettavaksi jäi loppujen lopuksi ainoastaan alahammasrivistössä ollut viimeinen pieni takahammas. 45 minuutin kuluttua Ellun leuoista oli otettu röntgenit, hammas poistettu ja koira oli jo heräämössä suhteellisen pirteänä. Hienoa palvelua eläinlääkäriasema Oivalta jälleen kerran! 

Nyt Ellulla on sitten suussaan jäljellä seitsemän hammasta. Seitsemän!! Aikamoista...Niitä sitten harjailemme koirien hammastahnalla ja vauvojen minihammasharjalla. Onneksi nämä ovat tulleet vuosien varrella Ellulle jo sen verran tutuiksi, ettei laita harjaamista hanttiin. Josko pysyisivät nämä viimeiset hammasyksilöt suussa tämän kaksikon avulla! 

Hammaspoiston jälkeen juhannuksena juhlistimme munkelon synttäreitä. Seitsemän hammasta ja seitsemän vuotta. Jestas, miten aika vierähtää! Nämä seitsemän vuotta ovat kyllä olleet aivan ihanat ja riemua täynnä, on tuo pikkuparson sentään sellainen ilopilleri, ettei sitä voi kuin rakastaa täysillä!